Nuorten Luonto

Julkaistu: 28.9.2012

TEKSTI JA KUVAT: TAIJA RINNE

Luonto-Liiton kulutuskriittinen ryhmä tutustui keväällä kertakäyttökulttuurin huipentumaan, Espoon Ämmässuon jätteenkäsittelylaitokseen.

Kaatopaikalla ei pääse kulkemaan vapaasti, mutta siellä järjestetään opastettuja linja-autokierroksia. Opas, HFT Networks Oy:n Hanna-Liisa Järvinen lupaa, että pääsemme myös bussin ulkopuolelle.

Bussi pysähtyy ensimmäisen kerran kauas kaatopaikan alle. Kameran objektiivia saa pyörittää kunnolla, jos haluaa kuvia jätevuoren päällä mönkivästä kaatopaikkajyrästä. Muutama lokki leijailee jyrän yllä. Kaatopaikasta kielivää hajua ei ole havaittavissa.

Pohjoismaiden suurin kaatopaikka

Ämmässuo näyttää – varsinkin pienen lumivaipan alla, yllättävän siistiltä. Karu totuus on silti se, että kukkuloiden alle kätkeytyy 110 hehtaarin kaatopaikka.

– Ämmässuon jätteenkäsittelylaitos koostuu vanhasta 55 hehtaarin kaatopaikasta, sekä uudemmasta samankokoisesta. Lisäksi alueella toimii kaksi biojätteen kompostointilaitosta sekä kaasuvoimalaitos, jossa kaatopaikkakaasuja polttamalla tuotetaan sähköä, kertoo Järvinen.

Ämmässuolle menee pääkaupunkiseudun yli miljoonan asukkaan sekä 58 000 yrityksen jätteet. Päivittäin jätekuormia kipataan alueelle 300.

Metallinkeräys on kierroksen mielenkiintoisimpia aiheita. Kaikki metalli lajitellaan ja myydään joko Suomeen tai ulkomaille lajinsa mukaan. Kotitalouksien tinapeltipakkaukset, esimerkiksi säilyketölkit myydään pääosin ulkomaisen terästeollisuuden käyttöön. Alumiinipakkaukset, kuten kierrekorkit, päätyvät joko kotimaahan tai ulkomaille uusiokäyttöön. Pantilliset juomatölkit viedään ulkomaille, jossa niistä tehdään uusia tölkkejä. Kaupan ja teollisuuden teräspakkaukset, muun muassa tynnyrit ja rullakot hyödynnetään suomalaisessa terästeollisuudessa. Ämmässuolla metallia vastaanottaa Sortti-asema.

Kompostointilaitokselle päästyämme aromit ovat mielikuvien mukaisia. Huhut biojätteen päätymisestä kaatopaikalle voidaan nyt myös kompostoida: keräyksen alkuhankaluuksien jälkeen biojätteen keräys toimii nykyisin esimerkillisesti. Biojätteen keräys on myös todellinen ekoteko.

– Kompostointilaitoksella biojätteestä syntyy humusta, jota käytetään mullan raaka-aineena. Jos lajittelee biojätteen ja paperin, ne kattavat yhteensä jo 60% kaikesta kotitalouksien jätteestä, kertoo Järvinen.

Kaatopaikan ominaishajut voimistuvat edetessämme bussilla kaatopaikan reunaa. Bussi ajaa pysähtymättä suunnattomien jätevuorten ja lokkiparvien ohi, kun matkustajat yrittävät valokuvata lentoon pyrähtäviä lintuja ikkunan läpi.

 

Unohtaminen on helpompaa

Vuonna 2014 Vantaalla aloittaa uusi jätteenpolttolaitos, joka lopettaa pääkaupunkiseudun energiajakeen keräyksen siirtymäajalla.

