Nuorten Luonto

Nuorten Luonto on Luonto-Liiton jäsenlehti, jota tekevät nuoret itse yhdessä lehdenteon ammattilaisten kanssa. NL paneutuu ympäristöasioihin ja aika paljon muuhunkin raikkaalla ja räväkällä otteella. Lehden kestoaiheita ovat ekoelämä ja kestävä kulutus, ympäristönsuojelu sekä luonnossa harrastaminen – kulttuuria unohtamatta. NL ilmestyy neljä kertaa vuodessa.


Nuorten Luonnossa nyt


Luontopolulla: metsäjooga

Teksti ja kuvat: Emilia Raunio Me suomalaiset olemme siitä onnekkaita, että lähes jokaisella meistä on metsäalue kotimme lähistöllä. Tutkimusten mukaan jo 15 minuutin oleilu metsässä elvyttää niin kehoa kuin mieltä. Myös joogalla tiedetään olevan lukuisia
[Lue lisää]

Luontopolulla: metsäjooga

×

Teksti ja kuvat: Emilia Raunio

Me suomalaiset olemme siitä onnekkaita, että lähes jokaisella meistä on metsäalue kotimme lähistöllä. Tutkimusten mukaan jo 15 minuutin oleilu metsässä elvyttää niin kehoa kuin mieltä. Myös joogalla tiedetään olevan lukuisia parantavia ja hyvinvointia lisääviä vaikutuksia. Jooga vaikuttavaa kokonaisvaltaisesti kehon, mielen ja hengen tasapainoon. Parhaimmillaan se ohjaa yksilöä antautumaan elämän tielle ja läsnäoloon sekä löytämään omaan ytimeen – elämän ytimeen. Metsässä joogaaminen onkin varsin luonnollista. Oman luontonsa kuuntelemista, yhteyttä koko universumiin.

Jooga on läsnäoloa

Joogassa voidaan käyttää erilaisia menetelmiä ja harjoituksia, kuten asanoita, hengitysharjoituksia ja meditaatiota, mutta jooga ei itsessään ole harjoitus, vaan pikemminkin tie ja matka, jossa fyysinen keho ja mieli ovat läsnä tässä ja nyt. Se on näkemistä kirkkaasti ja selkeästi.

Minulla on ilo tutustua metsäjoogaan Porvoon Ekuddenissa, jossa oppaanani toimii luontovalmentaja ja joogaohjaaja Anne Kyyhkynen.

”Joogamatkamme alkaa jo lähestyessämme metsää. Pyörämatkalla, bussissa tai autossa voi vielä tuoda esiin asioita, jotka arjessa painavat mieltä, mutta kun astumme metsään, hiljenemme ja jätämme kaikki arjen askareet metsän ulkopuolelle”, Anne selvittää ajaessamme kohti Ekuddenin luonnonsuojelualuetta. Muutaman askeleen jälkeen huomaan riisuneeni sandaalit ja astelen pellon laitaa paljain jaloin. Vilja taipuu tuulessa ja minä lähden seuraamaan liikettä.

”Metsäjooga ei ole suorittamista, jossa mennään metsään tekemään liikkeitä ja sitten poistutaan. Sen sijaan metsä kutsuu sinua ja voit sinne saapua. Se ottaa lempeästi ja rakastavasti vastaan jos olet siihen halukas”, toteaa Anne.

Paluu juurille

Suuren tammivanhuksen juurelle saavuttuamme Anne ohjaa minua aistimaan puuta eri tavoin. Saan silittää puuta, tunnen sen tuoksun. Voin halata puuta ja siinä se tukee minua lasteineni vahvat juuret maahan tunkeutuneena. Jatkamme matkaa ja tervehdimme valtavaa siirtolohkaretta. ”Miltä kivi voisi tuntua?” Mietin kiven olemusta. Siinä se on ollut vuosituhansia. Alan pohtia planeettoja ja tähtiä ja aurinkokuntaamme. Voi, miten murheeni ovat pieni lammikko valtameressä. Kiitollisuus siitä että saan olla tässä.

Jatkamme matkaa ja tuuli puhaltaa. Vastatuuli ei ole koskaan tuntunut näin hyvältä. Tekee mieli vuoroin puuskuttaa, kuiskata ja laulaa. Avaamme ääntä, haukottelemme, venymme ja vahvistumme eri suuntiin. Ja matka jatkuu. Miten hyvältä maa tuntuu paljaiden jalkojen alla. Miltä jalkapohjat tuntuvat. Ja taas mieleeni pulppuaa uusia kiitollisuuden aiheita, kuten omat jalat, jotka ovat tuoneet ja vieneet lukuisiin paikkoihin.

