Nuorten Luonto

Nuorten Luonto on Luonto-Liiton jäsenlehti, jota tekevät nuoret itse yhdessä lehdenteon ammattilaisten kanssa. NL paneutuu ympäristöasioihin ja aika paljon muuhunkin raikkaalla ja räväkällä otteella. Lehden kestoaiheita ovat ekoelämä ja kestävä kulutus, ympäristönsuojelu sekä luonnossa harrastaminen – kulttuuria unohtamatta. NL ilmestyy neljä kertaa vuodessa.


Nuorten Luonnossa nyt


Luontopolulla: Näin järjestät turvallisen talviretken

Teksti ja kuvat: Teemu Saloriutta Hyvin suunniteltu hiihtoretki sopii myös aloittelijoille, mutta yllättäviin sattumuksiin täytyy varautua. Pönttövaara, Lieksa. Lunta on pyryttänyt vuorokauden läpeensä. Taksimatkamme oli määrä päättyä sadan metrin päähän leiripaikasta, mutta valtaisa pyry on
[Lue lisää]

Luontopolulla: Näin järjestät turvallisen talviretken

talviretki02_20150101_2259-24_088
×

Teksti ja kuvat: Teemu Saloriutta

Hyvin suunniteltu hiihtoretki sopii myös aloittelijoille, mutta yllättäviin sattumuksiin täytyy varautua.

Pönttövaara, Lieksa. Lunta on pyryttänyt vuorokauden läpeensä. Taksimatkamme oli määrä päättyä sadan metrin päähän leiripaikasta, mutta valtaisa pyry on tukkinut kaikki pikkutiet. Edessä on 9 kilometrin hiihto pilkkopimeässä lumimyrskyssä.

Osa 15 hengen ryhmästämme ei ole hiihtänyt vuosikausiin. Mukana on kymmeniä kiloja painava puolijoukkueteltta kamiinoineen. Pehmeä nuoskalumi tarttuu suksenpohjiin.talviretki01_20111227_1725-12_002-2

Seuraamme tietä, joka on muuttunut umpihangeksi. Tuuli ulvoo kuin susilauma, ja välillä väistelemme myrskyn kaatamia puita. Näkyvyyttä on pyryssä tuskin puolta metriä. Suunnistus perustuu tienhaarojen laskemiseen: kun aavistus reunan lumivallista katoaa, kyseessä on ehkä risteys.

Tuskallisen hitaiden kilometrien jälkeen löydämme oikean retkipolun. Juuri kun huokaisemme helpotuksesta, polku päättyy jokeen. Pimeästä virrasta löytyy onneksi matala kohta, eikä saappaita tarvitse riisua. Ahkioiden kantaminen hyisen veden yli vaatii silti keskittymistä.

Kun kaikki on saatu turvallisesti perille, hengitän syvään ja totean, etten enää ikinä järjestä talviretkeä.

Aloittelijat mukaan

Talviretket voivat joskus muuttua edellä kuvatuksi kärsimyshiihdoksi, mutta yleensä ne ovat lumoavia kokemuksia. Pakkasesta ja lumesta nauttimisen ei tarvitse olla pelkästään kokeneiden vaeltajien etuoikeus, vaan huolellisesti suunniteltu reissu voi sopia mainiosti myös aloittelijoille. Järjestäjän on vain varauduttava useampiin yllätyksiin kuin sulan maan aikaan.

Aloittelijoille suunnatulla retkellä hyvä vaihtoehto on viettää useampi yö samassa tukikohdassa, jolloin hiihtämistä voi rauhassa opetella kevyen päivärepun kanssa. Hiihtotaito ei ole nykyihmisille äidinmaidon mukana periytyvä ominaisuus. Varsinkin pitkät metsäsukset yhdistettynä painavaan kantamukseen voivat tuottaa vaikeuksia.

Yöpyminen kylmässä teltassa on kovilla pakkasilla karua puuhaa. Mukavampi vaihtoehto on hyödyntää vuokrakämppiä, autiotupia tai kamiinatelttaa. Autiotupia käytettäessä mukana tulee olla kaiken varalta teltta ja lämmin makuupussi.

Kamiinateltan saa kovallakin pakkasella plussan puolelle, joten edes oikeaa talvimakuupussia ei tarvita. Tällöin polttopuutilanne on syytä varmistaa etukäteen. Valtion mailla puuhuollosta vastaa Metsähallitus, muualla usein kunta.

