Nuorten Luonto

Bloggarin kotona syödään jäähtynyttä ruokaa

Elina Innasen ruokablogiharrastus teki hänestä vegaanikeittokirjailijan ja kasvisruokatuutorin.

Chocochili-blogia pitävä Elina Innanen on huomannut selvästi, että vegaaniruoka kiinnostaa nyt monia.

– Asiasta on hävinnyt mystisyys, ja kauppojen vegaanisten erikoistuotteiden tarjonta on kasvanut valtavasti.

Numerot puhuvat puolestaan. Viime joulukuussa Innasen vegaanista ruokablogia kävi lukemassa 50 000 suomalaista.

Innasen mukaan blogin suosio ei juuri vaikuta sen sisältöön. Harrastaja tekee vapaasti oman linjansa mukaisia reseptejä, vaikka saattaakin kokata makaronilaatikkoa, kun sitä häneltä kovasti toivotaan.

Juhlasesongeista Innanen myöntää ottavansa pieniä paineita.

– On keksittävä jouluksi ja pääsiäiseksi erikoisreseptejä, vaikka ne eivät ole itselleni tärkeitä.

Ruokabloggaus on kärsivällisten laji 

Innaselta ilmestyi viime syksynä keittokirja Vegaanin keittiössä, joka on jo hänen toinen teoksensa.

Paperijulkaisut ovat seuranneet nettiä: Innanen katsoo, että kirjankustantajat ovat kiinnostuneet hänestä blogin ansiosta. Osa kirjojen resepteistä on nähnyt päivänvalon ensin blogissa.

Netistä keittokirjan erottaa Innasen mukaan reseptien huolellisempi testaus ja se, että nopea vuorovaikutus puuttuu. Blogissa resepteistä tulee palautetta jo tunnin kuluttua niiden postaamisesta.

– Uusi kirja lähti liikkeelle lukijoilta, jotka pyysivät edullisia arkiruokareseptejä. Pidin myös toissa syksynä kuukauden säästökuurin, jolloin kirjoitin ruokamenoja ylös ja mietin omaa rahankäyttöä. Sen jälkeen kirja valmistui vuodessa

Chocochili-blogi alkoi ilmestyä kuusi vuotta sitten. Innanen vakuuttaa, että uutta kokeiltavaa löytyy loputtomasti.

– Viime aikoina olen inspiroitunut Lähi-idän keittiöstä ja pääsemässä eroon merileväkammosta. Aiemmin käsiteltyjä ruokalajejakin voi laittaa blogiin toisina variaatioina, esimerkiksi tehdä focaccia-leipää eri jauholla ja täytteellä.

Innasen mukaan vaikea osa harrastusta on ollut oppia tekemään ruokaa kynä kädessä. Koska resepti on tarkoitettu jaettavaksi, mausteet pitää laittaa tarkasti mittalusikalla.

Harrastus on tuonut tullessaan myös uuden arvojärjestyksen. Ruuan valmistuttua ensin tulee sen valokuvaus.

– Usein meillä syödään kylmää ruokaa. Miehenikin on tottunut siihen.

Pimeään vuodenaikaan bloggarin ruokakunta ottaa rennommin kuin kesällä. Arki-iltaisin ruokakuvia ei pysty ottamaan, joten bloggaaminen jää vapaapäiviin.

– Vielä keväälläkin joutuu välillä pyöräilemään hiki hatussa töistä kotiin, että ehtii kuvata.

Tuttujen reseptien hienosäätö

Innanen ryhtyi vegaaniksi eläinoikeussyistä 14 vuotta sitten yläasteikäisenä. Sitä ennen hän oli ollut jonkinlainen kasvissyöjä pari vuotta, ja loput eläinkunnantuotteet jäivät Innasen perehdyttyä lisää eläinten tuotanto-oloihin.

Nykyisin Innanen kertoo olevansa vegaani myös ympäristön ja terveellisyyden takia. Bloggari ottaa ruuanlaitossaan huomioon kasvisten sesongit ja pyrkii ostamaan kotimaista, jos rahatilanne sallii.

