Nuorten Luonto

Supereko

Elämäntapaekoilija nauttii itsensä haastamisesta ekologisiin kokeiluihin. Lue ekosankarin vinkit ekologisempaan elämään! 

Helsingin Oulunkylässä asuva 23-vuotias Ronja Nöjd viettii viime vuoden Älä osta mitään -päivän kunniaksi kokonaista älä osta mitään -viikkoa. Nöjdin tavoite on nähdä ja kokea, kuinka ekologisesti hän kykenee elämään.

Sähkönkulutus

Viime maaliskuun lopusta lähtien Nöjd on elänyt ilman valoja. Hän sai idean haasteeseen viimeisimmästä Earth Hour -tapahtumasta, jolloin ihmiset ympäri maailmaa sammuttivat valonsa tunnin ajaksi hidastaakseen ilmastonmuutosta. Nöjd päätti sammuttaa lamppunsa koko vuodeksi, jotta näkisi, millaista on elää ilman valoja kotona.

– Keväällä ja kesällä ongelmia ei ole vielä toistaiseksi tullut vastaan, koska luonnonvalo on niin voimakas. Syksy toisaalta hieman askarruttaa, kun illat taas pimenevät. Olen ajatellut meneväni iltaisin lukemaan kirjastoon tai muihin rakennuksiin, joiden valojen päällä olo ei ole riippuvainen minusta.

Ostokset

Omien muoviastioiden käyttö on helppo tapa säästyä ylimääräiseltä roskalta, kun ostaa irtotuotteita. Raakavegaanius, johon Nöjd tavallisesti pyrkii, vaatii paljon siemenien ja pähkinöiden käyttöä. Ne on helppo kerätä omaan astiaan kaupassa ja punnita. Monet ekokaupat tarjoavat laajat valikoimat irtotuotteita jauhoista ja pähkinöistä siemeniin ja muihin kuivatuotteisiin, jotka voi kerätä omaan astiaan kaupan tarjoamien pussien sijaan.

Ruokakaupassa Nöjd kiinnittää huomiota myös ostoksiensa alkuperään. Hän pyrkii ostamaan kotimaista ja luomua aina kun siihen on mahdollisuus.

Kierrätys

Kotona hän lajittelee jätteensä tarkasti. Koska hän ei osta muovipusseja, elintarvikkeita tai muita muoviin pakattuja tavaroita, sekajätettä syntyy vain noin yksi pussillinen vuodessa. Ulkona hän kerää joskus roskia myös mukaansa ja lajittelee ne kotona oikeisiin paikkoihin.

Liikkuminen

Autottomuus on ollut luonnollinen osa Nöjdin elämää jo lapsuudesta lähtien. Hän mainitsee pyöräilyn lisäksi juoksemisen olevan hyvä tapa liikkua paikasta toiseen. Nöjd kertoo pyrkivänsä liikkumaan päivittäiset alle 30 kilometrin matkat omalla energiallaan. Junalla hän liikkuu pidemmät matkat, tai jos autokyyti on tarjolla, käyttää hän sen myös hyväkseen.

– Jos auto lähtee liikkeelle joka tapauksessa, otan kyydin vastaan. Mutta jos kuski lähtisi viemään vain minua jonnekin, kieltäytyisin kohteliaasti.

Haasta itsesi superekoiluun!

Itseään on hyvä haastaa kokeilemaan erilaisia tapoja elää ekologisemmin. Nöjd on tullut siihen tulokseen, että hänelle yksi kalenterikuukausi on mieluisa aika elää haasteessa.

– Aloitan haasteeni aina kuun alussa. Kuun alusta saa ponnetta aloittaa puhtaalta pöydältä ja ryhtyä uusiin kuvioihin. Vähän niin kuin joillekin uusi vuosi antaa aihetta pyrkiä parempaan elämään.

Nöjd leikittelee erilaisilla ajatuksilla, mitä tulevat haasteet voisivat olla. Esimerkiksi yksi kuukausi ilman tietokonetta voisi olla hänen mukaansa toteuttamisen arvoinen.

– Se harjoittaisi itsekuria, mutta myös säästäisi energiaa. Olen ajatellut myös kokeilla peseytymistä uimarannan suihkuissa. Yksityiskohtia pitää vielä selvitellä, esimerkiksi miten se vaikuttaisi ympäristöön ja paljonko siitä olisi hyötyä ekologisessa mielessä.

Nöjd toivoo, että haasteet tuovat hänen arkeensa jatkossakin pysyviä muutoksia. Älä osta mitään -viikon jälkeen yksittäisen ostoksen tekeminen on vaatinut enemmän pohdintaa kuin ennen. Listan pitäminen omista menoista auttaa myös hahmottamaan oman kulutuksensa paremmin, jolloin heräteostoksia ei välttämättä tule tehtyä niin paljon.