– Energiajätteen lajittelusta pääkaupunkiseudun kotitalouksissa ei ole vastaavaa hyötyä kun jätevoimala saadaan käyttöön. Silloin sekajäte päätyy voimalaan, joka tuottaa sähköä ja kaukolämpöä. Toki sen jälkeen kun siitä on jo jätehuoltomääräystenkin mukaan lajiteltu hyötykäyttöön kelpaava erikseen, kertoo HSY:n jätehuollon neuvontayksiköstä ympäristöasiantuntija Seppo Kajaste.

Nykyisin pääkaupunkiseudun vähäinen energiajae viedään Keravalle, jossa siitä tehdään kierrätyspolttoainetta.

– Muovipakkausten kerääminen alueella on varsin vähäistä, koska täällä ei ole teollisuus- tai voimalaitoksia, jotka käyttäisivät muovista valmistettavaa kierrätyspolttoainetta. Muoviteollisuus ei myöskään osallistu keräykseen, toisin kuin paperi- ja kartonkiteollisuus, Kajaste sanoo.

Kulutuksemme tuottamien jäämien elämä voisi vielä jatkua, jos antaisimme niille mahdollisuuden.

– Maksamme jätteemme taloyhtiöiden ja yritysten jätemaksuissa. Sen pitäisi ohjata meitä kuluttajina tuottamaan vähemmän jätettä, mutta tämäkään kannustin ei toimi, ihmettelee Järvinen.

Lassila & Tikanojan toukokuussa 2012 teettämän tutkimuksen mukaan yli 70 prosenttia ihmisistä kannattaa jätteen materiaalihyödyntämistä. Vain kymmenen prosenttia vastaajista kannattaa jätteen polttoa.

Lajittelulla ja kierrätyksellä on myös suora vaikutus kasvihuonepäästöihin, mutta L&T:n mukaan tämän tiedostaa varsin harva suomalainen.

– Yksi lajiteltu jätekilo säästää saman verran CO2-päästöjä kuin 50 kilometrin ajaminen henkilöautolla tuottaa, muistuttaa L&T:n ympäristöhuollon asiantuntija Riikka Kinnunen.

Tarvitsemme siis lisää tietoa sekä arkisen kierrätyksen ja lajittelun helppoutta. Eikö meidän myös pitäisi kehitellä uusia kierrätystapoja ja -laitoksia uusien polttolaitosten sijaan?

Lähteet: HSY, Lassila & Tikanoja, Mepak-Kierrätys Oy

 

Tarvitsemme asenneilmastonmuutoksen!

Luonto-Liiton kulutuskriittisen ryhmän Nelli Heinimon, Vilma Wallinmaan ja Milla Turusen mielestä ajatus siitä, että tavaroista pääsee eroon kuoppaamalla ja peittämällä ne, on sairas.

– Ehkä sekajätteen jätemaksut pitäisi kasvattaa niin suuriksi, että lajittelu olisi kannattavaa. Tähän tarvittaisiin päättäjiltä iso asennemuutos: pitäisi nähdä, mitä hyötyä materiaalien uudelleenkäytöstä on meille ja planeetallemme, sanoo Heinimo.

– Asuin ennen Päijät-Hämeessä, jossa oli energiajakeen keräys joka taloyhtiön jätehuoneessa, myös pientaloissa! Lahden jätekeskuksessa on myös energia- ja puujätteen murskauslaitos, kertoo Wallinmaa.

Ryhmän mielestä jätteen polton sijasta kulutusta tulisi vähentää.

– Jätteiden polttaminen ei poista alkuperäistä ongelmaa, eli sitä, että luonnonvaroja käytetään liikaa. Tavaroiden elinkaari on myös liian lyhyt. Jätteen poltosta voi jopa tulla se mielikuva, ettei jätteen synty ole haitallista, kun se kuitenkin poltetaan, sanoo Turunen.

– Tavarat voi myös hankkia käytettynä kirpparilta, rikkinäiset tavarat korjauttaa ja vanhat muodistaa. Roskisdyykkaus saattaa kuulostaa hurjalta, mutta se on huippuhauskaa ja todellista jätteen hyödyntämistä, kertoo Heinimo.

www.kulutus.fi