Metsäjooga, vuorijooga, vesijooga. Oli nimitys mikä hyvänsä, on se itse asiassa paluuta juurille. Missä luulette Buddhan meditoineen ellei puutarhassa tai vuorien rinteillä?

Mahdollisuudet ovat monet

Ihaninta metsäjoogassa on metsän syli. Se ei arvota tai sisällä arvostelevia katseita tai peilejä, jotka heijastavat vääristymiä ja turhia vaatimuksia. Luonnossa ollessa alkaa nähdä itsessäänkin sen kauneuden, joka luonnosta kumpuaa. Siinä puukin vain seisoo ja on. Mitä kaikkea se on elämänsä aikana kuullut ja nähnyt. Miten monia vaiheita se on käynyt läpi. Menettänyt oksan jos toisenkin, tiputtanut tuhansia lehtiä ja synnyttänyt uutta elämää ja antanut kodin niin monelle metsän olennolle. Ja vaikka näennäisesti se vaan on paikallaan ja seisoo, niin sen sisällä tapahtuu jatkuvasti elämän ihmeitä, yhteyttämistä, ravinnonkiertoa, voi, sehän on maailman keuhkot!

Metsäjoogassa voi pysähtyä milloin vain ja jäädä taipumaan eteen, sivulle tai taakse. Ei puissa kiipeilykään liene kiellettyä. Metsäjoogaakin on takuulla niin monenlaista kun on ohjaajaakin. Toinen voi ohjata luontopolkua seuraten ja toinen etsiä yhden puun jonka juurella ollaan koko harjoituksen ajan. Mahdollisuudet ovat monet, mutta metsäjooga tehdään luonnollisesti aina metsää kunnioittaen ja jokamiehenoikeuksia noudattaen.

Vajaan kolmen tunnin metsäjoogan jälkeen nautimme meren rannassa kirsikoita ja koivunmahlajuomaa ja pulahdamme mereen vesijuoksemaan. ”Emilia, metsä tuntui ottavan sinut hyvin vastaan”, lausahtaa Anne hymy huulilla ja pilke silmäkulmassa. Tuuli puhaltaa, veri virtaa, soluni ovat ravitut ja mieleni tyyni, mutta valpas. Kiitos Luonto Äiti, vaikka harhailen ja haahuilen sinä otat minut aina avosylin vastaan ja olen taas kotona.

Tietolaatikko: Mikä metsäjooga?

Metsän tai muun luontoympäristön elvyttävä vaikutus yhdistettynä joogaan on voimauttava, virkistävä ja myös rauhoittava kokemus. Metsäjoogassa hyödynnetään luonnon elementtejä, kuten puita, kallioita ja puunrunkoja harjoituksen aikana. Metsäjoogatunnille on hyvä pukeutua säänmukaisesti ja varata mukaan juomapullo, mukavat kengät ja avoin mieli.

Kirjoittaja vieraili luontovalmentaja ja joogaohjaaja Anne Kyyhkysen luona Porvoon Ekkuddenissa. Ekuddenin luonnonsuojelualue on tunnettu laajoista tammi- ja lehmusmetsistään. Ekudden on osa Natura 2000 -aluetta ja kuuluu valtakunnalliseen lehtojensuojeluohjelmaan.

Linkki artikkelin sivulle

Puuskahdus: Maatalous on varastettu

Maatalous ei ole enää viljelijöiden käsissä. He toki tekevät työt ja kantavat vastuun, onnekkaimmat jopa omistavat maansa, mutta valta ja valinnanvapaus on viety. Viljelijät ympäri maailman pakotetaan valitsemaan tietyt viljelykasvit, hankkimaan yhä suurempia määriä torjunta-aineita
[Lue lisää]

Puuskahdus: Maatalous on varastettu

×

Maatalous ei ole enää viljelijöiden käsissä. He toki tekevät työt ja kantavat vastuun, onnekkaimmat jopa omistavat maansa, mutta valta ja valinnanvapaus on viety. Viljelijät ympäri maailman pakotetaan valitsemaan tietyt viljelykasvit, hankkimaan yhä suurempia määriä torjunta-aineita ja ostamaan siemenet joka vuosi uudelleen yhä kalliimmalla – sen sijaan, että he valikoisivat ja varastoisivat edellisen sadon siemenistä parhaat, kuten perinteisesti on ollut tapana.

Myös kuluttajien valinnanvapautta on rajoitettu. Emme enää tiedä, mitä ruokamme sisältää tai miten ja missä se tuotetaan. Maataloudesta on tullut agriteollisuutta, teknologiauskon ja voitontavoittelun myrkyttämää bisnestä, jossa viljelijän, kuluttajan tai ympäristön oikeuksilla ei ole merkitystä.

