Nuorten Luonto

Julkaistu: 25.9.2014

Teksti: Miia Vistilä, kuvat: Hanna Heikkilä

Liikuntaa harrastaakseen ei tarvitse välttämättä liittyä urheiluseuraan tai ostaa kalliita varusteita. 

Seikkailuja kaupungissa

Ranskan lähiöissä kehitetty parkour muistuttaa lasten leikkimistä. Kaupunkitilassa edetään roikkumalla, hyppimällä, puikkelehtimalla ja kiipeilemällä. Lajin filosofiaan kuuluu, että kiinnostuneena voi mennä mukaan, vaikka ei olisi harrastanut lajia aiemmin. Isoimmissa kaupungeissa parkourista järjestetään myös kursseja. Helsingissä harrastajat kokoontuvat yhteisiiin harjoituksiin eli jameihin noin kerran viikossa Facebookissa ilmoitetussa viikoittain vaihtelevassa paikassa.

Vaikka kokeneiden parkouraajien, tai ranskalaisvaikutteisesti trasöörien, meno voi näyttää hurjalta, uhkarohkeuden sijaan arvostetaan omien rajojen tuntemista.

– Vaikka näkee, että kaveri hyppää esteen yli korkeasta päästä, voi itse mennä yhtä hyvin yli matalasta päästä. Parkourissa ei kilpailla, vaan jokainen liikkuu omien halujensa ja kykyjensä mukaan. Tarkoitus ei ole tehdä näytösmielessä vaikeita temppuja, vaan oppia liikkeiden hallintaa, vastuun ottamista ja antaa tilaa mielikuvitukselle, lajia yli vuoden harrastanut Pietar Viittanen valistaa.

Jamit etenevät yleensä niin, että paikalle tultaessa tervehditään kaikkia ja esittäydytään niille, joita ei tunneta. Lämmittelyn jälkeen jokainen voi tehdä omia juttujaan, haastaa itseään ja toisia tai voidaan tehdä asioita yhteisten sääntöjen mukaan. Harjoituksissa käydään läpi kolmesta viiteen spottia, eli treissataan muutamassa eri paikassa noin tunnin tai pari kerrallaan.

– Voimme esimerkiksi päättää, että jokainen näyttää vuorollaan yhden etenemistavan ja sitten kaikki tekevät sen perässä. Tai voimme leikkiä, että olemme ninjoja, joiden täytyy edetä vaiti ja mahdollisimman äänettömästi.

Parkouria voi harrastaa missä vain, eikä erityisiä varusteita tarvita.

– Monet pukeutuvat pitkiin housuihin ja pitkähihaiseen paitaan, jotta kangas suojaisi mahdollisilta ruhjeilta. Ohutpohjaisista kengistä on myös etua. Ennen suoritusta pitää toki testata tempussa tarvittavien rakenteiden kantavuus ja katsoa, mitä alapuolella on. Tarkoituksena on, ettei kehenkään satu eikä mitään mene rikki.

Tanssia metsässä

Kehomielisirkus-liikuntaryhmä kokeilee yhdessä erilaisia kehon ja mielen harjoituksia, muun muassa erilaisia tanssilajeja. Ryhmä on harjoitellut esimerkiksi buto- ja transsitanssia sekä erilaisia tanssi-improvisaatioita.

– Se, joka osaa jotain, opettaa toisille. Itse pidän eniten luovasta itseilmaisusta ja yhteisöllisyydestä, kertoo mukana pari vuotta ollut Jukka Liukkonen.

– Talvella harjoittelemme erilaisissa opiskelijajärjestöjen tiloissa tai yliopiston liikuntatiloissa. Kesällä olemme usein ulkona. Joskus meillä on mukana valmista musiikkia, joskus soittimia, joilla improvisoimme. Olemme myös tanssineet metsässä luonnon äänistä kuten linnunlaulusta ja kosken pauhusta inspiroituen.

Ryhmä ilmoittaa tapahtumista Facebookissa ja sähköpostilistojen kautta.

– Uusia ihmisiä on tullut mukaan, kun sana on levinnyt kavereiden kautta. Kaikki kiinnostuneet ovat päässeet mukaan eivätkä kaikki harjoituksissa käyvät tunne entuudestaan toisiaan.

Jalkapalloa kaikille

Vuokko Viljanen on monena vuonna ollut mukana itseorganisoituvissa jalkapalloporukoissa, joissa kiinnitetään erityistä huomiota siihen, että kaikki ovat tervetulleita mukaan. Pelata voi vaikka kukkamekko päällä, jos siltä tuntuu.

– Ketään ei tytötellä tai pojitella, eikä lasketa leikkiä siitä, miten joku ei osaa pelata. Ei tehdä oletuksia siitä, mikä jonkun sukupuoli tai seksuaalinen suuntautuminen on. Otetaan kaikki peliin mukaan ja pelataan niin, että vähemmän osaavatkin saavat tilaa kentällä.

Treenit alkavat lämmittelyllä ja tekniikkaharjoituksilla. Lihasten notkistus- ja voimaharjoitusten lisäksi käydään läpi tekniikan perusasioita, kuten kuinka palloa kuljetetaan ja millä osalla jalkaa palloa potkaistaan.

Joukkueet valitaan monilla eri tavoilla. Joskus pelaajien vaatteiden värin mukaan, joskus pelaajien taitojen mukaan, niin että kummassakin joukkueessa on suunnilleen yhtä paljon kokeneita ja kokemattomampia pelaajia.

Kenttä on tavallista jalkapallokenttää huomattavasti pienempi ja pelissä sääntönä, ettei palloa nosteta yli rinnan korkeudelle. Taukoja voi pitää oman jaksamisen mukaan. Treenin jälkeen mennään yhdessä uimaan.

– Tärkeintä ei ole kilpailu ja voittaminen, vaan oppia pelaamaan omaan tahtiinsa ja tutustua ihmisiin.