Tämän vuoden Älä osta mitään -päivän kunniaksi Nöjd haaveilee elävänsä koko kuukauden ilman ostoksia. Älä osta mitään -päivää vietetään tänä vuonna 28.11.2014.

Pääkirjoitus

Maria Rautio

“Moi äiti. Osta mulle terveyssiteitä, kun käyt kaupassa. Terkuin Maria”, kirjoitin 11–12-vuotiaana äidilleni ja jemmasin lappusen salaa illalla äidin laukkuun. Jostain syystä en kehdannut pyytää sitä häneltä kasvotusten saatikka käydä itse kaupassa niitä ostamassa. Koko asia hävetti, ja olin varma, että jokainen kaupassa oleva tuijottaisi, mikäli näkisi minun ostavan sidepaketin.

Meni vuosia, ennen kuin pääsin harhaluulostani yli. Päähäni piti pitkään nuijia, että jokainen naispuolinen näitä ostaa – eikä ketään kiinnosta ostokseni.

Seuraavaksi kuvioon tulivat ehkäisyvälineet. Tirskuen jemmasimme ystävieni kanssa ilmaisia kesäkumeja laukkumme täyteen, vaikka tarvetta niille tuli vasta vuosia myöhemmin. En olisi voinut kuvitellakaan kehtaavani marssia kaupan kassalle kumipaketin kanssa! Ilmaiseksi festareilla ja muissa tapahtumissa jaetut kesäkumit ovat olleet monelle teinille ensimmäinen ja ainoa ehkäisyväline.

Jo muutaman vuoden ajan iltapäivälehdet ovat synnyttäneet milloin minkäkinlaista kohua kesäkumien ympärille. Tänä vuonna 15-vuotias Robin tuomittiin varsinkin keltaisen lehdistön puolesta liian nuoreksi laulamaan kondomeista.

Uskallan väittää, että kesäkumit ovat estäneet yhden jos toisenkin sukupuolitaudin ja epätoivotun raskauden. Uskoakseni en ollut ainoa teini, jota kumien ostaminen pelotti. Kynnys napata festareilta tai jostain muusta yleisötapahatumasta vaivihkaa laukkuunsa pari ilmaista kumia on huomattavasti matalampi. Vaikka 15-vuotias ei vielä sänkyyn menisikään, ei kesäkumista lompakossa mitään haittaakaan ole.

Vaikka ikäni on lähes triplaantunut niistä ajoista, jolloin kirjoitin lapun äidilleni, koen vieläkin silloin tällöin kauhun hetkiä kaupoissa ”noloja asioita” ostaessani. Tuorein tapaus on vielä kipeästi muistissa. Aiemmin tänä vuonna jouduin ulkomailla kysymään apteekissa, onko heillä jotain lääkettä ummetukseen. Jostain kumman syystä häpesin tilannetta. Kylmä hiki ja puna nousivat pintaan, täysin ilman järkevää selitystä. Vähän hikoiluttaa siitä kirjoittaminenkin.

Vuoden toiseksi viimeisimmässä numerossa fiilistellään kuumaa kesää, pohditaan terveyttä ja luonnon terapeuttisia vaikutuksia. Terveydeksi!

Suomalaista voimaruokaa metsästä

Teksti: Rimma Erkko, kuvitus: Miia Vistilä

Luonto tarjoaa ilmaista, kotimaista terveysruokaa kaikille.

Useimmat ihmiset haluavat elää terveellisesti ja ostavat kalliita, ulkomailla tuotettuja superfood-tuotteita. Samaan aikaan omista metsistämme löytyy huomattavasti terveellisempää ja ekologisempaa ruokaa täysin ilmaiseksi.

Metsä on hiljainen, kuten aina. Äänetön se ei kuitenkaan ole, linnut laulavat, hyönteiset surisevat ja puiden takaa kuuluu rapinaa. Mustikoiden varpuja näkyy ympärillä, mutta marjoja on vain muutamia. Uutiset ovat tainneet olla oikeassa, tämän vuoden mustikkasato on huononpuoleinen, tosin varsinainen mustikkakausikin alkaa tänä vuonna hieman myöhemmin.

Herkkiä, tärkeitä marjoja

Lumeton talvi, kylmä kevät ja mustikan heikko energiataso tekevät sadosta tänä vuonna huonomman. Mustikka tarvitsee lunta, sillä se on erittäin herkkä pakkaselle ja tuulelle. Hangen alla on myös tarpeeksi kosteaa. Koska lunta ei ole ollut, iso osa lehdistä on kuivunut ja varvut ovat tuhoutuneet, joten mustikka on pyrkinyt ainoastaan kasvattamaan uusia lehtiä. Kuuma kesä taas vaikuttaa siihen, että marjoista tulee hyvin pieniä.