Se, joka omistaa siemenet, hallitsee maataloustuotantoa. Ja koska yksittäistä kasvilajia ei voi omistaa, se täytyy muunnella geneettisesti. Uudet siirtogeenit voidaan patentoida ja rekisteröidä oman yrityksen nimiin. Geenimuuntelu siis mahdollistaa elävien organismien yhä radikaalimman yksityistämisen.

Siemenkauppaa hallitsee joukko monikansallisia suuryrityksiä. Yhdysvaltalaiset Monsanto ja DuPont sekä sveitsiläinen Syngenta ovat niistä suurimmat. Yhdessä ne omistavat yli puolet maailman kaupallisesta soijasta ja maissista. Yhtiöitä ei kuitenkaan kiinnosta itse ruoantuotanto, vaan bioteknologia; geeni-, kemikaali- tai lääketeollisuus.

Maatalouden tarkoituksena on tuottaa puhdasta ruokaa kaikille sekä turvata maaseutuluonnon monimuotoisuus. Edellä mainitut yritykset myyvät kemikaaleja ja geeniteknologiaa, jolla maataloutta pyritään jatkuvasti tehostamaan, modernisoimaan ja yksityistämään. Mitä enemmän tuotanto keskittyy ja mitä enemmän myrkyllisiä torjunta-aineita pellot vaativat, sitä enemmän rahaa suuryritykset tekevät.

Globaalin ruoantuotannon haasteena ei ole tuotannon tehottomuus tai satojen riittämättömyys, vaan tuotannon epätasainen jakautuminen, ruoan saatavuus sekä maaperän heikentynyt laatu. Nämä ongelmat aiheuttavat valtavaa ruokahävikkiä ja ovat ensisijaisesti juuri suuryritysten ahneuden syytä.

Maatalouden ja bioteknologiateollisuuden naimakauppa on sen sortin gangsteriliitto, että meidän kaikkien tulisi olla huolissamme. Oikeutemme turvalliseen ruokaan, terveyteen ja puhtaaseen ympäristöön ovat köydenvedon häviävässä päässä yhdessä luonnon monimuotoisuuden ja eläinten oikeuksien kanssa. Voittajien päässä ovat suuryritykset, rikkaat sijoittajat sekä korruptoituneet päättäjät. Meidän on yhdessä vedettävä lujempaa.

tittalassilaKirjoittaja on ympäristötieteilijä, joka jätti toimistotyönsä ympäristöjärjestössä ja lähti Argentiinaan oppimaan luomuviljelyä ja omavaraisempaa elämää.

Linkki artikkelin sivulle

Mikä ihmeen TTIP?

Teksti: Maiju Laitanen Kuvitus: Emmi Malkki Kauppa- ja investointiasiat ovat monille meistä vieraita, eivätkä kaukana Euroopassa solmittavien taloudellisten sopimusten kiemurat välttämättä tunnu koskettavan tavallisen suomalaisen arkea. Nyt käynnissä olevista TTIP-neuvotteluista kannattaa kuitenkin kiinnostua, sillä toteutuessaan
[Lue lisää]

Mikä ihmeen TTIP?

malkkiemmi_nulu_ttip
×

Teksti: Maiju Laitanen

Kuvitus: Emmi Malkki

Kauppa- ja investointiasiat ovat monille meistä vieraita, eivätkä kaukana Euroopassa solmittavien taloudellisten sopimusten kiemurat välttämättä tunnu koskettavan tavallisen suomalaisen arkea. Nyt käynnissä olevista TTIP-neuvotteluista kannattaa kuitenkin kiinnostua, sillä toteutuessaan sopimus tulee vaikuttamaan moneen meille kaikille tärkeään asiaan. Vaakalaudalla ovat niin demokratia, ympäristönsuojelu kuin ihmisoikeudetkin. Mistä oikein on kyse?

TTIP-sopimus eli Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen välinen kauppa- ja investointisopimus on ajankohtainen aihe, jota erityisesti kansalaisjärjestöt ovat halunneet pitää esillä julkisessa keskustelussa. Sopimuksella halutaan purkaa kaupankäyntiä rajoittavia lakeja ja muita esteitä, minkä toivotaan vahvistavan taloutta ja lisäävän työpaikkoja. Kauppaa rajoittavilla säädöksillä on kuitenkin usein ihmistä ja luontoa suojelevat tarkoituksensa.

