Mistä vauhtia ilmastoneuvotteluihin?

On yleisesti tiedossa, että ilmastonmuutoksella on vakavia seurauksia koko ihmiskunnalle ja ilmakehää lämmittäviä päästöjä on rajoitettava globaalisti. Silti on vaikeaa saada aikaan kansainvälistä sopimusta, joka rajoittaisi ilmastonmuutoksen kahteen asteeseen. Mistä johtuu, että ilmastoneuvottelut etenevät etanan vauhtia? Entä miten päästöjen rajoittamisessa päästäisiin nopeammin eteenpäin. Nuorten Luonto kysyi asiaa neljältä ilmastopolitiikan asiantuntijalta.

Satu Hassi, kansanedustaja

Pitkän linjan poliitikko Satu Hassi on seurannut ilmastoneuvotteluita sekä vihreiden kansanedustajana, europarlamentaarikkona että ympäristö- ja kehitysyhteistyöministerin roolissa. Hänen mukaansa kansainvälisten ilmastoneuvotteluiden vaikeus on siinä, että YK:ssa päätökset pyritään tekemään yksimielisesti. Niinpä yksikin erimielinen maa voi jarruttaa kokousten etenemistä. Maiden olosuhteet ovat myös kovin erilaisia ja neuvotteluissa erilaisuutta ylikorostetaan sekä vaaditaan erityisolosuhteisiin vedoten helpotuksia päästövähennysvelvoitteisiin.

– Jokaisessa maassa ajatellaan, että juuri meidän maassamme on erityisolosuhteet, jotka pitäisi ottaa sopimuksessa huomioon, Hassi kuvaa tilannetta.

Ilmastonmuutoksen kaltaisesta uhasta ei myöskään ole aiempaa kokemusta.

– Aina on helpompaa reagoida sellaisiin uhkiin, joista tietää tai pystyy kuvittelemaan, mitä ne ovat, Hassi totetaa.

Jotta sopimukseen päästäisiin, vaadittaisiin neuvotteluosapuolilta yhteistä tilannekuvaa.

– Monet maat ovat suhtautuneet ympäristönsuojeluun ja ilmastonsuojeluun ikään kuin kyse olisi kodin sisustamisesta, että tehdään vähän nätimpää ja viihtyisämpää. Tulisi kuitenkin ymmärtää, että on kyse siitä, että onko koko taloa ja sen perustuksia olemassa.

Hassi muistuttaa myös yritysten roolista ilmastonmuutoksen pysäyttämisessä.

– Liian monen poliitikon ajattelussa taloudellisesti järkevä ja vastuullinen politiikka tarkoittaa, että tehdään mitä firmat haluaa. Onkin tärkeää, että on myös firmoja, jotka oikeasti kampanjoivat ilmastonsuojelun puolesta.

Hassin mukaan ilmastoasioissa tapahtuu myös myönteistä kehitystä.

– Vaikka uutiset itse ilmastonmuutoksesta ovat hirveän huolestuttavia, niin esimerkiksi päästöjä vähentävän tekniikan kehityksestä tulee koko ajan erittäin rohkaisevia uutisia.

Kaisa Kosonen, energia- ja ilmastovastaava, Greenpeace Suomi

– Ensinnäkin se, kenen syytä ilmastonmuutos on, voidaan määritellä hyvin monella eri tapaa. Maat ovat haaskanneet vuosia kinasteluun vastuusta, sen sijaan, että ne olisivat keskittyneet ratkaisuihin ja yhteistyöhön, kertoo energia- ja ilmastoasioista ympäristöjärjestö Greenpeacessa vastaava Kaisa Kosonen ilmastoneuvotteluiden ongelmista.

– Toiseksi ilmastonmuutoksen hillitseminen edellyttää isoja muutoksia siihen kuinka liikumme, miten lämmitämme talomme, mistä tietokoneemme saavat virtaa ja miten ruokamme tuotetaan – siis lähes kaikkeen, Kosonen jatkaa.

