Nuorten Luonto

Felix Zenger ei laita ruokavaliotaan lokeroon

Teksti: Anni Saastamoinen, kuvat: Hanna Heikkilä

Ikkunalaudalla lasipurkissa versovat idut. Keittiössä kuivataan omalla viljelypalstalla kasvatetusta lehtikaalista sipsejä. Beatboxaaja Felix Zenger haluaa saada ruokansa läheltä, sillä tieto ruoan alkuperästä ja siitä, mitä ruoka sisältää, on hänelle tärkeää.

– Uskon jollakin tavalla, että olemme mitä syömme. Monen mielestä tällainen ajattelutapa on hassua, mutta minun mielestäni on hassumpaa, että joku on valmis syömään sellaista, minkä sisältöä ei edes ymmärrä, Zenger pohtii.

Zenger kertoo oman luomu- ja lähiruokainnostuksensa lähteneen jonkinasteisesta terveysintoilusta, joka muuttui piakkoin ravinnon ekologisuuden arvostamiseksi. Vaikka monet ryhtyvät tekemään ruokavalioonsa muutoksia erilaisten sairauksien takia, Zengerillä muutoksen taustalla on pelkästään tiedostava kuluttaminen.

– En ole koskaan ollut kauhean sairas tai kipeä, että sitä kautta olisin alkanut miettiä terveyttä ja ruokavalion vaikutusta siihen, mutta kun näihin ruoka-asioihin vähän perehtyi, oli vaikea enää muuttaa tapojaan niin sanotusti huonompaan suuntaan.

Zengerin molemmat vanhemmat ovat olleet kasvissyöjiä useamman kymmenen vuoden ajan, mutta itse hän ei lähtisi ruokavaliotaan lokeroimaan mihinkään, vaikka kasvis- ja raakaruokavalio ovatkin lähimpänä totuutta. – En edusta täysin mitään ruokavaliosuuntausta, samahan pätee musiikissakin
– ei pitäisi olla mitään tarvetta laittaa ruokavaliota lokeroon. Jotain kipinää ruokavaliosuuntaukseeni on kuitenkin varmasti tullut vanhemmiltani, Zenger tuumii.

Tarjoushaukasta puutarhuriksi

Viitisen vuotta sitten Helsinkiin muuttanut Zenger kertoo muuttaneensa ruokavaliota terveellisempään ja ekologisempaan suuntaan pikku hiljaa, vaikka omillaan asumisen alkutaipaleella ostoskoriin valikoituneiden tuotteiden valintaperiaate olikin vallan toisenlainen kuin nykyään.

– Kun muutin Helsinkiin, en ollut samalla tavalla safkasta kiinnostunut. Ostin kaupasta kaikkea punalappuista, niitä -30 tai -50 -prosentin tarjousruokia. Mulla oli oikein sellainen zoomi silmissä, kun metsästin punalappuisia ruokia kaupan hyllystä.

Suomen pitkä ja hyinen talvi ei tee lähiruoan suosimista helpoksi, mutta Zengerillä on keinonsa talvisinkin. Lähiruokaa kun saa kasvatettua ihan vaikka vain omalla ikkunalaudalla ja varsin edullisesti.

– Ympäri vuoden suosittelen, että jokainen laittaisi ikkunalaudalleen tyhjään lasipurkkiin idätettäviä siemeniä, harso siihen päälle vain niin ei tarvitse kuin kastella aamuin illoin ja saa ympäri vuoden tuoretta ruokaa. Sitä lähemmäksi ei voi ruoan tuotanto tulla. Se on myös todella edullista, kunnon opiskelijaruokaa.

Kaukana ovat ne ajat, kun Zenger metsästi kaupan hyllyistä alennettuja ruokatuotteita. Nyttemmin miehellä on oma viljelypalsta, jolla kesän aikana kasvavat erilaiset yrtit ja runsas määrä lehtikaalta. Kaupasta hän hakee vain tuoreet kasvikset, hedelmät ja juurekset.

– Käytän paljon ituja ja versoja, jotka tulevat suoraan kasvattajalta Helsinkiin. Kasvatan ituja ja hapatan juomia itse. Säilön myös paljon – oman viljelypalstan antimista olen tehnyt hapankaalta. Kuivaan villiyrttejä ja muuta, mitä on kesällä löytynyt luonnosta, Zenger listaa.

– Olen löytänyt taloudellisesti järkevän tavan syödä terveellisesti. Terveellisesti syöminen on tehty todella kalliiksi, jos sen tekee peruskauppojen kautta.