Innanen harmittelee, että esimerkiksi härkäpapurouhe on kalliimpaa kuin soijarouhe.

– Kotimaiseen maidon tai naudanlihan tuotantoon verrattuna kasvistuotteiden kuljetus ulkomailta ei aiheuta kovin suuria kasvihuonekaasupäästöjä. Uskon kyllä, että kotimaistenkin valmisteiden hinta laskee, kun kasviproteiinien kysyntä kasvaa.

Chocochili-blogi ei tuputa tekijänsä aatetta. Sisällön vegaanisuutta julistaa lähinnä blogin alaotsikko.

– Oikeutta Eläimille -henkistä tiedonjakoakin tarvitaan ehdottomasti, mutta se ei ole minun tyylini.

Innanen on mielellään avuksi vegaaniruokailua edistävissä hankkeissa. Hän on antanut esimerkiksi Vegaaniliiton hyödyntää ruokabloginsa otoksia.

Lisäksi Innanen oli mukana Vegaanihaaste 2015 -kampanjassa. Bloggari toimi tukihenkilönä kymmenelle osallistujalle, jotka halusivat tutustua vegaaniruokaan kuukauden ajan.

Helpoiten uusien raaka-aineiden opettelu onnistuu Innasen mielestä kokkaamalla tuttuja suosikkiruokia vegaaniversioina.

– Esimerkiksi fajitakset ja tortillat on helppo tehdä vegaanisesti soijarouhe- tai paputäytteellä. Leivän päälle voi laittaa vaikka vegaanista majoneesia, savutofua ja avokadoa.

Vegaanihaaste 2015 -kampanja pyöri varsinaisesti tammikuussa, mutta haasteen voi Innasen mukaan ottaa vastaan koska vain. Tuutorit ja kaikki materiaali ovat myöhemminkin käytettävissä.

Urbaanin ympäristön jäätävimmät lajit

Kaupungissakaan ei tarvitse lähteä kauas, jos haluaa harrastaa talvisia lajeja. 

Teemu Mustasaari harrastaa kiipeilyä ympäri vuoden. Ulkokiipeilyä ei tarvitse lopettaa lumien tuloon, vaan talvella voi harrastaa jääkiipeilyä. Lajissa kiivetään luonnon tai ihmisen muodostamia jääseinämiä pitkin. Kiipeilyyn sopii esimerkiksi jäätynyt vesiputous tai muu seinämä, jonka päälle virtaava vesi on jäätynyt. Jääkiipeilyn idea on sama kuin vapaakiipeilyssä, eli sisäseinillä tai lumettoman ajan kalliokiipeilyssä, mutta tekniikka ja varusteet ovat osittain erilaiset.

– Jääkiipeilyssä merkittävin tekijä on se, kuinka jää kestää kiipeämistä. Jää on aina erilaista riippuen säästä, sillä pakkasen määrä ja lämpötilan vaihtelut vaikuttavat koostumukseen, Mustasaari sanoo.

Helsingissä jääkiipeilyä voi harrastaa varsin urbaaneissa olosuhteissa. Esimerkiksi Oulunkylässä on 15 metrin korkuinen keinoputous, jonne pääsee helposti julkisillakin. Lähin luonnonputous löytyy Nuuksiosta Pitkäjärven rannalta, jonne pääsee myös bussilla.

– Kaupungin lähellä olevilla luonnonputouksilla käy paljon kiipeilijöitä, joten jääseinämää on syytä kohdella säästeliäästi. Jään täytyy antaa muodostua rauhassa, ja hakkuja sekä jäärautoja tulee käyttää harkiten.

Teemun mukaan parhaat jääkiipeilypaikat löytyvät kuitenkin Pohjois-Ruotsista, Pohjois-Norjasta sekä Alpeilta, mutta pääkaupunkiseudullakin talvisen kiipeilyn makuun pääsee jo mukavasti.