TTIP-sopimus ja muut vapaakauppasopimukset ovat aiheina vaikeita muistakin syistä kuin vain siksi, että kansainvälisen talouden kysymykset vaativat keskustelijalta perehtymistä. Siinä missä kansalaiset pelkäävät klooripestyn ja hormoneilla tuotetun lihan ilmaantumista lähikaupan hyllylle tai vallan siirtymistä valtioilta suuryritysten käsiin, vakuutetaan Euroopan komission tiedotuskanavissa, että pelot ovat turhia ja perustuvat väärinkäsityksiin.

Varmaa tietoa uhkakuvien todenmukaisuudesta ei ole saatavilla, sillä sopimus ei ole vielä valmis, ja sitä valmistellaan pitkälti suljettujen ovien takana. Emme siis tällä erää tiedä sopimuksen yksityiskohtia saati sen mahdollisen toteutumisen seurauksia. Varmaa ei ole edes se, saavatko jäsenvaltiot itse parlamenteissaan päättää siitä, allekirjoitetaanko sopimus vai ei. Sopimus on siis varsin epädemokraattisesti valmisteltu, ja lisäksi se tulisi toteutuessaan kaventamaan demokraattisten valtioiden itsemääräämisoikeuksia.

Mitä haittaa on vapaasta kaupasta?

Taloudellisesti kannattavimmat tuotantotavat ovat usein ilmastolle ja ympäristölle haitallisia. Ilman säätelyä markkinoille voi päästä sellaisia ympäristömyrkkyjä ja elintarvikkeita, joiden turvallisuutta ei ole kunnolla tutkittu. Sopimus saattaisi estää valtioita säätämästä lakeja, joiden avulla suojeltaisiin luontoa ja torjuttaisiin ilmastonmuutosta, mikäli näistä laeista olisi haittaa yritysten liiketoiminnalle. Säätelyä tehdään myös ihmisten suojelemiseksi esimerkiksi minimipalkkojen ja työehtosopimusten muodossa, joten säätelyn purkaminen heikentäisi työntekijöiden oikeuksia. Lisäksi monet pelkäävät kovenevien tehokkuusvaatimusten ja kilpailun vaikutuksia esimerkiksi julkisiin palveluihin.

Monet näistä uhkakuvista voitaisiin kenties välttää muotoilemalla sopimusteksti niin, että ympäristön ja ihmisten oikeudet turvataan. Mahdollisesti ongelmallisin seikka sopimuksessa onkin sen suhde demokratiaan: sopimuksen keskeisenä tavoitteena on heikentää valtioiden roolia markkinoiden säätelijänä. Monet pitävät tätä tavoitetta kannatettavana, mutta demokratian periaatteiden mukaan valtion ja markkinoiden välisen suhteen tulisi olla jokaisen valtion ja viime kädessä kansan itsensä päätettävissä.

Käytännössä yhtenäinen markkina-alue ja yhtenäinen säätely tarkoittaisi jonkinlaista ylikansallista oikeusjärjestelmää. Tämä johtaisi siihen, että osa päätöksistä tehtäisiin valtioiden omien oikeuslaitosten ulkopuolella, mikä horjuttaisi valtioiden itsemääräämisoikeutta sekä demokratian perusteita. TTIP-sopimuksessa on siis kyse arvoista ja markkinatalouden asemasta yhteiskunnassamme. Miten tärkeää taloudellinen kasvu lopulta on ihmisten ja luonnon suojelemisen rinnalla? Saako talouskasvu uhata demokratiaa?

Tuottaako vastustus tulosta?

Huolestuneet kansalaiset ja kansalaisjärjestöt ovat pyrkineet pitämään paljon meteliä vastustaessaan vapaakauppasopimuksia. Greenpeace on jopa tuonut julkisuuteen salassa pidettyjä yksityiskohtia valmisteilla olevista sopimuksista. Helsingissä pidettiin toukokuun lopussa vapaakauppasopimuksia vastustava mielenosoitus, jonka  järjesti TTIP-verkosto yhdessä monen kansalaisjärjestön, muun muassa Luonto-Liiton, 350 Suomen, Greenpeacen ja Maan ystävien kanssa.

Osallistujat olivat kaikenikäisiä pienistä lapsista eläkeläisiin.  Risto Lakanen saapui mielenosoitukseen kantaen kylttiä, johon oli kirjoitettu teksti ihmiset ja ympäristö ennen voitontavoittelua. Vapaakauppasopimukset hän kokee arvomaailmansa vastaisiksi. ”Sodassa sanottiin, että kaveria ei jätetä. Nyt globaali kapitalismi jättää kaverin oman etunsa nimissä.” TTIP-sopimuksen vastustajat pelkäävät tärkeiden arvojen ja demokraattisen hyvinvointiyhteiskunnan puolesta.