– Tänä päivänä maailmantalous pyörii pitkälti öljyn, kaasun ja hiilen voimalla. Jos ilmastokaaos aiotaan torjua, fossiilisista polttoaineista on luovuttava pika-aikataululla kokonaan. Tilalle on valjastettava muun muassa auringon, tuulen ja aaltojen energia. Tämä ei ole valtioille helppo pala nieltäväksi – varsinkaan, kun monen maan talous perustuu öljyn ja kaasun myyntiin tai tehtaiden pyörittämiseen halvalla kotimaisella kivihiilellä, Kosonen selittää.

Kososen mukaan ilmastoneuvotteluiden edistyminen edellyttää, että maat astuisivat pois juoksuhaudoista, jotka kaivettiin sopimusneuvotteluiden alkaessa neljännesvuosisata sitten.

– Maailma ei jakaudu enää jyrkästi teollisuusmaihin ja kehitysmaihin. On kaikkien edun mukaista, että jokainen maa alkaa vähentämään päästöjään niin nopeasti kuin mahdollista.

– Maiden kesken pitää myös syntyä usko siihen, että fossiilisten polttoaineiden lähtölaskenta on todella alkamassa. Siitä voi syntyä positiivinen kierre ja kilpajuoksu kohti uusiutuvaa energiaa, Kosonen toivoo.

Esa Hyvärinen, yhteiskuntasuhteista vastaava johtaja, Fortum

– Vaikka kaikki ymmärtävät, että ilmastonmuutoksen hillitseminen on yhteinen ja globaali kysymys, maat ovat hyvin erilaisia lähtökohdiltaan sekä esimerkiksi suhtautumisessaan kansainvälisiin sopimuksiin, arvioi Esa Hyvärinen, joka huolehtii muun muassa energiapolitiikasta ja ilmastoasioista energiayhtiö Fortumissa.

– On selvää, ettei ilmastonmuutosta ratkaista pelkästään valtioiden toimilla. Tärkeintä on saada talouden mekanismit toimimaan niin, että päästöjä vähennetään.

Hyvärinen kertoo, että Fortumissa päästökauppaa pidetään hyvänä ja tehokkaana päästöjen hinnoittelun mekanismina.

Hyvärisen mukaan toimiva kansainvälinen ilmastosopimus asettaisi ilmastopolitiikan tavoitteet mahdollisimman pitkälle aikavälille. Tässä suhteessa hän on eri linjoilla kuin EU ja monet ympäristöjärjestöt, jotka kannattavat ilmastosopimuksen revisioimista eli uusimista esimerkiksi viiden vuoden välein.

– Toivomme, että ilmastosopimuksesta tulee mahdollisimman laaja ja pitkäjänteinen, ettei aina viiden vuoden välein mietittäisi, että mikä on seuraava tavoite.

Hyvärinen korostaa, että ilmastonmuutosta ei voida torjua vain valtioiden toimin, vaan siihen tarvitaan nykyisessä järjestelmässä myös yritysmaailmaa.

– Elinkeinoelämä toteuttaa asetettuja säädöksiä, mutta pelkkä laki ei johda kovin pitkälle, jos ei ole keinoja sen toteuttamiseen, Hyvärinen linjaa.

– Politiikan ja talouden tulisi paiskata kättä niin, että päästöt lähtisivät vähenemään mahdollisimman kustannustehokkaasti. Kokemus on osoittanut, että hinnoittelu on hyvä tapa ohjata kehitystä.

Mikael Hildén, ilmastonmuutosohjelmaa johtava professori, Suomen ympäristökeskus 

– Eri mailla on erilainen historia ja erilaiset edellytykset vähentää päästöjä. Myös niiden taloudelliset intressit ovat hyvin erilaisia sekä vahvoja, summaa Mikael Hildén, Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) ilmastonmuutosohjelmaa johtava professori.

YK:n ilmastosopimus on myös poikkeuksellisen laaja-alainen.

– Sopimus kattaa asioita maankäytöstä teolliseen tuotantoon ja asumiseen. Tämä lisää vielä sen vaikeusastetta.

Hildén alleviivaa oikeudenmukaisuutta ja köyhempien maiden tukemista sopimuksen etenemisen ehtoina.

– Se, että mukana on myös sopeutumista tukevia osia, voi helpottaa sopimukseen pääsyä.

Pariisissa neuvotteluja käydään valtioiden välillä, mutta muitakin toimijoita tarvitaan.