Mustikka on onneksi hyvin uusiutumiskykyinen, sillä se on metsän ekosysteemin kannalta erittäin tärkeä. Se on esimerkiksi karhuille tärkeää ravintoa, ne syövät jopa kaksi sangollista mustikoita päivässä, kun ne keräävät energiaa talviunia varten.

Puolukka sen sijaan kukkii hyvin, joten sadosta tulee todennäköisesti kohtalaisen hyvä. Lakan määrät sen sijaan vaihtelevat, sillä soilla on esiintynyt hallaa ja kovat tuulet piiskaavat kukkia.

Metsämarjojen ohella ei kannata kuitenkaan unohtaa kaikille tuttua ruusunmarjaa. Ruusunmarjan paras satokausi on syksyllä. Raakana marjat ovat vihreitä ja kypsänä joko tomaatinpunaisia tai oransseja. Marjat voi poimia jo silloin kun ne ovat oransseja, koska niitä on silloin helpompi käsitellä. Kaikki ruusunmarjat ovat syötäviä ja niitä voi löytää jopa omasta pihasta.

Lähiruokaa parhaimmillaan

Suomi on maailman parhaita marjamaita. Kotimaisten marjojen terveysvaikutuksia on tutkittu melko paljon, ja ne tuntuvat kiinnostavan sekä mediaa että tutkijoita. Pelkästään terveellisyys on jo hyvä syy syödä marjoja. Marjojen nauttiminen alentaa verenpainetta ja kohentaa veren lipidiarvoja niillä, joilla on isompi riski sairastua sydän- ja verisuonitauteihin. Ruusunmarjan on todettu myös auttavan niveltulehduksen tai nivelreuman oireisiin.

Terveidenkin ihmisten kannattaa syödä marjoja, sillä ne ovat erittäin hyviä vitamiinien lähteitä. Kolmenkymmenen parhaan c-vitamiinilähteen joukossa on viisi marjaa. Ensimmäisenä komeilee ruusunmarja, jo sadassa grammassa tuoretta ruusunmarjaa on 14 kertaa enemmän c-vitamiinia kuin mitä ihminen päivässä tarvitsee. Pienikin määrä ruusunmarjaa toisen marjan seassa auttaa myös säilyttämään marjan vitamiinit esimerkiksi pakastaessa. Kärjessä ovat myös mustaherukka, lakka, pihlajanmarja ja tyrni.

Marjoissa on myös runsaasti kuituja. Muista marjoista poiketen ruusunmarjassa on myös runsaasti kalsiumia ja kaliumia, joten se on erinomainen lisä erityisesti vegaanin ruokavalioon. Lisäksi siinä on runsaasti rautaa, magnesiumia ja E-vitamiinia.

Myös rikkaruohona pidetty nokkonen on äärimmäisen terveellinen. Siinä on runsaasti vitamiinia, proteiinia, kalsiumia ja tärkeitä hivenaineita. Nokkonen on myös helppo tunnistaa lehdistä sekä sen poltteesta. Poimiessa onkin hyvä olla käsineet. Tarkempia keruu- ja käsittelyohjeita saa netistä.

Luonnonmarjat ja -yrtit ovat ekologista lähiruokaa parhaimmillaan ja vielä ilmaista sellaista, mikäli poimii ne itse. Suuri osa marjasadostamme menee joka vuosi hukkaan, ja samoja marjoja ostetaan ulkomailta. Metsässä oleminen myös rauhoittaa ja rentouttaa ja on erinomaista hyötyliikuntaa.

Lähteet:

Rautavaara Toivo & Knuuttila Toivo: Mihin marjamme kelpaavat

Terveyskirjasto.fi

Öljyn jäljet

Teksti: Hanna Aho, kuvat: Joonas Fritze/WWF ja Hanna Aho

Tämä on totta, ei mikään harjoitus, ajatteli Nora Helsinki, kun hän saapui ensimmäistä kertaa öljyn tahrimalle rannalle. 

Eiran rannassa ihmiset nauttivat kesäpäivästä. Meri on tyyni ja muutamia veneitä lipuu ohi. Tunnelma on täysin toinen kuin kesäkuun alussa Vesimatalalla, pienellä puuttomalla luodolla

Raahen edustalla. Kuvataitelija Nora Helsinki oli tuolloin kolme päivää WWF:n vapaaehtoisena keräämässä öljyä Vesimatalan rannalta.

– Kesäpäivänä öljyntorjuntapuvussa oli todella tukalaa, sillä ilma ei kulje puvun sisällä. Päivät olivat pitkiä, 10–13 tuntisia, sillä kaikki halusivat saada työn tehtyä mahdollisimman nopeasti, Helsinki kertoo.