Jääkiipeilystä lisäjännitystä

Peruskiipeilytavat jäällä ovat yläköysikiipeily ja alaköysikiipeily eli liidaus. Yläköysi kulkee valmiiksi seinämän huipulle kiinnitetyn ankkurin kautta varmistajalle, jolloin kiipeäjä on varmistettuna koko ajan. Yläköysikiipeily on aloittelijalle sopiva kiipeilymuoto. Liidauksessa kiinnitetään jäähän ruuveja kiinnityspisteiksi köyttä varten sitä mukaa kun kiivetään. Kiipeilykokemusta on syytä olla reilusti ennen kuin kokeilee liidausta, sillä jäällä kiivetessä putoaminen varmistettunakin on riskialttiimpaa kuin vapaakiipeilyssä.

Jääkiipeilyn perusteet ja turvallisuuskysymykset oppii parhaiten menemällä kurssille. Omia varusteita ei tarvitse heti hankkia, vaan kiipeilyseurat ja -kaupat vuokraavat niitä. Perusvarusteet ovat köysi, kiipeilyvaljaat, jääkiipeilykengät ja niihin kiinnitettävät jääraudat sekä pari hakkua. Kypärä on ehdoton niin kiipeäjälle kuin varmistajalle, ja sen on syytä olla visiirillä tai suojalaseilla varustettu. Pidemmälle ehtineet harrastajat hankkivat alaköysikiipeilyssä varmistuksena käytettävät ruuvit.

Mustasaaren mielestä parasta jääkiipeilyssä on ulkona oleminen ja lajiin liittyvä jännitys. Ilman jääkiipeilyä ainoat kiipeilypaikat Suomen talvessa ovat sisäseinillä.

– Plussaa on, ettei jännitystä tarvitse hakea kaukaa, vaan jääkiipeilemään pääsee julkisilla vaikkapa koulu- tai työpäivän jälkeen.

Leijalautailua ympäri vuoden

Juhani Purola on pääkaupunkiseudulla asuva talvileijalautailun harrastaja. Laji lienee monille ainakin kiipeilyä vieraampi, ja siitä käytetään myös nimeä leijahiihto. Lajin perusideana on liikkua tuulen voimalla leijan vetämänä. Leijalautailu on ympärivuotinen laji. Kun kesällä alla on vettä ja veteen tarkoitettu leijalauta, tarvitaan talvella alustaksi jäätä tai muuta avointa aluetta sekä lumilauta, sukset tai luistimet.

– Etenkin talvella harrastuspaikkojen löytäminen on helppoa, kun jääpeitteisiä paikkoja löytyy helposti kaupunkienkin läheltä, Purola kertoo.

Talvileijalautailupaikaksi sopii mikä tahansa tarpeeksi iso selkä järvellä tai merellä tai muu avoin paikka, jossa tuuli ehtii tasoittua tarpeeksi. Jopa 4–5 metriä sekunnissa puhaltava tuuli riittää talvella leijalle.

– Pääkaupunkiseudulla esimerkiksi Laajalahti ja Lauttasaari ovat suosittuja paikkoja. Monista muistakin kaupungeista sopiva harrastuspaikka löytyy kohtuullisen läheltä keskustaa, joten kannattaa tutustua paikallisiin harrastajiin, jotta kuulee sopivista leijailupaikoista ja pääsee porukkaan.

Laji on monimuotoinen, ja siitä löytyy monta eri tapaa harrastaa sitä. Toiset tykkäävät sujutella lumen pinta pitkin, tehdä käännöksiä ja pöllytellä lunta. Moni alkaa perusteet opittuaan treenata hyppyjä ja muita temppuja. Leijalautailuvarusteet mukana voi tehdä pitempiäkin reissuja. Moni harrastaja on esimerkiksi vaeltanut ja seikkaillut ahkion kanssa Lapissa ja viilettänyt leijan kanssa avoimessa tunturimaisemassa.

Luontopolulla: Luontoretkellä suurkaupungissa

Helsinki saattaa ensi silmäyksellä vaikuttaa ankealta kivikylältä, mutta tarkempi tutustuminen paljastaa pääkaupunkiseudun luontoaarteet.