– Valtioilla tietysti on sopimuksen tekemisessä keskeinen rooli. Täytyy kuitenkin olla edellytyksiä myös sille, että yksityisillä toimijoilla on mahdollisuuksia edistää tavoitteita. Päästökauppa tai muut päästöjen hinnoitteluun liittyvät mekanismit mahdollistavat myös yksityisen sektorin aktiivisen osallistumisen päästöjen vähentämiseen. Pelkästään valtion voimin tämä ei onnistu.

Hildén uskoo teknologian tuovan mahdollisuuksia päästöjen leikkaamiseen, mutta se ei yksin riitä.

– Tarvitaan myös ohjausmekanismeja, jotka edistävät vähähiilisen teknologian käyttöönottoa maissa, joissa energiankäyttö kasvaa nopeasti. Ennen kaikkea tarvitaan mekanismeja, jotka asteittain kiristävät päästötavoitteita, sillä Pariisin kokous ei ratkaise ilmastohaastetta lopullisesti.

Pariisissa neuvotellaan maailmanlaajuisesta ilmastosopimuksesta

Joulukuussa käynnistyvässä YK:n ilmastokokouksessa pyritään saamaan aikaan kaikkia maailman maita koskeva ilmastosopimus. Aiemmissa ilmastosopimuksissa on asetettu sitovat päästövähennysvelvoitteet vain historiallisesti enemmän päästöjä aiheuttaneille teollisuusmaille.

Maita on pyydetty ilmoittamaan sopimukseen kirjattavat päästövähennystavoitteensa ennen Pariisin ilmastokokousta. Tähän mennessä valtaosa maailman maista on jättänyt ilmoituksensa. Niiden perusteella näyttää siltä, että ilmaston lämpenemisen pysäyttäminen alle kahteen asteeseen ei toteudu. Maiden ilmoittamat toimet päästöjen vähentämiseksi pitäisi suunnilleen kaksinkertaistaa, jotta ilmastonmuutos pysyisi kahden asteen rajan alapuolella.

Neuvotteluiden ulkopuolelta kuuluu onneksi lupaavampia uutisia. Aurinko- ja tuulivoiman tuotanto on kasvanut moninkertaisesti kansainvälisen energiajärjestön (IEA) ennustuksiin nähden. Tämä tarkoittaa, että maailman maat tulevat todennäköisesti lisäämään uusiutuvien energiamuotojen käyttöä, mikä taas vähentää kasvihuonekaasupäästöjä.

Koska ilmaston lämpeneminen on jo alkanut, Pariisissa tulee sopia myös lämpenemisen aiheuttamien haittojen korvaamisesta kaikkein haavoittuvimmassa asemassa oleville köyhimmille maille. Tämä niin kutsuttu ilmastorahoitus on yksi sopimuksen kynnyskysymyksistä. Ilmastonmuutoksen aiheuttamat haitat ja niiden kustannukset tulevat kasvamaan ilmastonmuutoksen voimistuessa, mikä tulee huomioida ilmastorahoituksen määrissä. Tämä puolestaan vaikeuttaa sopimukseen pääsyä.

Pariisin ilmastosopimus on merkittävä askel ilmastonmuutoksen hillitsemisessä ja on toivottavaa, että sopimuksesta saadaan mahdollisimman kunnianhimoinen ja sitova. Mikäli tähän ei päästä, on tärkeää, että sopimusta voidaan tiukentaa jatkossa. Pariisissa neuvotellaankin myös tavasta, jolla sovittuja päästövähennystavoitteita voidaan kiristää tulevaisuudessa. EU ja ympäristöjärjestöt esittävät, että ilmastosopimuksen tavoitteita pitäisi tarkistaa ja tiukentaa viiden vuoden sykleissä. Pitkän aikavälin tavoitteena olisi maailma, jossa on kokonaan päästy eroon fossiilisista polttoaineista.

Valosaasteettomia paikkoja etsimässä

Pimeydessä on alkuvoimaista kauneutta ja kiehtovaa salaperäisyyttä. Siitä on tullut harvinainen aarre, jota on lähdettävä varta vasten etsimään.