Viisi päivää aiemmin, perjantaina 30. toukokuuta Rautaruukin Raahen tehtaalta valui 3–5 tonnia öljyä mereen.

Ursinin kallio Eiran rannassa on Noran lempipaikka Helsingissä.

Öljyntorjuntakurssista apua

Helsinki ei ollut aiemmin ollut vapaaehtoistehtävissä, mutta Meksikonlahden öljyonnettomuuden jälkeen vuonna 2010 heräsi ajatus öljyntorjuntajoukkoihin liittymisestä. Hän kävi kurssin öljyyntyneiden lintujen puhdistuksesta ja osallistunut Baltex Delta -yhteisharjoitukseen.

Sitten tuli kutsu Raaheen.

– Ajattelin, että miksi en menisi, kun pystyn joustamaan aikatauluistani. Tuntui hyvältä tehdä jotain.

Paikan päällä näky oli lohduton. Ensimmäisenä päivänä työ tuntui epätoivoiselta, sillä öljyä oli niin paljon, että sitä sai nostaa paakkuina kaksin käsin. Toisena päivänä työn tulokset näkyivät jo.

– Pelkäsimme kuitenkin, että nouseeko merestä vielä yön aikana öljylauttoja ja pitääkö jo puhdistettujen alueiden siivoaminen aloittaa uudelleen nollasta. Mitään varmuutta tapahtumien etenemisestä ei ollut.

Lintusaaret uhattuina

Öljyyntyneet rannat olivat kivikkoisia. Puhdistustyössä suurempi kivimateriaali pestiin,  pienempi sora-aines kerättiin pois ja kuljetettiin loppusijoituspaikkaan Oulun Ruskon jätekeskukseen.

Aluksi Helsinki oli huoltojoukoissa, jolloin tehtävänä oli auttaa suojavarusteissa rantaa puhdistavia.

– Jos toisella oli nälkä, syötin hänelle pähkinöitä. Tai juotin vettä, niistätin nenän ja pyyhin hikeä otsalta. Kun olin auttanut riisumaan hengityssuojaimen ja poistanut suojalasit, näin ensi kerran, miltä se ihminen näyttää.

Koska Helsinki auttoi aluksi muita, oli helpompaa antautua autettavaksi. Suurimman osan ajasta Helsinki oli itsekin puhdistustyössä.

– Öljyä oli paljon. Kiviä puhdistaessa saattoi huomata seisoneensa pitkän aikaa öljylammikossa, joka vasta nousi pintaan kivien alta.

Öljyä levisi satama-altaan lisäksi neljän suuremman saaren rannoille Raahen edustalle. Kolme saarista on Natura 2000 -suojelualueita ja osalla tavataan runsaasti pesiviä lintuja. Öljyyntyneitä lintuja löytyi 40, joka oli vähemmän kuin alunperin pelättiin.

Työ muistutti onnettomuuden pitkäaikaisista ja peruuttamattomista vaikutuksista. Öljy jättää puhdistettuihinkin kiviin tumman pinnan tai värjäymiä.

– Mietin, että näkevätkö ne ihmiset, jotka tulevat tänne saarelle parin sadan vuoden kuluttua, yhä öljyonnettomuuden seuraukset.

Saari jätti jäljen

Helsinki ei osaa verrata tapahtumaa mihinkään aiemmin kokemaansa.

– En ole kokenut sotaa tai mitään muutakaan katastrofia aiemmin. Toisaalta se oli pelottava, mutta tavallaan myös vaikuttava kokemus tämän porukan kanssa. Oli hienoa nähdä, miten erilaiset ihmiset ympäri Suomen tulivat auttamaan pitkien matkojenkin takaa.

Tilanne jäi moneksi päiväksi pyörimään mieleen, ja Facebook-keskusteluista Helsinki huomasi, ettei ollut yksin tunteidensa kanssa.

– Saarella tapaamani ihmiset tulevat yhä usein mieleen, ja jälkeenpäin olemme tavanneet pääkaupunkiseudulta kotoisin olevien kesken.

Kaipuuta takaisin saarelle ei kuitenkaan ole.

– Olen opetellut päästämään irti, sillä luonnon pitää nyt saada elää siellä omaa elämäänsä. Tiedon, että alue on puhdistettu niin hyvin kuin mahdollista, pitää riittää.

Raahen onnettomuus oli kokoluokaltaan pienehkö, sillä jopa 150 000 tonnin öljyonnettomuus on mahdollinen Itämerellä. Vuodon jälkiä siivottiin kuitenkin viikkoja ja puhdistustyöhön käytettiin yli 10 000 työtuntia.