TTIP

TTIP on paraikaa valmisteilla oleva EU:n ja Yhdysvaltojen välinen investointi- ja kauppasopimus, jonka tarkoitus on kaupan säätelyn ja byrokratian purkaminen.

  • Sopimuksen toivotaan piristävän taloutta ja lisäävän työllisyyttä.
  • Pelkona on, että sopimus tulisi edistämään sitä ajavien suuryritysten etuja ympäristön, ihmisoikeuksien ja demokratian kustannuksella. Toteutuessaan se kaventaisi valtioiden itsemääräämisoikeutta.
Linkki artikkelin sivulle

Luonto kuuluu myös kaupunkiin

Teksti: Heikka Marttila-Tornio Kuvat: Ismo Puustinen Huhtikuussa Helsingissä järjestettiin Keskuspuistokarnevaalit, joilla otettiin kantaa Keskuspuiston säilyttämisen puolesta. Tapahtumalla haluttiin kiinnittää huomiota Helsingin kaupungin yleiskaavaan, jossa asuinrakentamiseen nakerretaan alaa myös Keskuspuistosta. Alueen asukkaat haluavat säilyttää kaupungin vihreät
[Lue lisää]

Luonto kuuluu myös kaupunkiin

×

Teksti: Heikka Marttila-Tornio

Kuvat: Ismo Puustinen

Huhtikuussa Helsingissä järjestettiin Keskuspuistokarnevaalit, joilla otettiin kantaa Keskuspuiston säilyttämisen puolesta. Tapahtumalla haluttiin kiinnittää huomiota Helsingin kaupungin yleiskaavaan, jossa asuinrakentamiseen nakerretaan alaa myös Keskuspuistosta. Alueen asukkaat haluavat säilyttää kaupungin vihreät keuhkot koskemattomina. Maailmanlaajuisessakin mittakaavassa on harvinaista herkkua, että pääkaupunkiseudulla pääsee näin helposti nauttimaan luonnosta metsän siimekseen.

Jyrkkä ero kaupungin ja maaseudun välillä on varsin keinotekoinen. Villiä luontoa on kaupungeissakin, ja usein ihmisen muokkaama kaupunkiympäristö on jopa luonnontilaista ympäristöä monimuotoisempi. Kaupungeissa erilaiset elinympäristöt, kuten pellot, pientareet, puistot, metsät ja joutomaat tarjoavat vaihtelevan ympäristön eri lajeille, jotka ovat kyllin rohkeita ja sopeutuvaisia elämään asutuksen läheisyydessä. Luonto on aina läsnä, ja siksi myös urbaanin luonnon suojeluun on kiinnitettävä enemmän huomiota.

Metsillä on merkitystä

Suomi on kaupungistunut nopeaa tahtia. Lisääntyneen väestön myötä kaupunkeja rakennetaan yhä tiiviimmin ja laajemmin. Tämä lisää paineita supistaa kaupunkien viheralueita, jotka ovat jo usein valmiiksi kooltaan pieniä ja haavoittuvia.

Metsät ja puistot ovat kaupunkiympäristössä todella tärkeitä. Helsingin keskuspuiston 700 hehtaarin metsäpinta-ala tarjoaa asuinpaikan lukuisille metsälajeille, jotka muutoin tuskin viihtyisivät pääkaupunkiseudulla. Keskuspuistossa voi törmätä vaikkapa palokärkeen tai hirveen.

Kaupunkiympäristön vehreydestä huolehtiminen ei ylläpidä pelkästään monimuotoista luontoa. Tutkimusten mukaan luonnonympäristö edistää ihmisten terveyttä monella tapaa. Luonnossa oleskelu vähentää stressiä ja laskee verenpainetta. Puut myös suojelevat ilmansaasteilta ja vaimentavat kaupunkien melua. Viheralueet lisäävät selkeästi kaupunkien viihtyisyyttä ja arvostusta. Luontokohteiden säilyttäminen on pitkällä aikavälillä fiksua kaupunkisuunnittelua, josta hyötyvät sekä ihmiset että luonto.

kaupunkiluonto-13-9

Kaupunkiluonto on globaali trendi

Maailman monissa suurissa metropoleissa on herätty urbaanin luonnon tärkeyteen. Suuria puistoja yhdistetään niin sanotuilla viherkäytävillä, joita pitkin eläimet pääsevät siirtymään alueilta toisille. Vesistöjä kunnostetaan, ja onpa jopa ennen niin saastuneessa Lontoon Thames -joessa nähty useiden kalalajien palaavan, kun vedenlaatu on parantunut. Myös Helsingissä Vantaanjokeen ja muutamiin kaupunkipuroihin nousee taas taimen.