Pääkirjoitus

Äänet ovat minulle joko kauneimpia tai kauheimpia asioita maailmassa. En usko voivani elää ilman musiikkia, viereen käpertyneen kissan kehräämistä korvan juuressa tai rakkaani hyräilyä. Kahvinkeittimen pulputus, sateen ropina mökin kattoa vasten, meren kuohunta ja takkatulen rätinä taas rauhoittavat mieltäni ja pistävät onnellisuushormonini hyrräämään.

Ihanuuden vastapainona sen sijaan naapurin yölliset, kovaääniset karkelot aikaisen aamuvuoron muistuttaessa itsestään herätyskellossa ja esimerkiksi veden tippuminen pisara kerrallaan lavuaariin taas saavat minut raivon partaalle. Toiset pystyvät nukkumaan vaikka sirkuksessa, mutta minä taas tarvitsisin nuijanukutuksen, mikäli jompikumpi yllä mainituista äänistä häiritsee nukkumistani.

Epämääräinen raksahdus huussireissulla pimeässä metsässä ja tuulen ulina puolestaan pelottavat. Paljasjalkaisena kaupunkilaistyttönä myös liiallinen hiljaisuus voi minusta olla ahdistavaa ja pelottavaa. Liikenteen hurina ja pieni taustahäly jotenkin vain tuntuvat osalta elämää. Tuntuu ettei ole yksin pelkojensa kanssa, vaan lähellä on aina joku.

Äänistä voi myös saada yliannostuksen. Työskentelin kolme vuotta musiikin parissa avotoimituksessa, jatkuvassa mölyssä. Kotiin päästyäni en pystynyt enää työpäivän jälkeen kuuntelemaan musiikkia, joka aiemmin oli ollut kotona aina soimassa. Mikään ei tuntunut ihanammalta, kuin päästä kodin hiljaisuuteen tuntikausien älämölön jälkeen. Sama toimi myös toisinpäin, pitkän hiljaisuuden jälkeen kaipasi muiden ääniä.

Osaisiko sitä kuitenkaan koskaan olla ihan hiljaa, ajattelematta mitään, täydessä hiljaisuudessa? Muun muassa sitä pohtii Risko Ukkola kolumnissaan sivulla XX. Kenen äänitaiteilijan kotona taas soivat kumistin ja djembe ja miten äänet voi nähdä? Näihinkin saamme vastaukset vuoden ensimmäisessä Nuorten Luonto -lehdessä. Lisäksi tutustumme beatboxaaja Felix Zengeriin, joka innostui ruoan kasvattamisesta.

Kevään ensimmäisten lintujen sirkutuksia odotellessa, kuulemiin!

 Maria Rautio

Hiljaisuutta, pyydän

Teksti: Risto Ukkonen

Voiko luonnosta löytää äänetöntä paikkaa? Onko asutun paikan hiljaisuus erilaista kuin metsän hiljaisuus? Jos kesällä menee metsään, hiljaisuus vaihtuu sinfoniakonsertiksi. Kaupungin eläjät eivät pimeydestä piittaa, eivätkä äänet taukoa täysin yöksikään. Vuosi kiertää, säät vaihtuvat, ihmiset ja eläimet ympärillä ovat eri aikaan erilaisia. Jos sulkee silmänsä, aistiiko muutoksen jotenkin toisin?

Keskitalvi on parasta aikaa etsiä äänettömyyttä. Hiljaiset pikkulinnut kiipivät lintulaudalla, pakkanen saa lumen narahtelemaan askelten alla, tuuli humisuttaa puita vain harvoin. Aivastus katoaa kinoksiin. Käsin kosketeltava hiljaisuus löytyy, kun on yksin erämökissä. Kamiinan tulen sammuessa rätinä katoaa. Kukaan ei puhu, ja ajatuksetkin rauhoittuvat. Säkkipimeys saa kaverikseen umpihiljaisuuden.

Kevään kääntymisen näkee selvästi, mutta sen voi myös kuulla. Kun lumen sordiino sulaa pois, äänimaisema on kirkkaampi. Pikkulinnut innostuvatelämöimään kesää lähemmäs, nastarenkaiden rapina vaimenee. Jalan alla narina vaihtuu lätinäksi. Katoilla järjestäytyy lorinan armeija. Vesipisara on vesiputous.