Retkikohdetta valitsemaan

Vuodenvaihteessa lumiraja kulkee usein linjaa Oulu–Joensuu. Leutoina talvina kunnon hiihtokelit ovat pahimmillaan löytyneet vasta Ylitornio–Suomussalmi-linjan pohjoispuolelta. Helmikuulle tultaessa suurin osa maastamme on onneksi lumen peitossa.

Lapin eteläpuolelta on lähes mahdotonta löytää kolkkaa, jonne ei pääsisi parin kilometrin päähän tietä pitkin. Talvella saavutettavuutta on vaikea päätellä, sillä pieniä teitä ei aurata säännöllisesti. Auraustilannetta voi yrittää kysyä Metsähallitukselta, kunnan asiakaspalvelusta tai maanomistajalta. Lapissa monet retkikohteet sijaitsevat pääteiden tai matkailukeskusten liepeillä, joten niille matkustaminen onnistuu varmemmin.

Reittisuunnitelmassa tärkeintä on aikataulun väljyys. Lumen tarttuessa suksenpohjiin tai maaston muuttuessa hankalaksi voi hiihtovauhti jäädä alle kilometriin tunnissa. Yli kymmenen kilometrin siirtymät ovat turhan pitkiä, ja välipäiviä jättämällä saa pelivaraa yllätysten varalle.

Isompien jokien ja järvien ylityksiä kannattaa alkutalvesta välttää. Avosuot sen sijaan ovat yleensä turvallista, helppoa ja tasaista hiihtomaastoa. Korkeuserot nostavat retken vaikeusastetta huomattavasti etenkin ahkion kanssa liikuttaessa.

Varusteet kuntoon

Latujen ulkopuolella tarvitaan leveitä ja pitkiä metsäsuksia, joihin saa kiinni lämpimät talvisaappaat. Sauvojen on oltava leveäsompaiset, etteivät ne humahda kokonaan syvään hankeen.

Välinerikkoja sattuu lähes jokaisella talviretkellä. Sauvoja menee poikki usein, suksia hieman harvemmin. Isossa porukassa varasuksipari on paikallaan. Perinteisiin kantajousellisiin eräsiteisiin on helppo ottaa varaosia mukaan.

Ainakin osalle lähtijöistä kannattaa ottaa rinkan sijaan ahkiot, sillä niissä painavampikin kuorma kulkee melko mukavasti. Ahkioiden vetoaisojen katkeamisiin on hyvä varautua vähintään ilmastointiteipillä.

Muista varusteista tärkeimpiä ovat vaatteet. Aloittelijan voi olla vaikea hahmottaa, kuinka ohuesti pitää pukeutua, jottei hikoile hiihtäessä. Toisaalta pysähtyessä tarvittavat taukovaatteet voivat näyttää naurettavan paksuilta – jättimäisistä talvisaappaista puhumattakaan.

Parhaatkaan varusteet eivät suojaa kylmältä, jos niitä käyttää väärin. Retkenvetäjällä on vastuu vahtia, että ensikertalaiset toimivat oikein. Esimerkiksi kuivien sukkien vaihtaminen on tärkeää paleltumien estämiseksi. Jo uusi ympäristö ja välineiden hallinta vaativat paljon huomiota, eikä kehon ääripisteiden paleltumista välttämättä itse huomaa.

Kaikista vaaroista ja yllätyksistä huolimatta talviretkiä voi ja pitää järjestää myös vähemmän kokeneille vaeltajille. Talvisen erämaan hiljaisuus ja pimeys ovat vaikuttavinta, mitä kaupungin mainosvalojen vangit voivat Suomen luonnossa kokea.

Linkki artikkelin sivulle

Ilmastonmuutos iskee pohjoisen talveen

Teksti: Heikka Marttila-Tornio Kuvat: Teemu Saloriutta Hanget, kirpeät pakkaset, lumiset metsät ja jäiset järvet. Niistä on kunnon talvi tehty. Valitettavasti nämä talven aarteet tulevat olemaan harvinaisempaa herkkua, mikäli maapallon keskilämpötila jatkaa kasvuaan. Muutokset tulevat vaikuttamaan
[Lue lisää]

Ilmastonmuutos iskee pohjoisen talveen

20141231_1739-58_355
×

Teksti: Heikka Marttila-Tornio

Kuvat: Teemu Saloriutta

Hanget, kirpeät pakkaset, lumiset metsät ja jäiset järvet. Niistä on kunnon talvi tehty. Valitettavasti nämä talven aarteet tulevat olemaan harvinaisempaa herkkua, mikäli maapallon keskilämpötila jatkaa kasvuaan. Muutokset tulevat vaikuttamaan moniin lajeihin, mukaan lukien meihin ihmisiin.