Kaupungeissa on myös innostuttu rakentamaan viherseiniä ja -kattoja, jotka tuovat vehreyttä kaupunkikuvaan ja tarjoavat muun muassa ravintoa lukuisille pölyttäjille. Joutomailla voidaan harrastaa kaupunkiviljelyä, joista kaupunkilaisten on mahdollista kasvattaa hyötykasveja omaan käyttöön.

Arvostetaan luontoamme  

Viime vuosina yhä useammat, aikoinaan erämaiden asukkeina pidetyt lajit ovat levittäytyneet kaupunkeihin. Näihin lajeihin lukeutuvat muun muassa huuhkaja ja kanahaukka, joita esimerkiksi Helsingissä houkuttelevat citykanien suuri määrä. Samalla kaupunkien vastuu luonnon säilyttämisestä kasvaa. Hyvin suunniteltu kaupunki voi olla todellinen monimuotoisuuden keidas. Kaupunkiluonto avaa ensisijaisen näkymän lähiluontoon paitsi asukkaille, myös matkailijoille.

Suomen kilpailuvaltti matkailubisneksessä on pitkään ollut luonto. Siitä kannattaa pitää kiinni. Meillä on valtavia erämaita, joiden hiljaisuudesta ulkomaalaiset turistit tulevat nauttimaan. Kaupungeissamme luonto on helposti saavutettavissa. Viime aikoina maailmalla on herätty kaupunkiluonnon tärkeyteen ja alettu vaalimaan vihreämpää ympäristöä. Meillä Suomessa kaupunkiluonto on jo täällä, ja on Suomen etu, että luonto kaupungeissamme säilyy mahdollisimman laajana ja monimuotoisena.

Linkki artikkelin sivulle

Pääkirjoitus

Maria Rautio Talouskasvu, Työpaikat, Investoinnit ja Ponnistukset. Vai Tyhjätaskuisuus, Toivottomuus, Ilmastomuutos ja Pelot? Euroopan unionin ja Yhdysvaltain välistä TTIP-vapaakauppasopimusta on jahkailtu ja suunniteltu suljetuissa kabineteissa vuositolkulla. Lyhyesti sanottuna, TTIP voisi mahdollistaa suuryrityksille vapaat kädet myydä
[Lue lisää]

Pääkirjoitus

×

Maria Rautiomariarautio

Talouskasvu, Työpaikat, Investoinnit ja Ponnistukset. Vai Tyhjätaskuisuus, Toivottomuus, Ilmastomuutos ja Pelot? Euroopan unionin ja Yhdysvaltain välistä TTIP-vapaakauppasopimusta on jahkailtu ja suunniteltu suljetuissa kabineteissa vuositolkulla.

Lyhyesti sanottuna, TTIP voisi mahdollistaa suuryrityksille vapaat kädet myydä tuotteitaan muihin maihin ilman säännöstelyjä, tullimaksuja muita kaupan esteitä. Sopimusta vastustavat protektionistit – kotimaisten tuottajien suojelijat – ovat luonnollisesti huolissaan markkinoiden avautumisesta ja tuontitavaran hintojen alhaisuudesta. Jos kaikki tavara tulee puoli-ilmaiseksi ulkomaisilta tehotuottajilta, eikä suomalaisyritysten vienti Yhdysvaltoihin nousekaan odotetusti, vähenee kotimainen tuotanto ja samalla työpaikat. Kännykkä kiinalaisilta, huonekalut ruotsalaisilta ja vaatteet espanjalaisilta. Tällä hetkellä monille ainoat kotimaiset ostokset ovat elintarvikkeita. Sekin voi tietysti muuttua sopimuksen myötä.

Kaupan esteet ovat usein tarkoitettu tukemaan kotimaista tuotantoa, edistämään työntekijöiden oikeuksia ja estämään ympäristörikoksia. TTIP-sopimukseen kuitenkin mitä todennäköisimmin liittyy investointisuoja, mikä lyhyesti sanottuna antaa yrityksille mahdollisuuden riitauttaa poliittisia päätöksiä ja kaupan esteitä missä tahansa sopimusmaassa, mikäli tuo päätös on huonoa bisnekselle. Toki yhdysvaltalaisyritykset voivat jo nyt haastaa EU-maita poikkeukselliseen välimiesoikeuteen, mutta uuden mallin mukaan näitä kiistoja varten perustettaisiin oma tuomioistuin. Investointisuojan myötä valtioiden itsemääräämisoikeus ja demokratia voivat silti olla edelleen vaakalaudalla.