Maaliskuinen aamu enteilee kevättä. Kevyt utukerros leijailee jääpeitteen vankina lepäävän meren yllä. Pakkasjakso on päättynyt, ja kuusenoksilta tippuu jo vettä lumiselle polulle. Palokärjen terävä rummutus kaikuu kallion takaa. Astelen sammalpeitteisen vanhan metsän läpi niemenkärkeen, josta aukenee näkymä kauas avomerelle.

Pieni sulapaikka on täyttynyt telkkäparvista. Pian pääsen todistamaan ensimmäisen joutsenparin saapumista sulaan. Kauempana jäällä liikkuu oranssi hahmo: kettu repolainen on matkalla viereiseen saareen.

Näkymä voisi olla vaikka rauhaisasta ulkosaaristosta, mutta todellisuudessa seison Uutelan rantakallioilla alle kymmenen kilometrin päässä Helsingin keskustasta. Vain läheisestä satamasta ajoittain kuuluvat kolahdukset rikkovat illuusion erämaasta.

Palokärki viihtyy Uutelan vanhoissa metsissä.

Monipuolinen lähiluonto

Voisi luulla, että Helsinki on luontoretkeilijälle huonoin mahdollinen asuinpaikka. Tilanne on kuitenkin lähes päinvastainen. Aivan Helsingin keskustan tuntumassa sijaitsee useita valtakunnallisesti merkittäviä luontokohteita, jotka tarjoavat kaupunkilaisille tärkeitä henkireikiä. Käytännössä jokainen pääkaupunkiseudun asukas pääsee jalan, pyörällä tai julkisella liikenteellä luonnon helmaan muutamassa minuutissa.

Erityisesti metsäluonto on Helsingin seudulla poikkeuksellisen monimuotoista. Samaan aikaan kun muualla Etelä-Suomessa intensiivinen metsätalous avohakkuineen ja ojituksineen on pirstonut arvokkaita luontokohteita, ovat Helsingin hongat saaneet humista vuosikymmeniä lähes koskemattomina. Suurimpia uhkia ovat ylimitoitetut hoitotoimet ja alati kiihtyvä rakentaminen.

Yli 200-vuotiaat aihkimännyt hallitsevat helsinkiläistä lähimetsää.

Ainutlaatuinen viherkehä

Pääkaupunkiseudun luontoaarteet eivät rajoitu vain pieniin kaupunkikohteisiin. Kaupunkiasutusta ympäröi laajojen metsien hallitsema viherkehä, joka kiemurtelee mahtavana luontokohteiden verkostona Porkkalanniemeltä Nuuksion kautta Sipoonkorpeen. Kaksi viimeksi mainittua ovat jo kansallispuistoja ja Porkkalaankin puuhataan sellaista lähitulevaisuudessa. Mistä muusta kaupungista pääsee kolmeen kansallispuistoon alle tunnissa!

Viherkehän luonto tarjoaa jokaiselle jotain: on kallioisia merenrantoja, sankkoja metsiä, viehättäviä pikku lampia, solisevia puroja, huimaavia näköaloja. Merkityillä reiteillä luontoon on helppo tutustua ilman suunnistustaitoa. Toisaalta laajoilla alueilla riittää kuljettavaa useammankin päivän retkelle, ja välttelemällä suosituimpia retkipolkuja voi nauttia omasta rauhasta.

Luonto-Liiton Uudenmaan piirin retkiryhmän toiminnassa emme aina muista, miten laajat retkeilymahdollisuudet kotiseutumme tarjoaa. Suunnittelemme retkiä satojen kilometrien päähän Helsingistä, vaikka moni meistä ei ole tutustunut kunnolla edes lähimpiin kohteisiin.