Suomen ilmastoa seurattu pitkään

Ilmastonmuutos on globaali ympäristöongelma, jonka pitkän tähtäimen vaikutuksia on vaikea ennustaa. Se tiedetään, että ilmastonmuutoksen vaikutukset tulevat näkymään selkeimmin pohjoisilla maa-alueilla. Suomen keskilämpötilan arvioidaan nousseen noin kahdella asteella 1800-luvun puolivälistä lähtien.

– Suomella on tarkka mittaushistoria lämpötilasta ja vesisateesta. Näitä mittauksia yhdistelemällä ja tutkimalla voidaan seurata pitkän aikavälin muutoksia. Myös Itämeren jääpeitettä, jäiden lähtöä joista ja lumipeitettä on seurattu Suomessa jo pitkään, Ilmatieteen laitoksen erikoistutkija Kirsti Jylhä sanoo.

Ilmatieteen laitos tutkii säätä ja ilmastoa Suomessa ja on arvioinut erilaisten ilmastomallien perusteella koko maapalloa koskevan ilmastonmuutoksen vaikutusta Suomeen.

– Arviot pohjautuvat fysiikan lakeihin, jotka säätelevät maapallon ilmastoa. Suomen ilmastoa on arvioitu noin 30 erilaisen mallin avulla, Jylhä sanoo.

Talvet myllerryksessä

Suomen kaltaisilla alueilla ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat huomattavia. Jo viime vuosina Etelä-Suomessa talvet ovat olleet lauhoja ja vähälumisia. Erityisesti alkutalvi on aikaisempaa lämpimämpi.

– Suomessa keskilämpötila kohoaa enemmän kuin maapallolla keskimäärin, koska pohjoiset maa-alueet lämpenevät voimakkaammin. Jos maapallon keskilämpötila nousee kahdella asteella, tarkoittaa se Suomessa yli kolmea astetta, Jylhä kertoo.

Lämpötilojen nousu näkyy etenkin talvisin. Vaikka talvella lämpötilojen luonnollinen vaihtelu on selkeästi suurempaa kuin kesällä, ennustetaan, että juuri talvilämpötilojen nousu tulee olemaan suurempaa kuin muina vuodenaikoina. Lehtien puhkeaminen keväällä aikaistuu ja lauhat ilmat syksyisin jatkuvat pitempään.

Jylhän mukaan lämpötilan nousun lisäksi Suomen talvessa tulee tapahtumaan muitakin muutoksia. Vesisateiden lisääntyminen, lumipeitteen muuttuminen epävarmemmaksi ja routa-ajan lyhentyminen ovat merkkejä muuttuvasta ilmastosta.

Monet lajit riippuvaisia talvesta

Maamme lajit ovat sopeutuneet kylmätalvisiin oloihin ja ne selviävät kovistakin pakkasista. Ilmastonmuutos saattaa aiheuttaa suuria haasteita näiden lajien selviämiselle. Esimerkiksi saimaannorppa, metsäjänis ja kuusi tulevat todennäköisesti kärsimään ilmastonmuutoksesta. Suojaavan lumipeitteen vähentyminen haittaa myös muun muassa kanalintujen ja horrostavien lajien elämää. Leudommat talvet toisaalta toivottavat tervetulleiksi lajeja, jotka eivät muuten viihtyisi täällä.

– Eteläisempien kasvien ja eläinten olosuhteet paranevat, kun taas esimerkiksi pohjoiset lajit joutuvat yhä ahtaammalle, Jylhä kertoo.

Uusien lajien saapuminen ei kuitenkaan välttämättä ole hyvä asia, sillä uhkana voi olla kilpailu alkuperäisten lajien kanssa. Myös esimerkiksi tauteja levittävät lajit, kuten

puutiainen leviävät yhä pohjoisemmaksi ilmaston lämpenemisen myötä.