Vain muutamaa sukupolvea aiemmin valon ja pimeyden vaihtelu muodostivat ihmisen luonnollisen päivärytmin. Nyt kaupunkien valopilvet hohkaavat kymmenien kilometrien päähän, emmekä pääse valoa pakoon edes kotonamme. Kaikkialle tunkeva keinovalo sotkee yöunet ja aiheuttaa muutoksia ihmisen aineenvaihduntaan.

Pimeys on muuttunut vieraaksi elementiksi. Mielikuvitus laukkaa: telttakankaalle satava lumi kuulostaa vieraan käden sipaisulta ja rapisteleva hiiri muuttuu ajatuksissa karhuksi. Pimeässä joutuu kohtaamaan omat pelkonsa, mutta samalla saa mahdollisuuden niiden voittamiseen. Yön viettäminen yksin pimeässä metsässä on vaikuttava ja opettavainen kokemus. Aamulla olo on vahvempi kuin koskaan: selvisin tästä!

Monet ikimuistoisimmat luontokokemuksemme liittyvät tavalla tai toisella juuri pimeyteen. Telttailu järven jäällä revontulten hulmutessa taivaalla. Helmipöllön puputus huhtikuisena pakkasyönä. Tuore ilveksen jälki ja kiiluvat silmät otsalampun valokeilassa. Pimeässä aistit on viritetty äärimmilleen ja kaiken kokee väkevämmin.

Oikeastaan pimeys on vain harvoin mustaa valottomuutta. Se voi näyttäytyä yhtä lailla elokuun taivaalla sinkoilevina tähdelentoina kuin tykkykuusien ääriviivoina kaamoskuun valaisemaa maisemaa vasten. Kahta samanlaista yötä ei ole.

Esi-isien jäljillä

Nykyretkeilijällä on kiusaus napsauttaa otsalamppu päälle heti auringon laskettua. Samalla hän sulkee itsensä valaistuun kuplaan ja hävittää maiseman ympäriltään. Ilman valoa kulkeva näkee hämärän hetken toisin. Taivasta kohti kurottavien kuusijättiläisten siluetit muodostavat metsään luonnollisen katon. Mustien pilarien välistä häämöttää syvänsininen iltataivas. Tähdet pilkahtelevat oksien lomasta. Jos maassa on ripauskin lunta, sen hohde riittää valaisemaan kulkijan tien pitkälle yöhön. Vasta aivan pimeässä on pakko turvautua lamppuun.

Kirkkaan led-valon käyttö pimeässä erämaassa tuntuu ristiriitaiselta – juuri valoahan me tulimme pakoon. Joskus on muitakin vaihtoehtoja. Leirissä näkee puuhastella nuotion valossa. Pilkkopimeässä jopa pieni kynttilä riittää valaisemaan lähiympäristön rikkomatta tunnelmaa.

Vuosituhansien ajan tuli oli ainoa ihmiskunnan keino valaista pimeyttä. Nuotion valokehä ja sen yllä kimmeltävä tähtitaivas yhdistävät meidät kaukaisiin esi-isiimme. Tuntuu lohdulliselta, että nopeasti muuttuvassa maailmassa voi vielä kokea hetkiä, jotka ovat toistuneet samanlaisina satojatuhansia vuosia.

Pimeimmän paikan metsästys

Vaikka maamme on harvaan asuttu, yltää ihmisen valojen vaikutus kaukaisimpiinkin erämaihin. Jos hylätään vaatimus täydellisestä pimeydestä, löytyy oivia retkikohteita yllättävän läheltä.

Vain 30 kilometrin päässä miljoonan ihmisen pääkaupunkiseudusta työntyy Suomenlahdelle Porkkalanniemi. Sen kärjestä avautuu näkymä etelään, sysimustalle merelle. Sillä suunnalla lähimmät kaupungin valot sijaitsevat kaukana Tallinnassa. Vastaavia merelle päin aukeavia pimeitä maisemia voi löytää muualtakin rannikkoseuduilta.

Vielä paremmille paikoille pääsee, jos suuntaa saaristoon. Esimerkiksi maamme lounaisrannikon edustalla sijaitseva Saaristomeren kansallispuisto tarjoaa häikäisevän kirkkaan tähtitaivaan. Myös suurimpien järviemme yllä Linnunrata kaartuu komeasti.