Asutun paikan hiljaisuus on usein vaimeaa ääntä – kaupungin hiljaisuus saattaa jopa pelottaa. Kun laittaa silmät piiloon, kuulee tarkemmin. Jääkaappi hyriseekotiin turvallisen hiljaisuuden, ulkona kulkee vaimeasti autoja. Vaatteet kahisevat. Nielaisustakin kuuluu ääni. Vesihana on vesiputous.

Vaikka osaisikin olla hiljaa, osaako olla jouten? Testataan. Istun paikallani hiljaisuudessa. Olen vain. Hetken päästä joku ajatus keskeyttää. Yksi miete tekee läksyjä, toinen kehottaa kaivamaan puhelimen esiin. Kolmas käskee kahta edellistä olemaan hiljaa.

Rauhoittukaa, ajatukset. Nyt tahdon kuulla, mitä on hiljaisuus.

Kevätseuranta 2013: Myöhässä saapunut kevät otti huiman loppukirin, mutta jäi silti ennätyslyhyeksi

Teksti: Jenni Hämäläinen

Kuvat: Teemu Saloriutta ja Jenni Hämäläinen

Tänä talvena pakkassää ja lumi antoivat odotella itseään ennätyksellisen pitkään. Sää pysyi pitkälle tammikuulle lauhana ympäri maan ja vielä uudenvuoden tienoilla lähes kaikkialta puuttui pysyvä lumipeite.

Viime talvi oli tämänvuotiseen verrattuna hyvin erilainen. Kevätseurannan startatessa maaliskuun puolivälissä maassa uinui paksu lumipeite ja eteläisintä Suomea myöten oltiin pakkaslukemissa. Talvi jatkui sitkeästi yli kahden ensimmäisen Kevätseuranta-viikonlopun. Välillä päästiin hetkeksi nauttimaan keväisistä päivistä ja plussakeleistä, kunnes taas pakkanen kiristyi ja uusi lumipeitekin saatiin.

Mutta kuten aina, sieltä se kauan odotettu kevät kuitenkin lopulta saapui.

Kevät tuli myöhään ja eteni vauhdilla

Kolmannen seurantaviikonlopun jälkeen huhtikuun puolivälissä havaintoja oli kertynyt varsin niukasti. Lintujen paluumuuttoa odoteltiin intopiukeina maaliskuun puolivälistä alkaen, ja lopulta ensimmäiset kevätmuuttajat olivat noin pari viikkoa myöhässä normaaliaikatauluistaan. Kylmä sää ja maassa sitkeästi pysynyt lumipeite pidättelivät muuttolintuja etelän lauhemmissa oloissa.

Kun kevät sitten vihdoin käynnistyi, se eteni rytinällä ja suurin harppauksin. Muuttolinnut ja kevätkasvit kuroivat myöhäistä aikataulua kiireessä umpeen.

Normaalivuosina kevään pituus on suunnilleen kahdeksan viikkoa. Vuosi 2013 oli tässä suhteessa hyvin poikkeuksellinen, sillä eteläisessä osassa maata kevät kesti vain vajaat neljä viikkoa ja pian sen alkamisen jälkeen siirryttiin jo termiseen kesään.

Terminen kevät julistettiin alkaneeksi Helsingin seudulla 2.4.,muualla Etelä-Suomessa 11.4. ja Pohjois-Suomessa 13.4. Vuonna 2012 vastaavat päivämäärät olivat etelässä 10.3 ja pohjoisessa 20.4. Kesä alkoi etelässä 7.5. ja pohjoisessa 16.5., kun keskimäärin se alkaa etelässä toukokuun puolivälin jälkeen ja pohjoisessa vasta kesäkuun puolella.

Kevään viivästyminen verotti havaintoja

Kevätseurantaa ollaan systemaattiseti tehty Luonto-Liitossa jo vuodesta 1961. Sillä on pitkät perinteet ja kampanja yksi liiton näkyvimmistä ja pitkäkestoisimmista hankkeista. Vuosi vuodelta yhä useampi luontoharrastaja on ottanut osaa seurantaan, ja pikkuhiljaa havainnointi on siirtynyt myös muun kansan keskuuteen.

Kevät on jokaiselle merkityksellistä aikaa ja mikä hienointa, kuka tahansa on voinut ottaa osaa havainnointiin pienemmällä tai isommalla panostuksella.