Vaikutukset yhteiskuntaan

Vähälumisuus vaikuttaa suoraan myös meidän ihmisten elämään. Vähentynyt lumipeite ei haittaa ainoastaan talviurheilun harrastajia. Pilvisyyden uskotaan lisääntyvän juuri talviaikaan. Yhdessä vähäisen lumipeitteen kanssa pilvisyys tekee talvista yhä pimeämpiä.  

– Pimeys voi lisätä esimerkiksi kaamosmasennusta ja haitata liikennettä. Ilmastonmuutoksen vaikutusten suuruus riippuu tietenkin siitä, miten paljon lämpötila nousee. Mikäli Pariisin ilmastokokouksen tavoitteissa ei pysytä, vaikutukset tulevat olemaan suuria, Jylhä arvelee.

Ilmastonmuutoksen seurauksia on vaikea ennustaa tarkasti, koska niihin vaikuttavat monet asiat. Varmuudella niistä voi sanoa vasta jälkikäteen. Jos kasvihuonekaasujen päästöjen kasvu jatkuu, seuraukset maapallolla voivat olla vieläkin vakavampia kuin mitä nyt arvioidaan.

Katoaako talvi kokonaan?

Vaikka vuodenajoista juuri talvi tulee muuttumaan eniten, ovat muutokset erilaisia eri puolilla Suomea. Pohjoisessa lumiset talvet ovat todennäköisempiä kuin etelässä. Myös muut tekijät, kuten rannikon läheisyys, vaikuttavat siihen, millainen ilmasto tulee alueittain olemaan.

– Vie aikaa ennen kuin talvi on Oulun seudulla yhtä lauha kuin nyt Helsingissä.

Talvi tuskin tulee katoamaan kokonaan, mutta muutoksilta ei voi välttyä. Jylhä muistuttaa, että Suomessa yksittäiset talvet voivat kyllä olla runsaslumisia, mutta pitkän aikavälin trendi on selvä: lumen ja jään määrä tulee vähenemään.
TALVISEURANTA

Käy tekemässä omaa Talviseurantaa osoitteessa: talviseuranta.fi

Linkki artikkelin sivulle

Pikalintuopas – muistilista lintujen tunnistamiseen

Teksti: Inka Plit Kuvat: Teemu Saloriutta Lintukirjoissa esitellään lajien tuntomerkit mahdollisimman kattavasti. Yleisimpien lajien tunnistaminen tapahtuu kuitenkin yleensä nopeasti: lintuharrastaja saattaa tunnistaa linnun, vaikka se lentäisi vain nopeasti ohi tai päästäisi yhden äänen. Miten se
[Lue lisää]

Pikalintuopas – muistilista lintujen tunnistamiseen

pikalintuopas2_sinitiainen_20141225_1438-31_186
×

Teksti: Inka Plit

Kuvat: Teemu Saloriutta

Lintukirjoissa esitellään lajien tuntomerkit mahdollisimman kattavasti. Yleisimpien lajien tunnistaminen tapahtuu kuitenkin yleensä nopeasti: lintuharrastaja saattaa tunnistaa linnun, vaikka se lentäisi vain nopeasti ohi tai päästäisi yhden äänen. Miten se oikein tapahtuu?
Tämä pikalintuopas listaa lyhyesti ja ytimekkäästi tavallisimpien lintulajien olennaiset tuntomerkit, eli kertoo mitä tuntomerkkejä kannattaa ainakin opetella!

 

Osa 1/4: Talvi

Käyttöohje:

  • Tyypillinen paikka: missä lintu useimmiten havaitaan.
  • Näkötuntomerkki: mitä kannattaa katsoa, ja miten lajin erottaa samankaltaisista lähilajeista. Tässä oletetaan, että tunnistat linnun ryhmän (esim. ”iso ja musta” palokärjen kohdalla tarkoittaa: iso ja musta tikka). Koko on mainittu vain, jos se on olennainen ero lähilajeista (esim. ”pieni” pikkutikan kohdalla tarkoittaa: pieni muihin tikkoihin verrattuna).
  • Äänituntomerkki: mikä ääni kannattaa opetella tuntemaan. Ääni on kirjoitettu auki, jos se on helppoa ja selkeyttää, mistä äänestä on kyse.