Mystinen suola

Teksti ja kuva: Rimma Erkko

Toisten mielestä suola on ihmelääke lähes vaivaan kuin vaivaan, toisten mielestä se äärimmäisen haitallinen. Mikä on totuus? 

Suolan terveysvaikutuksista puhutaan paljon. Marketin hyllyt pullistelevat terveellisiksi väitettyjä erikoissuoloja, ja asiantuntijat väittelevät aiheesta kiivaasti.

Suolaa esiintyy luonnossa merivedessä, kallioperässä ja aavikoilla. Kaikki suolat koostuvat pääasiassa natriumista ja kloridista. Nämä molemmat ovat välttämättömiä nestetasapainon säätelyssä sekä lihasten ja hermoston toiminnassa.

Piilosuola vai erikoissuola?

Tällä hetkellä suolan saantisuositus on 5 grammaa, eli noin teelusikallinen päivässä, mutta suomalaiset syövät suolaa jopa kaksi kertaa enemmän. Suurin osa suolasta tulee elintarvikkeiden piilosuolasta.

– Enää säilöntäainekäyttöä ei tarvittaisi, mutta ihmisten maku on tottunut suolaan. Siitä ei osata luopua, tutkija Heli Kuusipalo Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta kertoo.

Nykyään markkinoilla on tavallisen pöytäsuolan lisäksi monia erilaisia erikoissuoloja. Näitä luonnonsuoloja markkinoidaan terveellisemmäksi kuin tavallista suolaa, koska niissä on ihmiselle välttämättömiä mineraaleja. Tavallinen pöytäsuola on kemiallisesti puhdistettu näistä mineraaleista.

Todellisuudessa mainostettuja mineraaleja on kuitenkin niin vähän, että terveyden kannalta niillä ei ole merkitystä. Jos pitää erikoissuolan mausta, tai haluaa syödä puhdasta ruokaa, ei siitä kohtuullisesti käytettynä haittaakaan ole, kunhan muistaa pitää huolta jodin saannista. Mineraalisuolassa osa natriumista on myös korvattu kaliumilla ja magnesiumilla, joten siinä mielessä se on tavallista suolaa terveellisempi vaihtoehto.

Terveellistä vai ei?

Liika suola lisää riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin. Tieto perustuu maailman suolatutkimuksista vuonna 1991 tehtyyn yhteenvetoon, jota Suomen sydänliitto on hyödyntänyt laatiessaan verenpainepotilaille hoitosuosituksia. Tutkimusta siterataan eniten, kun puhutaan suolan terveyshaitoista, mutta sitä myös kritisoidaan paljon. Nykyään jotkut jopa väittävät, että liian vähäinen suola olisikin huonompi sydämelle ja että suolan haittoja on koko ajan liioiteltu.

Tästä väitteestä on olemassa jonkin verran myös tieteellistä näyttöä. Vuonna 2008 julkaistussa tutkimuksessa tutkittiin noin 8 700:aa amerikkalaista kuuden vuoden ajan. Neljäsosalla tutkittavista, jotka käyttivät vähiten suolaa, todettiin suurempi riski kuolla sydän- ja verisuonitauteihin verrattuna samankokoiseen ryhmään, joka käytti eniten suolaa. Tutkimus on julkaistu Journal of General Internal Medicine-lehdessä. Tutkimuksen johtaja toteaa kuitenkin, ettei suolan käyttöä ole tarvetta lisätä terveytensä parantamiseksi. Tärkeämpää on hänen mukaansa tiedostaa ihmisten erilaiset tarpeet.

Uudet Suomessa tehdyt tutkimukset kertovat kuitenkin selvästi suolan liikakäytön haitoista.

– Liiallinen suolan saanti lisää riskiä sairastua verenpainetautiin, aivohalvaukseen ja muihin sydän- ja verisuonitauteihin ja mahasyöpään, Kuusipalo huomauttaa.

Uusien tietojen mukaan arviolta jopa puolet kohonneesta verenpaineesta kärsivistä ihmisistä on suolalle herkkiä. Se tarkoittaa, että suola nostaa heidän verenpainettaan enemmän kuin meta-analyysien keskiarvot kertovat. Myös ylipainoiset ovat erityisen herkkiä suolan vaikutuksille.

Kansanterveyslaitoksella työskennellyt professori Antti Aro kertoo Tiede-lehden numerossa 3/2000, että Suomessa suolan saantisuositukset on tehty suolalle herkkiä ihmisiä ajatellen. Kuusipalo ei allekirjoita tätä väitettä.

– Suolan saantisuositukset on laadittu perustuen fysiologisen tarpeen turvaamiseen ja väestötutkimusten perusteella tiedetyn liikasuolan saannin haittojen ehkäisyyn. Suolan fysiologinen tarve on 1,5 grammaa päivässä ja saantisuositus on arvioitu mahdolliseksi toteuttaa, Kuusipalo kertoo.