Vuonna 2013 havaintoja kertyi yhteensä vajaat 13 500. Edellisvuoteen verrattuna havaintojen lukumäärä siten hiukan laski, sillä vuonna 2012 havaintoja saatiin reilut 15 900. Lasku on ristiriidassa kampanjan kasvavan suosion kanssa, mutta selittynee erikoislaatuisen kevään mukanaan tuomilla haasteilla. Kevään viivästyminen kavensi havainnointiaikaa huomattavasti.

Havaintoja tehtiin yhteensä 420 paikkakunnannalla, joista eteläisin havainto saapui Ahvenanmaan Lumparlandista ja pohjoisin havainto Utsjoelta. Suurin osa havainnoista lähetettiin verkkolomakkeen kautta. Se tuntuukin vuosi vuodelta kasvattavan suosiotaan.

Maalla, vedessä ja ilmassa

Kevätseurannan 2013 teemana oli eloton luonto. Seurannan kohteina olivat siten jäiden lähtö, lumen sulaminen ja lämpötilan nousu. Kustakin elottoman luonnon eri ilmiöstä (maa, vesi ja ilma) havaittiin kolmea eri tapahtumaa.

Maan kohdalla seurattiin lumen sulamista eli tarkkailtiin ensimmäisiä pälviä, maan muuttumista puoliksi lumettomaksi ja lopulta kokonaan lumettomaksi. Veden ilmiöistä seurattiin jäiden lähtöä: ensin ensimmäisiä sulia, sitten jäiden halkeilua lautoiksi ja lopulta jäiden häviämistä kokonaan. Ilman lämpötilan kohoamista seurattiin kolmiportaisesti +10°c, +15°c ja +20°c asteeseen.

Elottoman luonnon ilmiöt ovat kevään kannalta avainasemassa. Niin kauan kuin maa on lumipeitteen alla tai lämpötila pysyttelee alhaalla, kevät ei pääse alkamaan. Kun lämpötila nousee ympärivuorokautisesti nollan yläpuolelle, lumet alkavat sulaa. Kasvien kasvukausi sen sijaan alkaa, kun vuorokauden keskilämpötila on yli viiden asteen.

Kaikkiaan elottomasta luonnosta saatiin havaintoja noin tuhat kappaletta. Jokainen yksittäinen ilmiö keräsi 100–200 yksittäistä havaintoa. Jäiden lähdöstä ensimmäinen havainto ilmoitettiin 6.4. Tampereelta. Samassa kaupungissa ylitettiin ensimmäisenä myös 10 asteen rajapyykki maaliskuun viimeisenä päivänä. Ensimmäisen kerran maassamme ylittyi 15 astetta 21.4. Mikkelissä.

Teema toteutui yleisesti varsin hyvin ja se soveltui Kevätseurantaan mainiosti. Teema on myös erityisen ajankohtainen, sillä ilmastonmuutoksen seurauksena juuri kevätkuukaudet ovat lämmenneet kaikista vuodenajoista eniten. Yleisesti kevät saapuu Suomeen yhä aikaisemmin, minkä seurauksena esimerkiksi muuttolinnut palaavat aiemmin muutoltaan ja voivat olla ongelmissa esimerkiksi yllättävien takatalvien vuoksi. Viime kevät oli tästä toki poikkeus. Tämä ei silti ole yllättävää, sillä ilmastonmuutoksen seurauksena myös erilaiset sään ääri-ilmiöt lisääntyvät karsien keskivertoja pois.

Leskenlehtiä ja kevätpörriäisiä

Kevään ensikukkijana tunnettu leskenlehti (Tussilago farfara) sai tänäkin vuonna runsaasti havaintoja ja on vuodesta toiseen yksi eniten havaintoja keränneistä kasveista. Yhteensä leskenlehteä ilmoitettiin nähdyksi vajaa 600 kertaa, ensimmäisen kerran se havaittiin maaliskuun lopulla Kaarinassa. Kaunis keltakukkainen kasvi onkin monelle tärkeä kevääntuoja ja sen ensiesiintyminen ylittää usein uutiskynnyksen valtakunnallisissa medioissa.

Hento sinikukkainen sinivuokko (Hepatica nobilis) havaittiin ensimmäisen kerran Ahvenanmaan Lumparlandissa maaliskuun lopulla. Havaintoja lajista kertyi yhteensä 360. Äitienpäivän tienoilla yleensä jo runsaana kukkiva valkovuokko (Anemonen nemorosa) ei viime keväänä saavuttanut vielä silloin normaalia runsastumistaan, vaan kukki hiukan normaaliaikataulusta jäljessä. Havaintoja kasvista kertyi piirun verran vähemmän kuin sinivuokosta.