Huomaa:

  • Taulukko on tiivis muistilista siitä, mihin kannattaa kiinnittää huomiota, ei kattava tuntomerkkien kuvaus. Tutustu sekä taulukossa mainittuihin että muihinkin tuntomerkkeihin ja elinympäristöihin tarkemmin lintukirjan ja äänitteiden avulla.
  • Ohjeet on kirjoitettu etelärannikon näkökulmasta. Näkö- ja äänituntomerkit pätevät muuallakin, missä lajeja vain esiintyy.
  • Ohjeet ovat kirjoittajan oma näkemys. Joku toinen lintuharrastaja voi kiinnittää huomiota hiukan erilaisiin seikkoihin.
  • Tuntomerkeissä on ajateltu kaikkia vuodenaikoja. Esimerkiksi joidenkin talvilintujen kohdalla on mainittu myös laulu, vaikka sitä kuulee vasta keväällä.

15417828_10154205858997984_100505956_o

Hyviä lintukirjoja:

  • Vasta-alkajalle: Linnut – Suomen peruslajisto (Varesvuo ym.)
  • Aloittelijalle: Suomalainen lintuopas (Lasse J. Laine)
  • Edistyneelle: Lintuopas – Euroopan ja Välimeren alueen linnut (Svensson ym.)

Hyviä verkkosivuja:

Linkki artikkelin sivulle

Kohtuullista joulua!

Teksti: Outi Turunen Kuvitus: Säde Rinne Joulun ympäristöystävällisyyteen kannattaa kiinnittää huomiota, koska juhla paisuu pahimmillaan aikamoiseksi kerskakulutukseksi ruokahävikin, energiantuhlauksen ja lahjapakettiröykkiöiden myötä. Pienistä puroista kasvaa lopulta iso virta, joten pienilläkin ympäristöteoilla on merkitystä joulun kulutuskuormaan.
[Lue lisää]

Kohtuullista joulua!

ympa%cc%88risto%cc%88ysta%cc%88va%cc%88llinen_joulu2-kopio
×

Teksti: Outi Turunen

Kuvitus: Säde Rinne

Joulun ympäristöystävällisyyteen kannattaa kiinnittää huomiota, koska juhla paisuu pahimmillaan aikamoiseksi kerskakulutukseksi ruokahävikin, energiantuhlauksen ja lahjapakettiröykkiöiden myötä. Pienistä puroista kasvaa lopulta iso virta, joten pienilläkin ympäristöteoilla on merkitystä joulun kulutuskuormaan.

Tässä koottuja vinkkejä ympäristöystävällisempään jouluun. Marttaliiton toiminnanjohtaja Marianne Heikkilä antaa myös omat vinkkinsä.

Ruoka – jokaiselle jotakin

Ruoka on hyvin tärkeä osa joulunviettoa. Kukapa ei muistaisi lapsuusajan herkkuja notkuvia juhlapöytiä tuoksuineen ja makuineen. Pöydän voi myös kattaa vähemmän notkuvaksi, mutta silti herkulliseksi ja samalla ympäristöystävälliseksi. Joulupöydän voi kattaa periaatteella “jokaiselle jotakin” sen sijaan että tarjottaisiin kaikille kaikkea.

– Jos perheessä ei ole vannoutunutta riisipuuron ystävää, niin joulupuuro voi olla kotimaista ohrapuuroa. Vaikka silakka onkin “pieni joulukalaksi”, se on ympäristön kannalta hyvä valinta joulupöytään, toteaa Marttaliiton toiminnanjohtaja Marianne Heikkilä.

Lihantuotanto ja liharuuat jättävät jälkeensä ison hiilijalanjäljen, joten suosi ympäristöystävällisiä kasvisruokia. Ruokien raaka-aineissa on hyvä painottaa myös lähituotantoa ja luomua, valmistustavoista taas valita mahdollisimman ekotehokas vaihtoehto.

Koristeet – säästä ja tuunaa vanhaa

Iso osa joulun tunnelmaa ovat koristeet. Sen sijaan, että kantaisit joka vuosi uudet koristeet ovesta sisään, on parempi kierrättää ja tuunata vanhoja.

– Koristeet voi tehdä itse esimerkiksi vanhasta pitsistä ja kovettaa lakalla, oljista, huopakankaasta, sanomalehdestä, virkkaamalla, neulomalla, piirtämällä, paperia taittamalla tai kotivahasta.

Valaistuksessa on hyvä suosia tunnelmallista hämärää ja käyttää ajastinta.

– Led-valot säästävät energiaa ja kynttilöitä voi polttaa, kunhan huolehtii paloturvallisuudesta, Heikkilä muistuttaa.