Monet muutkin artikkelissa haastatellut asiantuntijat sanovat, että terve ihminen voi syödä suolaa melko huoletta, jos syö kasvispainotteista, vähärasvaista ruokaa. Kuusipalo ei yhdy tähänkään väitteeseen varauksetta.

– Kasviksissa on kaliumia, mikä sinällään vaikuttaa päinvastoin kuin natrium, mutta tästä huolimatta kenenkään ei pitäisi saada suolaa yli 5 grammaa päivässä. Öljyissä ei ole suolaa, mutta muissa ruokarasvoissa on vaihtelevia määriä. Eniten piilosuolaa suomalaiset saavat leivästä, juustoista ja leikkeleistä, Kuusipalo sanoo.

Hoitava suola

Suolaa on kautta aikojen käytetty muutenkin kuin ravinnossa ja säilönnässä. Sitä on käytetty keskiajalta lähtien lääkkeenä melkein vaivaan kuin vaivaan, ja nykyäänkin suolahuoneet lupailevat niiden auttavan kaikkeen unettomuudesta astmaan. Suolahuone perustuu siihen, että potilaan hengitysilmassa on tietty suolapitoisuus.

Suolahoitojen toimivuudesta on jonkin verran tutkimusnäyttöä, mutta kovin vähän. Eräässä niistä tutkittiin suolahuoneiden vaikutusta keuhkojen yliärtyvyyteen ja havaittiin, että lääkityksen rinnalla suolahoidoista voi olla tähän vaivaan apua, kunhan pitoisuus on sopiva.

Yksi yleinen tapa hoitaa itseään suolalla on myös nenäonteloiden huuhtelu suolavedellä. Tähän tarkoitukseen on saatavilla erityinen kannu, jota kutsutaan sarvikuonoksi. Menetelmän on todettu auttavan allergiseen nuhaan. Sitä käytetään myös esimerkiksi nenään tehtyjen leikkauksien jälkihoidossa ja joissakin kroonisissa sairauksissa.

Lähteet:

www.pronutritionist.net/

Ei mitään varusteurheilua

Teksti: Miia Vistilä, kuvat: Hanna Heikkilä

Parkouraajat saavat valitettavan usein kuulla valitusta, sillä harva ymmärtää kaupunkiympäristössä hyppelyn urheiluksi.

Liikuntaa harrastaakseen ei tarvitse välttämättä liittyä urheiluseuraan tai ostaa kalliita varusteita. 

Seikkailuja kaupungissa

Ranskan lähiöissä kehitetty parkour muistuttaa lasten leikkimistä. Kaupunkitilassa edetään roikkumalla, hyppimällä, puikkelehtimalla ja kiipeilemällä. Lajin filosofiaan kuuluu, että kiinnostuneena voi mennä mukaan, vaikka ei olisi harrastanut lajia aiemmin. Isoimmissa kaupungeissa parkourista järjestetään myös kursseja. Helsingissä harrastajat kokoontuvat yhteisiiin harjoituksiin eli jameihin noin kerran viikossa Facebookissa ilmoitetussa viikoittain vaihtelevassa paikassa.

Vaikka kokeneiden parkouraajien, tai ranskalaisvaikutteisesti trasöörien, meno voi näyttää hurjalta, uhkarohkeuden sijaan arvostetaan omien rajojen tuntemista.

– Vaikka näkee, että kaveri hyppää esteen yli korkeasta päästä, voi itse mennä yhtä hyvin yli matalasta päästä. Parkourissa ei kilpailla, vaan jokainen liikkuu omien halujensa ja kykyjensä mukaan. Tarkoitus ei ole tehdä näytösmielessä vaikeita temppuja, vaan oppia liikkeiden hallintaa, vastuun ottamista ja antaa tilaa mielikuvitukselle, lajia yli vuoden harrastanut Pietar Viittanen valistaa.

Jamit etenevät yleensä niin, että paikalle tultaessa tervehditään kaikkia ja esittäydytään niille, joita ei tunneta. Lämmittelyn jälkeen jokainen voi tehdä omia juttujaan, haastaa itseään ja toisia tai voidaan tehdä asioita yhteisten sääntöjen mukaan. Harjoituksissa käydään läpi kolmesta viiteen spottia, eli treissataan muutamassa eri paikassa noin tunnin tai pari kerrallaan.

– Voimme esimerkiksi päättää, että jokainen näyttää vuorollaan yhden etenemistavan ja sitten kaikki tekevät sen perässä. Tai voimme leikkiä, että olemme ninjoja, joiden täytyy edetä vaiti ja mahdollisimman äänettömästi.