Toukokuun alussa hiirenkorvansa paljastava koivu (Betula sp.) sen sijaan aloitti kukintansa keskivertoaikataulussa. Allergikot saivat huokaista helpotuksesta, sillä koivun kukinta oli viime keväänä ennätyksellisen vähäistä.

Hyönteisistä eniten havaintoja ilmoitettiin kekomuurahaisista (Formica sp.), hiukan alle 500. Myös kevätperhosia havainnoitiin ahkerasti, sillä sekä sitruuna- että nokkosperhonen keräsivä kumpikin noin 400 havaintoa. Kevätseurannan kestosuosikki mantukimalainen keräsi myös vajaat 450 havaintoa.

Kevät on lintujen juhlaa

Kevät on lintuharrastajien kulta-aikaa. Tuhannet harrastajat odottavat lintujen paluumuuttoa hartaasti. Lintuhavainnot ovat saavuttaneet myös Kevätseurannan suurimman suosion.

Viime keväänä eniten havaintoja kaikista linnuista keräsi laulujoutsen (Cygnus cygnus). Havaintoja tehtiin yhteensä 682, ja pohjoisimmat havainnot ulottuivat Inarin korkeudelle. Laulujoutsen on maamme ensimmäisiä muuttolintuja. Peippojen (Fringilla coelebs) ilotempoinen laulu oli innostanut myös havainnoijat liikkeelle. Peiposta kerättiin yhteensä 673 havaintoa. Ensimmäisiä lurittelijoita kuultiin jo maaliskuun alkupuolella, mutta laji runsastui vasta huhtikuun puolenvälin tienoilla. Haarapääskyt liihottelivat maahamme huhtikuun lopulla ja niistä kertyi reilut 300 havaintoa.

Kevätseuranta 2014 starttaa maaliskuun puolivälissä ja teemana ovat tänä vuonna kevään äänet. Ota osaa kevään tuloon ja ilmoita havaintosi! Lisätietoja www.kevatseuranta.fi

Sademetsän tarina herkistää luontodokumenttien ystävän

Ohjaaja Luc Jacquet on suurelle yleisölle tuttu Pingviinien matka -dokumentistaan. Jacquetin uusi dokumentti Sademetsän tarina (Il était une forêt) ei missään nimessä jää edeltäjänsä varjoon.

Elokuva ei ole moraalisaarna. Dokumentti antaa toivoa siitä, että tuhotut sademetsät toipuvat kyllä vuosisatojen kuluessa, jos vain annamme niille aikaa.

Elokuvassa käytetyt animaatiot ovat tehty hyvällä maulla. Luonto itsessään on kuitenkin niin ihmeellinen, että vähemmälläkin olisi pärjännyt. Parhaimmillaan animaatiot ovat esimerkiksi silloin, kun niiden avulla havainnollistetaan tuoksujen leviämistä sademetsässä.

Puiden rasahdukset ja madon ääni lehdellä pääsevät elokuvateatterissa oikeuksiinsa. Iso valkokangas tekee kunniaa myös harkituille kameran liikkeille. Ötökkäkammoisten kannattaa kuitenkin olla varuillaan. Sademetsästä löytyy monenlaisia karvamatoja ja kirvoja, jotka valkokankaalla kasvavat jättiläisiksi.

Teksti: Aino Saarenmaa

Ajankohtainen Pihka-tehtävä: Linnut tutuiksi

Tähdet: 1–2
Aika: ympäri vuoden
Kesto: tarpeen mukaan
Tarvikkeet:

● kiikari
● lintukirja
● muistiinpanovälineet
● (kamera ja/tai piirustusvälineet)

Tutustu lintuihin ja lintuharrastukseen! Linnuista voi aina oppia uutta, mutta tämän tehtävän voit suorittaa yhden tai kahden tähden laajuisena. Tehtävä on suoritettu, kun nämä kohdat täyttyvät:

Yhden tähden tehtävä (perustehtävä):

● olet käynyt ainakin kahdesti vähintään puolen tunnin mittaisella linturetkellä ja

● olet havainnut joko vähintään viisi itsellesi uutta lintulajia tai yhteensä vähintään 20 lintulajia (tuttuja tai uusia).

Kahden tähden tehtävä (laajennettu tehtävä):

● olet käynyt ainakin kolmesti vähintään puolen tunnin mittaisella linturetkellä ja

● olet havainnut joko vähintään 10 itsellesi uutta lintulajia tai yhteensä vähintään 40 lintulajia (tuttuja tai uusia).