Lahjat – tee itse ja uusiokäytä

Osta vain todelliseen tarpeeseen, valmista lahjat itse tai kierrätä kertaalleen lahjaksi saatuja tavaroita. Voit myös ostaa kierrätetyistä materiaaleista valmistettuja lahjoja.

Aineettomat lahjat ovat myös suosiossa, kuten hyvän mielen lahjakortit.

– Avustusjärjestöjä on monta ja yhden lahjan voi kimpata yhteiseksi vaikka koko suvulle, vinkkaa Heikkilä.

Jos kuitenkin päädyt perinteiseen lahjaan, hanki laadullisesti kestävää ja paketoi se esimerkiksi edellisen joulun lahjapaperiin.

– Jos haluat antaa konkreettisen lahjan, anna itse tehty, myyjäisistä ostettu toisen tekemä tai ainakin kotimaista tuotantoa oleva lahja, kehottaa Heikkilä.

Jos joulu tuo tullessaan niin sanottuja turhia tavaroita, ne voi hyvin laittaa kiertoon, esimerkiksi Kierrätyskeskusten kautta, tai lahjoittaa tarvitseville avustusjärjestöjen kautta.

Ympäristöystävällistä siivousta

Joulusiivousta tehdessä käytä perinteisiä puhdistusaineita, kuten astianpesuainetta, sitruunahappoa ja etikkaa. Ympäristöystävällisyyden takaa vihreävalkoinen joutsenmerkki puhdistustuotteissa. Pölyt taas saavat kyytiä mikrokuituliinalla.

Vältä näitä :

  • Turha energiankulutus
  • Tähteeksi jäänyt ja lajittelematon ruoka
  • Lajittelemattomat roskat
  • Tarpeettomat lahjat

Lisää vinkkejä: www.martat.fi

Linkki artikkelin sivulle

Luontopolulla: metsäjooga

Teksti ja kuvat: Emilia Raunio Me suomalaiset olemme siitä onnekkaita, että lähes jokaisella meistä on metsäalue kotimme lähistöllä. Tutkimusten mukaan jo 15 minuutin oleilu metsässä elvyttää niin kehoa kuin mieltä. Myös joogalla tiedetään olevan lukuisia
[Lue lisää]

Luontopolulla: metsäjooga

×

Teksti ja kuvat: Emilia Raunio

Me suomalaiset olemme siitä onnekkaita, että lähes jokaisella meistä on metsäalue kotimme lähistöllä. Tutkimusten mukaan jo 15 minuutin oleilu metsässä elvyttää niin kehoa kuin mieltä. Myös joogalla tiedetään olevan lukuisia parantavia ja hyvinvointia lisääviä vaikutuksia. Jooga vaikuttavaa kokonaisvaltaisesti kehon, mielen ja hengen tasapainoon. Parhaimmillaan se ohjaa yksilöä antautumaan elämän tielle ja läsnäoloon sekä löytämään omaan ytimeen – elämän ytimeen. Metsässä joogaaminen onkin varsin luonnollista. Oman luontonsa kuuntelemista, yhteyttä koko universumiin.

Jooga on läsnäoloa

Joogassa voidaan käyttää erilaisia menetelmiä ja harjoituksia, kuten asanoita, hengitysharjoituksia ja meditaatiota, mutta jooga ei itsessään ole harjoitus, vaan pikemminkin tie ja matka, jossa fyysinen keho ja mieli ovat läsnä tässä ja nyt. Se on näkemistä kirkkaasti ja selkeästi.

Minulla on ilo tutustua metsäjoogaan Porvoon Ekuddenissa, jossa oppaanani toimii luontovalmentaja ja joogaohjaaja Anne Kyyhkynen.

”Joogamatkamme alkaa jo lähestyessämme metsää. Pyörämatkalla, bussissa tai autossa voi vielä tuoda esiin asioita, jotka arjessa painavat mieltä, mutta kun astumme metsään, hiljenemme ja jätämme kaikki arjen askareet metsän ulkopuolelle”, Anne selvittää ajaessamme kohti Ekuddenin luonnonsuojelualuetta. Muutaman askeleen jälkeen huomaan riisuneeni sandaalit ja astelen pellon laitaa paljain jaloin. Vilja taipuu tuulessa ja minä lähden seuraamaan liikettä.

”Metsäjooga ei ole suorittamista, jossa mennään metsään tekemään liikkeitä ja sitten poistutaan. Sen sijaan metsä kutsuu sinua ja voit sinne saapua. Se ottaa lempeästi ja rakastavasti vastaan jos olet siihen halukas”, toteaa Anne.