Aina kaivatessani irtiottoa arjesta hyppään bussiin ja huristan viherkehän luontoon hiljentymään. Kun katselee kurkien soidintanssia huhtikuisella suolla tai seurailee ilveksen jälkiä viimeisten lumien rippeillä, kiire ja stressi tuntuvat olevan kauempana kuin koskaan. Tiedän olevani etuoikeutettu: hyvin harvan suurkaupungin asukas pääsee nauttimaan kotinurkillaan yhtä upeasta luonnosta.

Kirjoittaja on helsinkiläinen luontokuvaaja, joka toimii Luonto-Liiton Uudenmaan piirin retkiryhmän puheenjohtajana.

Luonto-Liiton Uudenmaan piirin retkiryhmän matkassa pääset tutustumaan pääkaupunkiseudun ja muun Suomen luontoon helposti ja hyvässä seurassa! Toiminta on suunnattu kaikille luonnosta kiinnostuneille noin 15–29-vuotiaille nuorille. Katso tulevat retket osoitteesta www.luppi.fi tai kysy lisätietoja teemu.saloriutta[ät]gmail.com.

Retkivinkkejä pääkaupunkiseudun luontoon Viherwikissä: http://viherkeha.haltia.com

Kevättalvisena kuutamoyönä Nuuksio tuntuu erityisen erämaiselta.

Lähimetsämanifesti

Lähimetsät ovat meidän virkistäytymisen, liikkumisen ja hiljaa olemisen paikkojamme. Emme suostu luovuttamaan niitä hakkuille tai rakentamiselle. 

Valta lähimetsiä koskevista päätöksistä on annettava niille, joita ne koskevat. Luonto-Liiton Lähimetsät haltuun! -kampanja vaatii aidosti avointa ja osallistavaa päätöksentekoa lähimetsiä koskeviin kysymyksiin.

Lähimetsien itseisarvo luonnon monimuotoisuuden ja ihmisen elämän säilyttäjinä on tunnustettava. Lähimetsiä ei saa kaventaa ja pilkkoa. Niitä ei tule kohdella hyödyntämättömänä tonttimaana tai raaka-ainevarastona rakentamisen ja näköalattoman tehometsätalouden nimissä.

Lähimetsät ovat lähellä taajamia sijaitsevia, helposti saavutettavissa olevia metsäalueita. Niillä on merkitystä paitsi seudun asukkaiden virkistäytymisen paikkoina myös metsälajien elinympäristöinä.

Asutuksen puristuksessa pienetkin metsät ovat tärkeitä ulkoilualueita ja vihreitä väyliä suurempien metsäalueiden välillä.

Luonnossa liikkuminen tekee ihmisille hyvää. Jo kymmenen minuuttia metsässä alentaa verenpainetta ja vähentää negatiivisia tunteita. Sosiaalinen tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus vaatii, että metsää on oltava kaikkien ulottuvilla ja saavutettavissa ilman omaa autoa.

Metsät sitovat hiiltä, joten ne ovat tärkeässä roolissa ilmastonmuutoksen hillitsemisessä. Lisäksi ne puhdistavat ilmaa, toimivat meluesteinä ja suojavyöhykkeinä sekä sitovat sadevesiä. Puolet Suomen uhanalaisista eliölajeista tarvitsee metsää, ja niiden ahdingon syynä on metsätalous.

Vain noin kolmannes kuntien omistamista metsistä on kaavassa merkitty ulkoilu- ja virkistysalueiksi, eivätkä niistäkään kaikki ole turvassa rajuilta maiseman muutoksilta.

Kasvavissa kaupungeissa lähimetsiä uhkaa eniten rakentaminen. Kun kaavoittaja hakee vapaita maa-alueita kaupungin mailta, houkutus nakertaa lähimetsien laitoja on suuri.

Pienemmissä kunnissa päättäjiä vaivaa vanhakantainen talousmetsäajattelu. Kauempana taajamista sijaitsevia metsiä hoidetaan usein kuin talousmetsää, vaikka ne olisi kaavassa merkitty virkistysalueiksi. Käytännössä viheralueiden pienipiirteinen metsätalous aiheuttaa kunnalle usein enemmän menoja kuin tuloja.