Itsellesi uusi lintulaji tarkoittaa lajia, jota et ole ennen nähnyt tai kuullut. Pidä kirjaa havaitsemistasi linnuista, jotta pysyt selvillä, montako lajia olet nähnyt. Jos perustehtävän suoritettuasi päätätkin tehdä tehtävän laajempana, voit laskea suoritukseen mukaan jo siihen mennessä tehdyn työn (eli jos olet jo käynyt kahdella retkellä ja havainnut 20 lajia, vielä yksi retki ja 20 lisälajia riittävät).

Vinkkejä!

● Lajeja löytyy eniten, jos retkeilet erilaisissa ympäristöissä (pihoilla, metsissä, pelloilla jne.). Helpointa on aloittaa oman lähiympäristön linnuista.
● Lähes koko Suomessa järjestetään linturetkiä ja muuta harrastustoimintaa. Voit mainiosti osallistua järjestetyille retkille tätä tehtävää varten.

www.luontoliitto.fi/pihka

Makumatka maailman ympäri: Italia

Italian yltäkylläistä päivällispöytää kannattelee neljä tukipilaria. Näitä ovat raaka-aineiden korkea laatu, maan alueiden tarjoama monipuolisuus, perinnetietoisuus sekä kenties tärkein, italialaisten asenne ruokaa ja juomaa kohtaan. Ateriointi onkin silkkaa nautintoa ja aistien juhlaa. Kokoa ystävät ja perhe koolle pastapatojen ääreen!

Pastalaji valitaan niin, että se on sopiva pari kastikkeelle. Nauhamaiselle spagetille sopii juoksevampi kastike, kun taas kuviopastan kastikkeessa voi olla suurempiakin sattumia joukossa. Pasta on valmista herkuteltavaksi, kun se on al dente eli antaa hieman vastusta hampaille. Silloin on aika ottaa pastakattila liedeltä, valuttaa keitinvesi pois ja tarjoilla ateria – hyvässä seurassa luonnollisesti!

Sitruunaiset pestoveneet

• Endiivisalaattia
• Kesäkurpitsa
• 1 sitruuna
• Kypsä avokado

Pesto

• Ruukullinen tuoretta basillikaa
• 2 rkl kuivattua nokkosta
• 1 dl saksanpähkinöitä tai siemensekoitusta
• 4 rkl oliiviöljyä
• Ripaus suolaa
• Vettä

Vamista ensin pesto. Liota saksanpähkinöitä muutama tunti tai yön yli. Kaada vesi pois ja soseuta kaikki peston ainekset sauvasekoittimella korkeassa kulhossa. Lisää tarvittaessa öljyä tai vettä jos haluat pestosta juoksevampaa. Voit tarjota pestoa myös pastan kastikkeena tai vaikka leivänpäällysteenä.

Raasta kurpitsasta pitkiä suikaleita raastinraudalla, niin että se muistuttaa spagettia. Asettele kesäkurpitsaspagetti sekä avokadon palasia endiivisalaatin lehdille, purista sitruunamehua päälle ja lisää vielä pestoa. Koristele sitruunaviipaleilla. Voit asettaa veneen päälle myös kannen toisesta salaatinlehdestä.

Valkopapupasta

• 300g kypsiä valkopapuja
• 100g herkkusieniä siivutettuna
• 3 rkl öljyä paistamiseen
• 3 valkosipulin kynttä murskattuna
• 2 dl kaurakermaa
• Tuoretta salviaa
• Ripaus suolaa

Paista siivutetut herkkusienet ja valkosipulit öljyssä. Lisää pavut ja kaurakerma ja anna hautua 10 minuuttia. Lisää lopuksi ripaus suolaa maun mukaan sekä tuoretta salviaa. Tarjoile esim farfalle- tai fusilli-pastan kastikkeena.

Soijabolognese

• 2 dl tummanruskeaa soijarouhetta
• 4 dl vettä
• 1 porkkana raastettuna
• Sipuli pilkottuna pieneksi
• Tölkki tomaattimurskaa
• 3 valkosipulin kynttä murskattuna
• 3 rkl öljyä paistamiseen
• 3 rkl soijakastiketta
• 3 rkl pizzamaustetta (oreganoa, basillikaa ja ripaus mustapippuria)
• Ripaus chiliä
• Ripaus suolaa
• Kirsikkatomaatteja ja tuoretta basillikaa koristeluun.