Suomen pimeintä paikkaa on etsittävä maan laidoilta. Etelä-Suomen voittaja löytynee itäisimmästä kunnasta, Ilomantsista. Kolmessa ilmansuunnassa siintävät Venäjän taigametsät, vain lännessä voi havaita pienten suomalaiskylien heikon kajon.

Äärimmäinen pimeys piilottelee pohjoisempana. Suomen valosaasteettomin kolkka on virallisesti nimeämättä, mutta parhaita kandidaatteja ovat Koilliskairan itäosa, Lemmenjoen kansallispuisto ja Inarijärven keskiosa. Niissä pimeyttä eivät uhkaa edes naapurimaiden valot.

Retkeilijä voi vielä kavuta öisen tunturin huipulle katselemaan ikiaikaista maisemaa, jota ei valaise yksikään ihmisen luoma valonlähde. Toivottavasti myös tulevilla sukupolvilla on sama mahdollisuus.

Lukemista pimeydestä ja valosta:

Jorma Luhta: Tähtiyöt (Maahenki 2009)

Jari Lyytimäki & Janne Rinne: Valon varjopuolet (Gaudeamus 2013)

Avaruutta tutkimaan

Tähtiharrastus sopii kaikenikäisille. Aloittamiseen ei tarvita muuta kuin intoa ja kiinnostusta, kirkas taivas ja kartta, josta opetella tähtikuvioita.

– Öiseltä taivaalta voi havaita monenlaista ilman monimutkaisia välineitä. Tähdet ja tähtikuviot on helppo havaita paljainkin silmin. Lähes kaikki tuntevat ainakin yhden tähtikuvion, Otavan, kertoo Jaakko Visuri Tähtitieteellinen yhdistys Ursa ry:stä.

Otava on Ison karhun näkyvimmän seitsemän tähden muodostama kauhaa muistuttava tähtikuvio. Pohjantähti taas on Pienen karhun tähtikuvion ”kauhan päässä” oleva kirkkain tähti.

Kun tarkastelee tähtitaivasta hieman tarkemmin, huomaa, että joukossa on sinertäviä, valkoisia, kellertäviä ja punertavia tähtiä. Värit kertovat tähden koosta ja elinkaaresta. Nurinkurisesti kylmimmät tähdet ovat punaisia ja kuumimmat sinisiä.

Punaiset tähdet ovat pieniä kääpiötähtiä, tai jopa satojen miljoonien kilometrien läpimittaisia jättiläisiä. Keltaiset tähdet ovat tutuimpia, sillä Aurinko on yksi niistä. Kaikkein kuumimmat siniset tähdet ovat myös jättiläisiä, jotka voivat säteillä miljoona kertaa voimakkaammin kuin Aurinko.

Havaintoja avaruusromusta revontuliin

Syksy on parasta aikaa havainnoida tähtitaivasta. Valoa heijastavaa lunta ei vielä yleensä ole maassa ja lisäksi yöt ovat kohtuullisen selkeitä eikä pakkanenkaan pure. Talven lähestyessä pilviset yöt lisääntyvät ja havainnointi on haastavampaa.

Planeetoista Venus, Mars ja Jupiter näkyvät loppusyksystä idän ja etelän välisellä taivaalla aamuyöstä. Niiden havaitsemiseksi ei tarvita edes kiikareita. Kuun kierto taivaalla on helppo havaita, etenkin jos Kuun läheisyydessä on kirkkaita tähtiä. Kuu vaihtaa itsensä verran paikkaa tunnin aikana.

Revontulet on näyttävä ilmiö, josta voimme nauttia Pohjois-Euroopassa. Myös kuun- ja auringonpimennykset sekä meteoriparvien aiheuttamat tähdenlennot ja komeetat näyttävine pyrstöineen näkyvät hyvin paljain silmin.

– Jos tuijottelee tähtitaivasta jonkin aikaa, huomaa, että taivaalla liikkuu useita pieniä valopilkkuja. Nämä ovat satelliitteja, joiden pinta heijastaa Auringon valoa. Maata kiertää lähes parikymmentätuhatta kappaletta satelliitteja ja erilaisia avaruusromun kappaleita, Visuri kertoo.