Euroopan unionin jäsenmaiden kesken vapaakauppa ja investointisuoja ovat jo käytössä. Tähän mennessä esimerkiksi energiayhtiö Vattenfall on vaatinut Saksalta satoja miljoonia, koska Saksa päätti luopua ydinvoimasta. Oikeudenkäynti on kesken, mutta mikäli Saksan valtio häviää, yrityksen korvaukset maksetaan veronmaksajien pusseista. Luonnollisesti me luonnonsuojelujärjestöissä olemme huolissamme, mikäli bisnes menee ympäristölakien ja luonnonsuojelun edelle. Kosmetiikan eläinkokeet ja kemikaaliturvattomuus ovat pikantti lisä huolelle.

Sopimus voi toki parhaimmillaan lisätä työpaikkoja, investointeja ja vientiä. Pahimmillaan se voi pyyhkiä vuosikymmenten ympäristönsuojelutyön, luonnonsuojelulait ja eettisemmän maailman puolesta taistelun maan tasalle.

Pelko suomalaisten ympäristölakien ja elintarvikelakien kiertämisestä suuryritysten voitontavoittelun vuoksi on siis suuri. Monet kansalaisjärjestöt ovatkin kovaäänisesti vastustaneet suljettujen ovien takana suunniteltua sopimusta. Myös suomalaisten mielipiteet sitä kohtaan ovat mittausten mukaan tulleet kriittisemmiksi. Sopimuksen toteutumista ei edistä varmasti myöskään se, että molemmat Yhdysvaltain presidenttiehdokkaista eivät ole tällä hetkellä sopimuksen kannalla. Edes se pahempi. 

Linkki artikkelin sivulle

Sampo Marjomaa – susi lampaiden vaatteissa

Teksti: Sari Latva-Kiskola Tv-kasvona tunnetun Sampo Marjomaan bändi Dark Country pyrkii herättelemään ajatuksia siitä, mikä sudessa oikein pelottaa ja miksi. Sampo Marjomaa on monelle tuttu tv-ohjelmasta Hauskat Kotivideot. Sampo on vähän niin kuin susi, hän
[Lue lisää]

Sampo Marjomaa – susi lampaiden vaatteissa

darkcountry
×

Teksti: Sari Latva-Kiskola

Tv-kasvona tunnetun Sampo Marjomaan bändi Dark Country pyrkii herättelemään ajatuksia siitä, mikä sudessa oikein pelottaa ja miksi.

Sampo Marjomaa on monelle tuttu tv-ohjelmasta Hauskat Kotivideot. Sampo on vähän niin kuin susi, hän ei jätä ketään kylmäksi ja jakaa mielipiteitä. Hänen roolinsa Hauskojen Kotivideoiden vetäjänä on surkuhupaisa, mutta se on kuitenkin vain rooli.

Hauskat kotivideot on satiirinen viihdeohjelma, joka on ladattu kaksoismerkityksillä ja mediakriittisyydellä. Osa ihmisistä ymmärtää tämän, mutta toiset eivät edes halua ymmärtää ohjelman monikerroksisuutta ja näkevät ohjelman vain hölmöilynä. Sampo itse kuvailee ohjelmaa eräänlaisena troijan puuhevosena.

– Varmaan ihan samoin tavoin moni asiaan vihkiytymätön pitää kaikkia luonnonsuojelijoita lahjattomina puunhalaajakommunisteina!, Sampo huudahtaa ja naurahtaa.

Kapinahenkeä nuoresta pitäen

Ollessani työkokeilussa Luonto-Liitolla pääsin tutustumaan Sampoon henkilökohtaisesti. Hän oli lähestynyt Luonto-Liittoa sudensuojeluasioissa ja tahtoo antaa suojelutyöhön oman panoksensa.

– Puhun mielelläni kaikenlaisten eläinten puolesta, tähän projektiin susi sopi täydellisesti ja ajoitus oli loistava, sillä kotimaassamme käydään hämmentävää keskustelua jonka taso hipoo välillä klassisia noitavaino-sfäärejä, Sampo perustelee.

– Luonto ja eläimet ovat olleet erittäin tärkeitä asioita minulle jo pienestä pitäen. Tajusin jo lapsena että ihmisenä olemme osa luontoa ja jos tuhoamme sitä, tuhoamme itseämme. En uskonut eräiden kirjojen näkymystä luomakunnan kruununa pönöttämisestä, olin kai kapinahenkinen jo lapsesta lähtien, kertoo Sampo luontosuhteestaan. Sutta hän pitää kiehtovana – onhan se peto, josta on kehittynyt ihmisen paras ystävä, koira.

Hän ihmettelee sitä, että koiria arvostetaan, mutta sudet ollaan valmiita pyyhkimään planeetalta pois. Sampo huokaisee ja sanoo, ettei ihmiskunnan itsekkyydellä ole rajaa.