Esimerkkejä uhanalaisista lähimetsistä löytyy lähes kaikista kaupungeista. Virkistysmetsää on suunniteltu tuhansien ihmisten asuinalueeksi esimerkiksi Helsingin Meri-Rastilassa ja Vartiosaaressa asukkaiden vastustuksesta huolimatta. Oulun kaupungin omistama Sanginjoen ulkoilumetsä ei ole turvassa hakkuilta, vaikka paikalliset ovat vaatineet sen suojelua vuosien ajan. Suojassa eivät ole myöskään esimerkiksi Tampereen Kauppi-Niihama, Kuopion Puijo, Jyväskylän Kortepohja tai Vaasan Mustikkamaa.

Useimmiten samalla alueella on mahdollista turvata sekä virkistys- että luontoarvot. Silloin metsää ei hoideta puuntuoton nimissä. Hallitun hoitamattomuuden periaate toimisikin hyvin lähimetsissä.

Ulkoilureittejä on hyvä rakentaa ja ylläpitää harkitusti niin, että metsä tulisi kaikkien ulottuville. Reittien varrelta on mahdollista kaataa yksittäisiä vaarallisina pidettyjä puita, kunhan ne jätetään metsään maalahopuiksi. Luonnoltaan arvokkaimmat alueet jätetään kokonaan koskemattomiksi ja kulkureittejä ohjataan rajatuille alueille kulumisen välttämiseksi.

Lähimetsien rahassa mittaamattomat arvot on tunnustettava suunnittelussa. Metsiä on suojeltava marjastajille, sienestäjille, ulkoilijoille, seikkailijoille, rauhoittujille ja niille lukemattomille eliölajeille ja elinympäristöille, joista elävä metsä muodostuu. Lähimetsät ovat arvokkaimpia sellaisenaan, metsinä.

Lähimetsät haltuun!

Lähimetsät haltuun! on Luonto-Liiton valtakunnallinen kampanja, jonka tavoitteena on lisätä tietoisuutta metsien ekologisesta ja kulttuurisesta merkityksestä, herättää keskustelua suomalaisten metsien tilasta ja metsäluontoon kohdistuvista uhista sekä edistää lähimetsien, kuten kuntien omistamien metsien, suojelua.

Kampanja näkyy vuoden mittaan eri puolilla maata lukuisina eri tapahtumina, joiden toteuttamisesta vastaavat Luonto-Liiton piiritoimijat ja toimintaryhmäläiset. Kampanja käynnistyy suomalaisen kulttuurin päivänä lauantaina 28.2.

Kampanjan suojelijoina toimivat kirjailija Anni Kytömäki ja juontaja, toimittaja Mikko “Peltsi” Peltola.

Tiedot kampanjan tapahtumista julkaistaan Lähimetsät haltuun! -kampanjan nettisivuilla www.lahimetsat.fi, Facebookissa ja Twitterissä. Tule mukaan vaikuttamaan siihen, mitä omissa lähimetsissäsi tapahtuu.

#lähimetsäthaltuun

Piiri pieni pyörii: Kessun uusi kuosi

Luonto-Liiton Keski-Suomen piirille eli Kessulle valittiin syksyllä 2014 hallitus, jonka lähes jokainen jäsen on uusi toimija järjestössä. Keitä ovat tuoreet hallitustyypit ja millaista Luonto-Liiton toimintaa he haluavat tehdä ja kokea alueellaan?

Syksyllä 2014 Kessussa orasti kriisi. Uusia hallituksen jäseniä ei saatu kasaan vanhoista toimijoista, ja koko piirin toiminta uhkasi mennä jäihin seuraavana vuonna. Sitten tartuttiin toimeen. Kessun monivuotinen hallituksen puheenjohtaja Kati Tunkkari ja Luonto-Liiton valtuuston puheenjohtaja Ville Laitinen soittelivat läpi litanian hallituskandidaatteja.

Lumipallo lähti vierimään ja pian oli kasassa hallituksellinen uusia toimijoita pyörittämään Kessua vuonna 2015. Kessun syyskokouksen jälkeen puheenjohtajaksi valittiin Asseri Laitinen.