Paista valkosipuli ja porkkana öljyssä ja lisää mausteet ja vesi, tomaattimurska sekä soijarouhe. Anna hautua 15 min. Lisää lopuksi silputtu basillika ja koristele halkaistuilla kirsikkatomaateilla. Tarjoa nauhaspagetin kanssa.

Suklaakonvehdit

• 2 rkl kylmäpuristettua kookosöljyä
• 3 rkl raakakaakaota
• Kourallinen manteleita rouhittuna
• Hunajaa tai kookossokeria maun mukaan.

Sekoita kaikki ainekset mantelia lukuun ottamatta vesihauteessa ja kaada esim laakeaan pakasterasiaan, jonka pohjalle olet asetellut mantelit. Anna jähmettyä pakastimessa noin tunnin verran. Irrota suklaa rasiasta ja taita herkku pienemmiksi paloiksi. Tarjoa esim espresson seurana.

Teksti ja Kuvat: Emilia Raunio

Eriskummalliset naapurit

Kerrostalon elämä on yhtä kuin monenkirjavia ihmisiä, tarinoita ja tapahtumia pienessä, kompaktissa tilassa. Naapuriapu tuo hyvän mielen ja erilaisiin ihmisiin tutustuminen avartaa parhaimmillaan maailmaa suoraan kotioven kynnyksellä.

Naapurisopu voi kuitenkin olla koetuksella, jos ohuen seinän tai katon taakse saa erityisen äänekkään tai aivan erilaista elämänrytmiä viettävän yksilön. Mikä neuvoksi, kun naapurin ärsyttävät elämänäänet tunkeutuvat omalle reviirille ilman lupaa?

Tällä erikoispalstalla taloyhtiön isännöitsijä paljastaa lukijoillemme kolme asukkailtaan tullutta kiperää kirjettä. Tunnistatko kuvasta kirjeiden henkilöt tai muita sinulle ennestään tuttuja naapurihahmoja?

Kirje 1:

Hyvä isännöitsijä,

Kerrostalomme elämä on mennyt viime aikoina aivan mahdottomaksi! Sen jälkeen kun eräs nimeltämainitsematon herrahenkilö muutti taloon, en ole saanut juoda päiväkahvejani kertaakaan rauhassa ilman ainaisia bossanovarytmejä seinän takaa! Iskelmäradion virittäminen täysille äänitehoille ei sekään riitä peittämään läpitunkevaa torvea. Voisiko taloyhtiön sääntöjen nojalla asukkaan häätää yleisrauhan häiritsemisen vuoksi tai vähintäänkin pakottaa hänet asentamaan erikoisvalmisteiset lattialevyeristeet asuntoonsa? Myös asunnon 18 herralle voisi antaa huomautuksen toistuvasta juhlimisesta vielä iltahiljaisuusajan jälkeen!

Toiveikkain terveisin, Hilja Herkkähermo

Kirje 2:

Arvoisa herra isännöitsijä,

seinänaapurini, nuoren opiskelijaneiti Annan vieraana on hyvin usein viime aikoina käynyt miesseuraa. Mielelläni antaisin nuorenparin rakkauden kukkia, mutta en saa öisin unta kuulolaitteeni poistosta huolimatta, kun seinän takaa kantautuu mitä voimakkaimpia ääniä. Tilanne on hyvin kiusallinen, ymmärrättehän! Olisikohan teidän mahdollista isännöitsijän arvovaltanne turvin huomauttaa Anna-neidille hienovaraisesti asiasta? En itse tohdi ottaa näin arkaluontoisia asioita puheeksi hississä tervehtiessämme, vaikka tilanne aiheuttaakin minulle jatkuvaa univajetta.

Kunnioituksella,

Kyllikki Kyylänen

Kirje 3:

Tiedote isännöitsijälle:

Yläkerran Finnhits 8 -esitys ylitti melurajan eilen klo 19:56. Varoituskirje lähetetty asianomaiselle. Asunnosta 42 kuului huolestuttavaa huutoa ja riidan ääniä klo 20:59–21:32 samana iltana. Poliisivoimat saapuivat hälytyssoitosta rauhoittamaan tilannetta. Asunnon 3 rasavillit kaksoset harjoittivat tänään iltapäivällä pihakatoksen polkupyöriin kohdistuvaa ilkivaltaa. Tapauksesta tehty rikosilmoitus. Jatkuvat vesiputkien äänet antavat aihetta epäillä alkavaa kosteusvauriota asunnossa 49. Kosteusmittaus tilattava!