Dark Country yhdistelee metallia ja countrya

Sampolla on yksi hulvattomimmista nauruista, joita olen kuullut. Tämä fiksu ja touhukas mies on nyt mukana useammassakin Luonto-Liiton projektissa, mutta hänellä on myös monta muuta rautaa tulessa. Hauskoista kotivideoista tehdään parhaillaan uutta kautta ja Sampo mainitsee myös uudesta tv-sarjasta, mutta ei suostu kertomaan siitä vielä sen enempää.

Tämän lisäksi hän on perustanut bändin nimeltä Dark Country. 
Bändi on Sampon ja Jami Pietilän (tunnettu End of You -bändistä) yhteinen projekti. Sampo kuvailee heidän musiikkiaan elokuvamaiseksi sekoitukseksi metallia ja countryä, ja yhtyeen maailma perustuu vahvasti länsimaiseen populäärikulttuuriin. Sampo on ennen bändin perustamista harrastanut kaikenlaista soolokeikoista Orionin singalong-leffojen laulunjohtajana toimimiseen.

– Dark Country on melodioita, joita Dolly Partonin ja HP Lovecraftin lapsi laulaisi Twin Peaksissä Stephen Kingin kasvattamana, hän myhäilee.

Viiden biisin EP-levy Sign of the Dog julkaistiin juhannuksen alla ja se ammentaa tarinoita mm. kummituksista, ihmissusista ja rakkaudesta. Sampo ja Jami ovat molemmat kotoisin Oulusta, mutta he tutustuivat toisiinsa vasta viime aikoina erään lyhytelokuvan kuvauksissa, mistä idea bändin perustamiseksi lähti. Sampo tekee sanoitukset ja Jami musiikin.

Musiikkivideo kertoo vieraanpelosta

Dark Country on julkaissut myös musiikkivideon nimikkobiisistään Sign of the Dog. Video on surullinen rakkaustarina, jonka elementteinä on vaudevilleä, kauhua ja 50- ja 80 -lukuja. Video pyrkii herättelemään ajatuksia vieraanpelosta.

– Musiikkivideossa on elementteinä vaudevilleä, kauhua, sekä 50- ja 80-lukua. Omassa päässäni videossa on kyse suden edustamista teemoista, jotka saavat jotkut ihmiset hysteerisesti pelkäämään tai vihaamaan sutta. Asioiden symboliikka ja kulttuurisidonnaisuus on kiehtovaa. Videolla Sergei Vartiaisen esittämä mies edustaa, kuten susikin, alfaurosta, tunkeilijaa ja tuntematonta elementtiä, joka tulee poistaa vauhkojen kyläläisten elämää monimutkaistamasta.

Videolla vilahtaa muutamaan otteeseen myös oikea susi. Sampo kehuu päätähteä erittäin kiinnostavaksi ja taitavaksi kaveriksi, joka on esiintynyt myös monissa muissa elokuvissa ja mainoksissa. Sampo sanoo, että parasta musiikkivideon kuvauksissa oli loistava, ammattitaitoinen kuvaustiimi. Hän mainitsee erikseen vielä Takauman tiimin ja kuvankauniit päätähdet Sergein ja hänen vastanäyttelijänsä Ulrika Bachérin.

– Oli etuoikeus kuvata Teatterimuseossa sekä saada videoon Weird Antiquesin Miken Hudson Rambler -auto sekä Otto Lambergin suunnittelema, spesifisti tätä varten tehty hopeinen amuletti, Sampo kiittelee.

Olin myös mukana kuvauksissa yhtenä päivänä ja haluan nostaa hattua kuvaustiimille, joka kärsivällisesti piti yllä positiivista tunnelmaa lähes kellon ympäri. Vesisateessa, muutamassa lämpöasteessa.

Lopuksi Sampo haluaa lähettää Luonto-Liiton jäsenille ja sudensuojelijoille terveisiä: – Jatkakaa työtänne, sillä luonnon puolustaminen on äärimmäisen tärkeä työ, joka ei koskaan lopu. Aina löytyy uusia urpoja jotka keksivät tehdä bisnestä jonkun toisen kustannuksella.

Erityisesti Sampo haluaa kannustaa luomaan kontakteja yritysmaailmaan ja löytämään uusia yhteistyötapoja tuoda luontoasiaa esiin uusin, ammattimaisin ja innostavin keinoin.

 

Katso Dark Countryn Sign of the Dog -musiikkivideo täältä

Dark Countryn kotisivut

Linkki artikkelin sivulle

KATSO MYÖS