Tehdään asioita, joilla on merkitystä

Tapasimme Kessussa vaikuttavien uusien tekijöiden kanssa Jyväsjärven rannalla sijaitsevassa pienessä ja idyllisessä kotakahvilassa, joka herätti mieleen vahvat lapsuuden hiihtoretkimuistot pillimehuineen, pullineen ja pannukahveineen. Paikalle saapuivat Asseri Laitinen, Kati Tunkkari sekä kaksi uutta hallituslaista Maiju Laitanen ja Miia Kokkonen.

Kodassa oli vahva yhteisymmärrys Kessussa toimimisen syistä. Jokaisella on halu tehdä asioita, joilla on merkitystä. Monet uudet kessulaiset opiskelevat bio- ja ympäristötieteitä Jyväskylän yliopistossa. Tähän joukkoon kuuluvat myös Asseri ja Miia. He ovat aikaisemmin olleet aktiivisia opiskelijoiden ainejärjestöissä, mutta kaipasivat uusia luontopainoitteisia vaikutusväyliä. Luonto-Liitto vastasi kaipuuseen.

Maiju on opiskellut kirjallisuutta ja viestintää, mutta on oppinut arvostamaan vapaaehtoistyötä ja luontoa esimerkiksi partiotoiminnassa ja WWF Internationalin työharjoittelussa. Kaikki myönsivät sukeltaneensa tuntemattomaan tullessaan Kessun syyskokoukseen, mutta kertovat mainion ilmapiirin rohkaisseen ujostelevaa innostusta.

Kessun väistynyt puheenjohtaja Kati toimii uuden hallituksen neuvonantajana tulevana kautena. Keskustelu ohjautui monta kertaa toiminnan pyörityksen yksityiskohtiin, perimätietoon, jonka Kati haluaa siirtää eteenpäin.

– Kessussa on pitkään ensi sijassa vedetty lasten ja nuorten kerho- ja leiritoimintaa. Kuitenkin Luonto-Liitossa mahdollisuudet ovat monet ja tärkeintä on, että uusi hallitus keskittyy siihen, mikä nähdään mielekkääksi, Kati sanoo.

Hänen mukaansa parasta uudessa hallituksessa ob jäsenten moninaiset mielenkiinnon kohteet ja erikoisosaamiset. Miia on erityisen kiinnostunut nuorten ympäristökasvatuksesta, ja Maijusta on tärkeää, että Kessun toiminta näkyy ja kuuluu. Monet haluavat vaikuttaa alueen luonnon hyväksi, ja muutamaa jopa innostavat virallisen ympäristövaikuttamisen kiemurat.

Mitä Kessussa tapahtuu vuonna 2015?

Kodassa palloteltiin monenmoisia suunnitelmia. Jyväskylän seudulla on lukuisia lähiretkikohteita, kuten Tourujoki, Sippulanniemi, Pitkäruoho ja Laajavuori, jonne on helppo päästä omin voimin, ja joissa kessulaiset voivat olla sangen yleinen näky tänä vuonna.

Myös muiden Luonto-Liiton piirien kanssa on selvitetty yhteistyömahdollisuuksia. Uusmaalaisten kanssa saatetaan tehdä yhteinen vaelluskurssi, ja vaasalaiset voivat saada keskisuomalaisia vieraita. Kessu myös osallistunee monen järjestön ja yliopistotahon Seinätön museo -yhteisprojektiin, jossa Jyväskylän kaupunkialueen luontokohteet avautuvat älypuhelinsovelluksen avulla interaktiiviseksi ulkoilmanäyttelyksi.

Kodasta seurueemme lähti kohti Jyväskylän keskustan läheistä Harjua, jonka päällä seisovasta Vesilinnan näkötornista avautui talven ja katuvalojen värittämä keskisuomalainen maisema. ”Ei talvikunnossapitoa” -kylteillä varustetulla polulla tasapainoilusta ja puuskuttelusta huolimatta ilmapiiri pysyi korkealla ja puhe risteili Jyväskylä-kliseistä kääpien tutkimiseen.