Tähtikartalla ja kiikareilla lähemmäksi avaruutta

Kun tähtikuviot ovat tulleet jonkin verran tutuiksi, kannattaa hankkia tähtikartta. Sen perusteella on helppo etsiä vaikkapa tähtijoukkoja. Planisfääri toimii ajankohtaisena tähtikarttana vuoden jokaisena päivänä ja vuorokauden eri aikoina. Kiertämällä planisfäärin kiekkoja siten, että kellonaika ja päivämäärä ovat kohdakkain, saadaan näkyville sen hetkinen tähtitaivas. Muovinen planisfääri kestää hyvin ulkokäyttöä.

Kiikari soveltuu tähtijoukkojen tarkasteluun usein paremmin kuin kaukoputki, sillä kiikareissa on suurempi näkökenttä ja kohteet löytyvät sillä helposti. Harrastajalle riittää hyvin aivan tavallinen kiikari, vaikka tähtiharrastukseen optimoituja kiikareitakin on saatavilla.

– Linnunradan voi kahlata kiikareilla lävitse ja tutkia tähtien paljoutta. Andromedan galaksi näkyy paremmin kiikareilla kuin kaukoputkella, sillä Andromeda ei oikein mahdu tyypillisten kaukoputkien näkökenttään, selventää Visuri.

Hankkisinko kaukoputken?

Planeetat näyttävät kiikareilla aina pienikokoisilta, mutta Kuu ja Aurinko ovat näyttäviä. Aurinkoa ei kuitenkaan saa missään nimessä kiikaroida ilman asianmukaista suodinta.

Pidemmälle harrastuksessaan ehtinyt saattaa harkita kaukoputken hankintaa. Kaukoputkella voidaan erottaa planeetoista jo joitakin yksityiskohtia. Aurinkokunnan ulkopuolisten himmeiden kohteiden, kuten tähtijoukkojen, sumujen ja galaksien löytäminen voi aluksi olla haastavaa. Tähtikartat ja vähitellen karttuva kokemus auttavat harrastajaa ja sinnikkyys palkitaan.

Kaukoputken valinnassa auttavat esimerkiksi Ursan asiantuntijat ja kokeneemmat harrastajat.

Toimintaa harrastuksen tueksi

Pääkaupunkiseudulla Ursa järjestää nuortenkerhoja, joissa on toimintaa eri ikäisille, ja jäsenilloissa käsitellään aihepiiriin liittyviä asioita. Tähtitaivasta pääsee seuraamaan esimerkiksi Ursan Kaivopuiston tähtitornilla. Pääkaupunkiseudun ulkopuolella asuvat löytävät alueen paikallisesta tähtiyhdistyksestä toimintaa ja tähtinäytöksiä.

Tähtiharrastuksen tueksi on olemassa laajasti erilaista kirjallisuutta. Kirjastoista ja kirjakaupoista löytyy esimerkiksi havaintomateriaaleja ja -oppaita sekä teoreettisempia oppikirjoja.

Ursan nettisivut www.ursa.fi ovat hyvä startti tähtitaivaaseen tutustumisessa. 

 Taivaanvahti-palvelussa www.taivaanvahti.fi voi seurata ja kirjata itse havaintoja

Tuunatut tulukset

Haluatko antaa uniikin, käytännöllisen ja ekologisen joululahjan? Paketoi itse tehdyn kynttilän (ohjeet Nuorten Luonto 4/15, s.11) seuraksi koristeltu tulitikkurasia. Kokosimme tähän muutaman inspiroivan tuunausidean, mutta rasioiden koristelussa on vain tähtitaivas rajana.

Erilaisia pintoja

Kirjojen sivut, pahviset elintarvikepakkaukset ja askartelukaupoista saatavat koristepaperit toimivat sellaisenaan rasian koristuksena tai pohjana esim. ristipistoille. Alkuperäisen rasian kuviot saa peittoon myös gesso-pohjustusmassalla maalaamalla, jolloin raapaisupinnat kannattaa suojata maalarinteipillä. Tätä keinoa on käytetty vaaleanpunaisen ristipistosydämen pohjana.

Liimattaviin koristuksiin saa eloa myös niiden reunoja käsittelemällä. Voit esimerkiksi pyöristää kulmat, leikata reunat kuviosaksilla tai raaputtaa niitä saksien terällä.