Paluu juurille

Suuren tammivanhuksen juurelle saavuttuamme Anne ohjaa minua aistimaan puuta eri tavoin. Saan silittää puuta, tunnen sen tuoksun. Voin halata puuta ja siinä se tukee minua lasteineni vahvat juuret maahan tunkeutuneena. Jatkamme matkaa ja tervehdimme valtavaa siirtolohkaretta. ”Miltä kivi voisi tuntua?” Mietin kiven olemusta. Siinä se on ollut vuosituhansia. Alan pohtia planeettoja ja tähtiä ja aurinkokuntaamme. Voi, miten murheeni ovat pieni lammikko valtameressä. Kiitollisuus siitä että saan olla tässä.

Jatkamme matkaa ja tuuli puhaltaa. Vastatuuli ei ole koskaan tuntunut näin hyvältä. Tekee mieli vuoroin puuskuttaa, kuiskata ja laulaa. Avaamme ääntä, haukottelemme, venymme ja vahvistumme eri suuntiin. Ja matka jatkuu. Miten hyvältä maa tuntuu paljaiden jalkojen alla. Miltä jalkapohjat tuntuvat. Ja taas mieleeni pulppuaa uusia kiitollisuuden aiheita, kuten omat jalat, jotka ovat tuoneet ja vieneet lukuisiin paikkoihin.

Metsäjooga, vuorijooga, vesijooga. Oli nimitys mikä hyvänsä, on se itse asiassa paluuta juurille. Missä luulette Buddhan meditoineen ellei puutarhassa tai vuorien rinteillä?

Mahdollisuudet ovat monet

Ihaninta metsäjoogassa on metsän syli. Se ei arvota tai sisällä arvostelevia katseita tai peilejä, jotka heijastavat vääristymiä ja turhia vaatimuksia. Luonnossa ollessa alkaa nähdä itsessäänkin sen kauneuden, joka luonnosta kumpuaa. Siinä puukin vain seisoo ja on. Mitä kaikkea se on elämänsä aikana kuullut ja nähnyt. Miten monia vaiheita se on käynyt läpi. Menettänyt oksan jos toisenkin, tiputtanut tuhansia lehtiä ja synnyttänyt uutta elämää ja antanut kodin niin monelle metsän olennolle. Ja vaikka näennäisesti se vaan on paikallaan ja seisoo, niin sen sisällä tapahtuu jatkuvasti elämän ihmeitä, yhteyttämistä, ravinnonkiertoa, voi, sehän on maailman keuhkot!

Metsäjoogassa voi pysähtyä milloin vain ja jäädä taipumaan eteen, sivulle tai taakse. Ei puissa kiipeilykään liene kiellettyä. Metsäjoogaakin on takuulla niin monenlaista kun on ohjaajaakin. Toinen voi ohjata luontopolkua seuraten ja toinen etsiä yhden puun jonka juurella ollaan koko harjoituksen ajan. Mahdollisuudet ovat monet, mutta metsäjooga tehdään luonnollisesti aina metsää kunnioittaen ja jokamiehenoikeuksia noudattaen.

Vajaan kolmen tunnin metsäjoogan jälkeen nautimme meren rannassa kirsikoita ja koivunmahlajuomaa ja pulahdamme mereen vesijuoksemaan. ”Emilia, metsä tuntui ottavan sinut hyvin vastaan”, lausahtaa Anne hymy huulilla ja pilke silmäkulmassa. Tuuli puhaltaa, veri virtaa, soluni ovat ravitut ja mieleni tyyni, mutta valpas. Kiitos Luonto Äiti, vaikka harhailen ja haahuilen sinä otat minut aina avosylin vastaan ja olen taas kotona.

Tietolaatikko: Mikä metsäjooga?

Metsän tai muun luontoympäristön elvyttävä vaikutus yhdistettynä joogaan on voimauttava, virkistävä ja myös rauhoittava kokemus. Metsäjoogassa hyödynnetään luonnon elementtejä, kuten puita, kallioita ja puunrunkoja harjoituksen aikana. Metsäjoogatunnille on hyvä pukeutua säänmukaisesti ja varata mukaan juomapullo, mukavat kengät ja avoin mieli.