Vesilinnan näkötasanteella silmä kantoi kauas, mutta myös aistimukset lähiympäristön tunnelmasta avartuivat. Kessulaisilla on tänä vuonna sellainen meininki, josta kumpuaa erinomaisia juttuja.

Kessu eli Luonto-Liiton Keski-Suomen piiri toimii Jyväskylän alueella.

Kiinnostuitko toiminnasta samanhenkisten ihmisten kanssa luonnossa ja luonnon puolesta? Kessussa on tilaa sekä osallistujille että tekijöille!

Lisätietoja: Facebook ja www.luontoliitto.fi/kessu

Ota yhteyttä: kessu[ät]luontoliitto.fi

Piiri pieni pyörii -juttusarjassa tutustutaan Luonto-Liiton paikallisjärjestöjen, eli piirien, pyörittäjiin heidän kotikonnuillaan. Keski-Suomen piiriin tutustui tällä kertaa Nuorten Luonnon avustaja Otto Snellman, joka työskentelee myös Luonto-Liiton keskustoimistolla toimistoapulaisena.

Luonto-Liiton talvipäivät 2015 Saaristomerellä

Luonto-Liiton legendaariset talvipäivät herätettiin viime vuonna Helsingin Meriharjussa, ja tälle vuodelle järjestämisvuoron nappasi itselleen Varsinais-Suomen piiri, VASP.

Talvipäivät järjestetään tänä vuonna maaliskuun 20.–22. maailman kauneimmalla Saaristomerellä, kansallispuiston yhteistoiminta-alueella. Tarkka saari pysyy vielä toistaiseksi salaisuutena, sillä lopullisen kohteen sanelee talven jäätilanne. Eri vaihtoehdot sijaitsevat kuitenkin kaikki ulkosaaristossa, missä luontoliittolaiset pääsevät vastaanottamaan kevätpäiväntasauksen huikeissa maisemissa. Samoilla saarilla seikkailivat nuoret luontoliittolaiset jo 25 vuotta aiemmin vuonna 1990 järjestetyillä liiton kesäpäivillä.

Talvipäivät on luontoliittolaisten väentapaaminen, jonne ovat tervetulleita kaikki jäsenet, uudet sekä vanhat, aktiivit ja passiivit. Talvipäivillä on vuoden kärkikampanjan mukaisesti metsäteema. Teema näkyy työpajojen aiheissa sekä vapaa-ajan ohjelmassa. Lisäksi talvipäivillä tietenkin retkeillään ja juonitaan toimintaa tulevaisuudelle. Toki aikaa jää myös yhdessäololle sekä saunomiselle ja perinteiselle talvipäivien iltaohjelmalle.

Talvipäiville järjestetään Helsingistä Kemiönsaarelle Kasnäsiin kaikille luontoliittolaisille ilmainen yhteiskuljetus -biokaasubussilla tietenkin! Turusta pääsee myös julkisen liikenteen linjoilla Kemiönsaaren Taalintehtaalle, mistä on yhteiskyyti Kasnäsiin. Kaikille osallistujille korvataan matkakulut

Majoittautuminen tapahtuu sisätiloissa, mutta mukaan otetaan varmasti myös yksi kamiinalla varustettu puolijoukkueteltta. Myös omassa teltassa tai muussa majoitteessa saa yöpyä.

Ilmoittaudu vuoden varmasti parhaaseen Luonto-Liiton tapahtumaan nyt! Talvipäiviä alkukevään harmonisessa saaristossa et halua missata. Ilmoittautumisohjeet löydät nettisivuilta www.luontoliitto.fi/talvipaivat2015.

Lisätietoja talvipäivistä: ville.laitinen[ät]luontoliitto.fi, www.luontoliitto.fi/talvipaivat2015

Viime vuonna talvipäiviä vietettiin Helsingissä Pauligin huvilalla.