Vanhat joulukortit

Hyödynnä edellisenä vuonna saatujen joulukorttien kuvat ja tekstit. Leikkaa kortista kaksi rasian kannen kokoista palaa ja liimaa ne paperiliimalla rasian molemmille puolille. Kuvien rasioista toiseen on leikattu runonpätkä ja kuva, toiseen saman kortin kaksi yksityiskohtaa.

Lehtiä leikkaamaan

Koosta lehtileikkeistä kollaasinomainen kansi. Valitse rauhallinen tausta ja sommittele minikuvista haluamasi taideteos. Liimaaminen vaatii kärsivällisyyttä, mutta tarkkuus palkitaan! Voit halutessasi varmistaa kuvien pysymisen päällystämällä valmiin kollaasinvalmiin kollaasin kontaktimuovilla.

Ristipistot

Haluatko yllättää lahjansaajan toden teolla? Ompele rasian kanteen ristipistokuvio. Kannattaa käyttää ohutta lankaa, jotta rasian kansi mahtuu kiinni. Langan menekki on yllättävän suuri; esimerkiksi 2×2 cm kokoiseen punaiseen sydämeen kului lankaa yli metrin verran!

Suunnittele kuvio valmiiksi paperille. Kuvien rasioista toinen on rei’itetty kauttaaltaan ja tehty täyteen ristipistoja. Toisessa taas on tehty reiät vain sydänkuviota varten.

Tee näin:

Pohjusta kannet gessolla tai liimaa pohjaksi paperi. Avaa rasian kansi litteäksi, piirrä reikien paikat ja rei’itä ne neulalla tyynyn päällä rasian oikealta puolelta. (ks. kuva)

Ompele kuvio suunnitelman mukaan. Jätä alkuun ja loppuun nurjalle puolelle muutaman sentin hännät ja pujota ne lopuksi pistojen väliin neulan avulla. Liimaa rasia takaisin muotoonsa.

Tuunaustiimin tulitikkuiltaan kuului joululauluja, kynttilöitä ja glögiä. Totesimme, että näpertely rauhoittaa ja on entistä antoisampaa, kun saa tehdä jollekulle toiselle. Iloisia askarteluhetkiä!

Kosmologi ja aktivisti

Syksy Räsäsen koulutustausta ei ole aktivistille se tyypillisin. Hänen oppialansa on teoreettinen fysiikka, tarkemmin kosmologia.

Kosmologia on fysiikan osa-alue, joka tutkii maailmankaikkeuden luonnetta ja historiaa. Tarkasteltavana voi olla esimerkiksi kysymys maailmankaikkeuden laajenemisesta tai hiukkasista, joita maailmankaikkeudessa on. Kosmologi käyttää työssään tietoa, jota saadaan esimerkiksi satelliittien ja teleskooppien kautta.

Räsänen kuitenkin korostaa, ettei hän ole avaruustutkija.

– Avaruustutkimuksessa ollaan kiinnostuneita taivaankappaleista, kuten planeetoista. Kosmologiassa nämä tutkimuskohteet ovat vain välineitä, joitten avulla yritetään ymmärtää koko maailmankaikkeutta, hän selittää eroa.

Fysiikasta löytyy tutkimussuuntia, jotka tuottavat tärkeää tietoa luonnonsuojelun kannalta.
– Tällaisia ovat esimerkiksi ilmakehäfysiikka, ilmastofysiikka ja pienhiukkasfysiikka, jossa Helsingin yliopisto on muuten maailman parhaita, Räsänen luettelee.

Kosmologia ei kuitenkaan kuulu tähän sarjaan, vaan sen kysymyksenasettelut ovat teoreettisempia.

– Kosmologiasta ei voi luvata käytännön sovelluksia, Räsänen toteaa.

Vastalääke maailmantuskalle

Oman ammatin teoreettinen korkealentoisuus ei kuitenkaan estä Räsäsen ajatuksia nikkaroimasta myös käytännöllisempien yhteiskunnallisten kysymysten parissa. Hän kertoo oman aktivisminsa alkaneen opiskeluaikana. Yhdeksi kimmokkeeksi havahtumiselleen hän mainitsee vasemmistolaisen kielitieteilijä Noam Chomskyn kirjoitukset, joita julkaistiin Yliopisto-lehdessä.