Kirjoittaja vieraili luontovalmentaja ja joogaohjaaja Anne Kyyhkysen luona Porvoon Ekkuddenissa. Ekuddenin luonnonsuojelualue on tunnettu laajoista tammi- ja lehmusmetsistään. Ekudden on osa Natura 2000 -aluetta ja kuuluu valtakunnalliseen lehtojensuojeluohjelmaan.

Linkki artikkelin sivulle

Puuskahdus: Maatalous on varastettu

Maatalous ei ole enää viljelijöiden käsissä. He toki tekevät työt ja kantavat vastuun, onnekkaimmat jopa omistavat maansa, mutta valta ja valinnanvapaus on viety. Viljelijät ympäri maailman pakotetaan valitsemaan tietyt viljelykasvit, hankkimaan yhä suurempia määriä torjunta-aineita
[Lue lisää]

Puuskahdus: Maatalous on varastettu

×

Maatalous ei ole enää viljelijöiden käsissä. He toki tekevät työt ja kantavat vastuun, onnekkaimmat jopa omistavat maansa, mutta valta ja valinnanvapaus on viety. Viljelijät ympäri maailman pakotetaan valitsemaan tietyt viljelykasvit, hankkimaan yhä suurempia määriä torjunta-aineita ja ostamaan siemenet joka vuosi uudelleen yhä kalliimmalla – sen sijaan, että he valikoisivat ja varastoisivat edellisen sadon siemenistä parhaat, kuten perinteisesti on ollut tapana.

Myös kuluttajien valinnanvapautta on rajoitettu. Emme enää tiedä, mitä ruokamme sisältää tai miten ja missä se tuotetaan. Maataloudesta on tullut agriteollisuutta, teknologiauskon ja voitontavoittelun myrkyttämää bisnestä, jossa viljelijän, kuluttajan tai ympäristön oikeuksilla ei ole merkitystä.

Se, joka omistaa siemenet, hallitsee maataloustuotantoa. Ja koska yksittäistä kasvilajia ei voi omistaa, se täytyy muunnella geneettisesti. Uudet siirtogeenit voidaan patentoida ja rekisteröidä oman yrityksen nimiin. Geenimuuntelu siis mahdollistaa elävien organismien yhä radikaalimman yksityistämisen.

Siemenkauppaa hallitsee joukko monikansallisia suuryrityksiä. Yhdysvaltalaiset Monsanto ja DuPont sekä sveitsiläinen Syngenta ovat niistä suurimmat. Yhdessä ne omistavat yli puolet maailman kaupallisesta soijasta ja maissista. Yhtiöitä ei kuitenkaan kiinnosta itse ruoantuotanto, vaan bioteknologia; geeni-, kemikaali- tai lääketeollisuus.

Maatalouden tarkoituksena on tuottaa puhdasta ruokaa kaikille sekä turvata maaseutuluonnon monimuotoisuus. Edellä mainitut yritykset myyvät kemikaaleja ja geeniteknologiaa, jolla maataloutta pyritään jatkuvasti tehostamaan, modernisoimaan ja yksityistämään. Mitä enemmän tuotanto keskittyy ja mitä enemmän myrkyllisiä torjunta-aineita pellot vaativat, sitä enemmän rahaa suuryritykset tekevät.

Globaalin ruoantuotannon haasteena ei ole tuotannon tehottomuus tai satojen riittämättömyys, vaan tuotannon epätasainen jakautuminen, ruoan saatavuus sekä maaperän heikentynyt laatu. Nämä ongelmat aiheuttavat valtavaa ruokahävikkiä ja ovat ensisijaisesti juuri suuryritysten ahneuden syytä.

Maatalouden ja bioteknologiateollisuuden naimakauppa on sen sortin gangsteriliitto, että meidän kaikkien tulisi olla huolissamme. Oikeutemme turvalliseen ruokaan, terveyteen ja puhtaaseen ympäristöön ovat köydenvedon häviävässä päässä yhdessä luonnon monimuotoisuuden ja eläinten oikeuksien kanssa. Voittajien päässä ovat suuryritykset, rikkaat sijoittajat sekä korruptoituneet päättäjät. Meidän on yhdessä vedettävä lujempaa.

tittalassilaKirjoittaja on ympäristötieteilijä, joka jätti toimistotyönsä ympäristöjärjestössä ja lähti Argentiinaan oppimaan luomuviljelyä ja omavaraisempaa elämää.

Linkki artikkelin sivulle

KATSO MYÖS