Parkouria voi harrastaa missä vain, eikä erityisiä varusteita tarvita.

– Monet pukeutuvat pitkiin housuihin ja pitkähihaiseen paitaan, jotta kangas suojaisi mahdollisilta ruhjeilta. Ohutpohjaisista kengistä on myös etua. Ennen suoritusta pitää toki testata tempussa tarvittavien rakenteiden kantavuus ja katsoa, mitä alapuolella on. Tarkoituksena on, ettei kehenkään satu eikä mitään mene rikki.

Parkourissa tarvitsee mielikuvitusta, esterata voi muodostua lähes mistä vain.

Tanssia metsässä

Kehomielisirkus-liikuntaryhmä kokeilee yhdessä erilaisia kehon ja mielen harjoituksia, muun muassa erilaisia tanssilajeja. Ryhmä on harjoitellut esimerkiksi buto- ja transsitanssia sekä erilaisia tanssi-improvisaatioita.

– Se, joka osaa jotain, opettaa toisille. Itse pidän eniten luovasta itseilmaisusta ja yhteisöllisyydestä, kertoo mukana pari vuotta ollut Jukka Liukkonen.

– Talvella harjoittelemme erilaisissa opiskelijajärjestöjen tiloissa tai yliopiston liikuntatiloissa. Kesällä olemme usein ulkona. Joskus meillä on mukana valmista musiikkia, joskus soittimia, joilla improvisoimme. Olemme myös tanssineet metsässä luonnon äänistä kuten linnunlaulusta ja kosken pauhusta inspiroituen.

Ryhmä ilmoittaa tapahtumista Facebookissa ja sähköpostilistojen kautta.

– Uusia ihmisiä on tullut mukaan, kun sana on levinnyt kavereiden kautta. Kaikki kiinnostuneet ovat päässeet mukaan eivätkä kaikki harjoituksissa käyvät tunne entuudestaan toisiaan.

Jalkapalloa kaikille

Vuokko Viljanen on monena vuonna ollut mukana itseorganisoituvissa jalkapalloporukoissa, joissa kiinnitetään erityistä huomiota siihen, että kaikki ovat tervetulleita mukaan. Pelata voi vaikka kukkamekko päällä, jos siltä tuntuu.

– Ketään ei tytötellä tai pojitella, eikä lasketa leikkiä siitä, miten joku ei osaa pelata. Ei tehdä oletuksia siitä, mikä jonkun sukupuoli tai seksuaalinen suuntautuminen on. Otetaan kaikki peliin mukaan ja pelataan niin, että vähemmän osaavatkin saavat tilaa kentällä.

Treenit alkavat lämmittelyllä ja tekniikkaharjoituksilla. Lihasten notkistus- ja voimaharjoitusten lisäksi käydään läpi tekniikan perusasioita, kuten kuinka palloa kuljetetaan ja millä osalla jalkaa palloa potkaistaan.

Joukkueet valitaan monilla eri tavoilla. Joskus pelaajien vaatteiden värin mukaan, joskus pelaajien taitojen mukaan, niin että kummassakin joukkueessa on suunnilleen yhtä paljon kokeneita ja kokemattomampia pelaajia.

Kenttä on tavallista jalkapallokenttää huomattavasti pienempi ja pelissä sääntönä, ettei palloa nosteta yli rinnan korkeudelle. Taukoja voi pitää oman jaksamisen mukaan. Treenin jälkeen mennään yhdessä uimaan.

– Tärkeintä ei ole kilpailu ja voittaminen, vaan oppia pelaamaan omaan tahtiinsa ja tutustua ihmisiin.

Suomen susihukka Brysselissä

Teksti: Tea Tawast, kuvat: Tea Tawast ja Dennis Maccione.

Luonto-Liiton susiryhmän puheenjohtaja Tea Tawast, susikampanjavastaava Ilkka Hiltunen ja järjestöpäällikkö Sami Säynevirta.

Luonto-Liiton susiryhmän mielestä maa- ja metsätalousministeriö ei ole tehnyt tarpeeksi susikannan säilyttämiseksi. Ryhmä kävi keskustelemassa aiheesta Euroopan komission kanssa.

Kävin kesäkuussa osana Luonto-Liiton susiryhmän delegaatiota tapaamassa Euroopan komissiota Suomen susikannan heikon tilanteen vuoksi. Susiryhmä halusi Euroopan komission ryhtyvän tarkkailemaan Suomen susitilannetta ja luovan enemmän painetta maa- ja metsätalousministeriölle, sillä tällä hetkellä ministeriö on luomassa uutta sudenhoitosuunnitelmaa.