Räsänen on puhunut julkisuudessa ihmisoikeuksista, tasa-arvosta ja oikeudenmukaisuudesta. Erityisesti Palestiinan tilanne on hänelle tärkeä.

– Haluan edistää sellaista maailmaa, joka olisi oikeudenmukainen eläimille ja ihmisille, niin nykyisille kuin tuleville.

Tämän sanottuaan hän täsmentää nopeasti, etteivät erilaiset oikeudenmukaisuuskysymykset ole toisistaan irrallaan. Lähemmin katsoessa näkee, miten eri asiat ovat riippuvaisia toisistaan. Ympäristön tuhoutuminen voi esimerkiksi liittyä alkuperäiskansojen oikeuksiin tai ihmisoikeusrikkomuksiin.

Me kaikki vaikutamme

Jokainen vaikuttaa yhteiskuntaan, vaikka ei olisi siitä tietoinen.

– Tällä hetkellä normaali elämämme perustuu epäoikeudenmukaisuuteen, Räsänen toteaa ja viittaa tällä erityisesti kuluttamiseen.

– Esimerkiksi kännykän raaka-aineita tulee muun muassa Kongosta, jossa raaka-ainevarantojen hallinta aiheuttaa julmia konflikteja. Kännyköitä kootaan niin kurjissa oloissa, että tehdastyöläisten sopimuksiin saatetaan kirjata kielto tehdä itsemurha, Räsänen listaa.

Hän myös tarjoaa saman tien ratkaisun.

– Muuta omaa vaikutustasi yhteiskuntaan. Meidän hyvinvointimme ei ole pakko rakentua toisten polkemiselle.

Räsäsen aktivismia ajaa velvollisuudentunne.

– Minulla on velvollisuus auttaa kanssaihmisiä, joilla on asiat huonosti. Maailmanmenosta voi tulla ahdistunut ja turvaton olo. Siihen aktiivinen toiminta on parasta lääkettä. Jos ryhtyy toimimaan asioitten muuttamiseksi, ei enää ole sivustakatsoja, vaan vaikuttaja.

Hän myös korostaa, että Suomessa on hyvät mahdollisuudet vaikuttaa. Meillä on sanan- ja kokoontumisenvapaus ja toimintavaihtoehtoja löytyy.

– Täällä on paljon järjestöjä joissa toimia ja uuden perustaminen on todella helppoa. Eikä ketään tulla yöllä pidättämään kotoa siksi, että tämä on poliittisesti aktiivinen.

Tiedettä sirkuksen keinoin

Syksy Räsänen on aktiivinen tieteen popularisoija. Hän pitää blogia Ursan sivuilla, kirjoittaa kolumneja lehtiin sekä antaa usein haastatteluja eri tiedotusvälineille.

Räsäsen mielestä on tärkeää, että tieteellistä tietoa esitetään tavalla, jonka suuri yleisökin voi ymmärtää. Esimerkiksi kosmologiassa on kyse niin abstrakteista asioista, että maallikoita varten tarvitaan ”rautalankamalleja”. Hän näkee blogikirjoitukset, haastattelut ja yleisöluennot myös tapana korvata yhteiskunnalle sen tarjoama akateeminen koulutus sekä yhteisistä varoista kustannetut tutkimusresurssit.

Keskivertoa kekseliäämmän tieteen kansantajuistamisen Räsänen toteutti Tanssiteatteri Hurjaruuthin kanssa 2013. Hän oli Talvisirkus Kosmoksen toinen käsikirjoittaja. Esitys käsitteli maailmankaikkeuden historiaa ja oli valtava menestys. Nykysirkuksen keinoin kerrottiin esimerkiksi alkuaineitten synnystä, galaksien etääntymisestä toisistaan ja pimeästä energiasta.

– Olisi kiva tehdä jotain vastaavaa uudestaankin. Esimerkiksi modernin tanssin tai fyysisen teatterin keinoin, hän pohtii.

Räsänen työstää parhaillaan Lähi-itää käsittelevää faktateosta Israelin apartheid. Kirja on kaavailtu julkaistavaksi ensi vuoden aikana. Ehkäpä sen jälkeen olisi tilaisuus saattaa loppuun jo aiemmin aloitettu kirjaprojekti, maailmankaikkeuden historiaa käsittelevä lastenkirja.