Raportti 29. tammikuuta 2014Urpo Urkkija

Teksti: Iitu Kiminki

Kuva: Nana Sjöblom

Kunnianosoitus pohjoisille metsille

Kirja: Ville Suhonen, Hannu Siitonen ja Mikko Pöllänen: Metsän tarina, Maahenki 2013, 216 s.

Metsän tarina johdattaa lukijan syvälle aarniometsän uumeniin ja tutustuttaa kiehtoviin tarinoihin ja uskomuksiin metsistä ja niiden asukkaista. Mystisenä, toisinaan pelottavanakin paikkana näyttäytyvän vanhan metsän kätköissä tavataan niin metsänhaltijan taikalintu metso, onnettomuuksia tuovat pimeän linnut pöllöt, kuin taikavoimia sisältävää kiveään puolustavat käärmeetkin.

Elokuvasta poiketen kirjassa sivutaan myös ihmistoiminnan vaikutusta metsiin ja suomalaisten metsäsuhteen muuttumista: takapihoilta alkaneet laajat tutkimattomat erämaat ovat jo kauan sitten hävitetty, ja talousmetsien puurivien väleistä on turha etsiä aarniometsien lumoavaa tunnelmaa.

Kirja on hieno kunnianosoitus pohjoisille metsille. Ville Suhosen kirjoittaman tarinan lisäksi vähintään yhtä tärkeä rooli on Hannu Siitosen ja Mikko Pölläsen upeilla valokuvilla suomalaisista ikimetsistä.

Teksti: Kukka Kyrö

Helsingin kaavoitus menossa metsään

Helsingissä kamppailtiin loppuvuodesta 2013 ankarasti Meri-Rastilan hienon metsäalueen puolesta. Luonto-Liitto oli mukana järjestämässä tempauksia ja mielenosoituksia, kun alueen rakennuskaava eteni valtuuston käsittelyyn. Paikallisten asukkaiden ja muiden luonnonystävien kovasta vastarinnasta huolimatta Meri-Rastilan metsään päätettiin rakentaa kerrostaloja.

Luontoliittolaiset ja asukkaat järjestivät 23.11. Meri-Rastilan metsässä tempauksen, jossa kaavoitettava alue merkittiin 70 hengen voimin maastoon värikkäillä nauhoilla ja kantaa ottavilla kylteillä. Kaava-alueen suuri koko ja talojen alle jäävät vanhat puut ja siirtolohkareet tehtiin tempauksella näkyviksi kaikille metsässä liikkujille. Samalla kannustettiin ihmisiä antamaan palautetta päättäjille ja vaatimaan metsän säästämistä.

Vielä kaksi päivää ennen ratkaisevaa kaupunginvaltuuston kokousta järjestettiin Sanomatalolla sadan hengen mielenosoitus Meri-Rastilan ja muiden uhattujen kaupunkimetsien puolesta. Samana päivänä tuntemattomana pysytelleet yksityishenkilöt julkaisivat kaupunkimetsien puolesta näyttävän mediakampanjan useassa sanomalehdessä ja radiossa.

Valtuutettujen kantoihin yritettiin vaikuttaa viime hetkeen asti jakamalla kaupungintalolla kokoukseen menijöille tietoiskuja flaijereina. Valtuustoryhmille käytiin myös luovuttamassa Meri-Rastilan metsän sekä samoin rakentamisen uhkaamien Kivinokan ja Vartiosaaren puolesta vetoomus, jonka oli tuolloin allekirjoittanut yli 3000 ihmistä. Adressin voi edelleen allekirjoittaa netissä.

Helsingin kaupunki kasvaa voimakkaasti ja aikoo kasvaa tulevaisuudessa vielä voimakkaammin. Asuntoja tarvitaan lisää, mutta kasvava asukasmäärä tarvitsee myös lähiluontoa. Kaupunkia pitää mielummin tiivistää kuin levittää tärkeimmille viheralueille.

Jos haluat mukaan puolustamaan Helsingin metsiä, ota yhteyttä metsävastaavaan: lauri.kajander@luontoliitto.fi.
LUPin puheenjohtaja Sonja Martikainen merkitsee kaavoitettavaa aluetta Meri-Rastilan metsässä.

Teksti: Lauri Kajander

Kuva: Luonto-Liiton metsäryhmä