Pyysimme komissiota puuttumaan enemmän Suomen susipolitiikkaan ja muistutimme vuodesta 2004, jolloin EY-tuomioistuin haastoi Suomen suden suojelun laiminlyönnistä. Tapaamisen lopuksi luovutimme Euroopan komission ympäristöasioiden pääosaston johtajalle Aurel Ciobanu-Dordealle vetoomuksen Suomen susien puolesta, jonka oli allekirjoittanut vuoden 2013 aikana yli 11 000 henkilöä.

Komissio perillä Suomen tilanteesta

Saavuimme Brysseliin päivää ennen tapaamista, sillä halusimme valmistautua tapaamiseen hyvin ja välttää matkustamisesta aiheutuvaa stressiä. Ryhmässä mukana olivat susiryhmän puheenjohtaja Tea Tawast, Luonto-Liiton susikampanjavastaava Ilkka Hiltunen sekä Luonto-Liiton järjestöpäällikkö Sami Säynevirta.

Vaikka delegaatiossa oli mukana kokeneita lobbaajia, eikä tapaaminen ollut itsellenikään ensimmäinen, jännitti se hiukan. En osannut ollenkaan ennakoida, kuinka kauan tapaaminen kestää ja kuinka myönteisiä komission edustajat ovat asiallemme

Euroopan komission ympäristöasioiden pääosasto sijaitsee Auderghemin kunnassa kaupunkialueen reunamilla.

Olimme varautuneet paikan päällä tarkkoihin turvatarkastuksiin, mutta sellaisia ei ollut. Tiskillä ilmoittauduttiin ja täytettiin lappu nimineen ja passinnumeroineen, sitten saimme tarran vaatteisiin kiinnitettäväksi.

Tapaaminen Euroopan komission kanssa sujui lopulta hyvin. Oli myös huojentavaa, että tilaisuus oli vapaa kaikista erilaisista jäykistä etiketeistä. Tapaamiseen osallistuneet olivat hyvin perillä Suomen suden tilanteesta, joten tapaamista ei tarvinnut aloittaa selittämällä juurta jaksain, millainen tilanne sudella tällä hetkellä on Suomessa.

Luonto-Liiton susiryhmä luovuttaa vetoomuksen Suomen susien puolesta Aurel Ciobanu-Dordealle.

Tilanteeseen puututaan tarvittaessa

Keskustelimme komission kanssa muun muassa salametsästyksestä, joka on edelleen vakava susiin ja suurpetoihin kohdistuva ongelma.

Salametsästyksen kitkeminen on vaikeaa. Paikallisten antama hiljainen hyväksyntä salametsästykselle vaikeuttaa rikosten tekijöiden kiinni jäämistä. Salametsästäjistä ei haluta kertoa poliiseille, joko metsästysrikollisuuden hyväksymisen tai pelon vuoksi.

Susikannan heikkoon tilaan ovat salametsästyksen lisäksi syynä maa- ja metsätalousministeriön myöntämät kaatoluvat häiriköiksi leimatuille yksinäisille susille sekä yksilöille, jotka ovat tehneet taloudellisia vahinkoja.

Koska Suomen susikanta-arvio on kasvanut viimeisenä vuotena hiukan, komission jäsenet olivat sitä mieltä, ettei tällä hetkellä ole tarvetta alkaa painostaa maa- ja metsätalousministeriötä. Komissiosta kuitenkin luvattiin, että suden tilannetta jäädään seuraamaan ja tilanteeseen puututaan heti, jos se näyttää aiheelliselta. Tällä hetkellä komissiolla on käsiteltävänä muissa EU-maissa tapauksia, joiden kerrottiin tarvitsevan enemmän komission aikaa kuin Suomen tapaus.

Kaikesta huolimatta delegaatio jäi toiveikkaalle mielelle, vaikka Euroopan komissio ehdottikin enemmän kansalaistoimintaan keskittymistä. Susikanta on kasvanut, vaikkakin marginaalisesti, ja uusi susikannan hoitosuunnitelma on tekeillä.

Vielä on ponnisteltavaa, mutta onneksi tätä työtä ei tee kukaan yksin, vaan kaikki yhdessä hienon porukan kanssa.

Minne sudet häviävät?

• 2008 susia oli 205–250 yksilöä.
• 2013 susia oli vain 120–135 yksilöä.
• Alkuvuoden 2014 lskennassa susia oli 140–155 yksilöä.
• Romahduksen syy on laiton salametsästys.
• Syynä ovat myös maa- ja metsätalousministeriön myöntämät kaatoluvat.
• Susia arvioidaan poronhoitoalueella olevan vain noin 5–10 yksilöä.
• Poronhoitoalueen pinta-ala on noin 30 prosenttia Suomen kokonaispinta-alasta.
• Poronhoitoalueen tilanne vaikeuttaa susien geenien vaihtoa Pohjoismaissa.