Nuorten Luonto

Nuorten Luonto on Luonto-Liiton lehti nuorilta nuorille. Lehden vakioaiheita ovat ympäristönsuojelu, ympäristöystävällinen elämäntapa, luonnonharrastus ja kulttuuri. Nuorten Luontoa tekevät nuoret yhdessä lehdenteon ammattilaisten kanssa. Lehti ilmestyy neljästi vuodessa.


Nuorten Luonnossa nyt


Luonto-Liiton toimintaryhmät: Metsäryhmä Teksti: Tuuli Turtola Kuvat:Tuuli Turtola   Luonto-Liiton metsäryhmä ajaa metsien asiaa. Tavoitteena siintää Suomen jäljellä olevien luonnontilaisten metsien suojeleminen.   Metsäryhmä kartoittaa arvokkaita metsäalueita, kirjoittaa suojeluesityksiä, osallistuu aktiivisesti metsäpolitiikkaan ja -keskusteluun sekä
[Lue lisää]

×

Luonto-Liiton toimintaryhmät:

Metsäryhmä

Teksti: Tuuli Turtola

Kuvat:Tuuli Turtola

 

Luonto-Liiton metsäryhmä ajaa metsien asiaa. Tavoitteena siintää Suomen jäljellä olevien luonnontilaisten metsien suojeleminen.

 

Metsäryhmä kartoittaa arvokkaita metsäalueita, kirjoittaa suojeluesityksiä, osallistuu aktiivisesti metsäpolitiikkaan ja -keskusteluun sekä ympäristöjärjestöjen yhteiseen metsäkampanjointiin. Lisäksi metsäryhmä järjestää kursseja, retkiä, leirejä ja mielenosoituksia.

Ryhmä tekee työtä arvokkaiden luontoalueiden suojelemiseksi ja estää metsä- ja suoluonnon kannalta tuhoisia maankäyttöhankkeita. Metsäluonnon monimuotoisuutta Suomessa uhkaa erityisesti metsätalous, mutta monilla alueilla uhkana ovat myös esimerkiksi rakentamispaineet.

Lähimetsien puolesta

Tänä vuonna metsäryhmä on puolustanut aktiivisesti Helsingin lähimetsiä Kaadetaan kaava, ei metsää! -kampanjassa. Kaupunkimetsät ovat usein säilyneet metsätaloudelta ja ovat siten hyvinkin monimuotoisia. Useissa kaupungeissa kuitenkin järsitään jatkuvasti metsiä rakentamisen tieltä.

‒ Metsäryhmä on päättänyt nostaa asian julkisuuteen ja pyrkiä muuttamaan kaavoittamisen ja kaupunkisuunnittelun suuntaa. Biodiversiteettikriisi on huomioitava myös kaupungeissa, sanoo Luonto-Liiton metsävastaava Reija Mikkola.

 

‒ Aidosti kestävät kaupungit suojelevat luonnon monimuotoisuutta! Lähimetsät ovat myös tärkeitä ihmisten hyvinvoinnille ja esimerkiksi lasten luontosuhteen kehittymiselle.

Kampanjassa onnistuttiin saamaan jo lainvoimainen Helsingin Stansvikin alueen kaava uudelleenarviointiin. Alueelle oli suunniteltu rakennettavan muun muassa kerrostaloja.

‒ Lisäksi Helsingin valtuustostrategiaan saatiin kirjaus, että arvokkaimmat luontoalueet on säästettävä rakentamiselta. Kampanjointi jatkuu sen puolesta, että kaikki luonnonmetsät todella säästyisivät, Mikkola kertoo.

Kampanjaa on jatkossa tarkoitus toteuttaa muissakin kaupungeissa, ja Luonto-Liiton metsäryhmä kutsuu mukaan uusia vapaaehtoisia toimimaan omien lähimetsiensä puolesta. Kiinnostuneiden toivotaan ottavan rohkeasti yhteyttä metsäryhmään.

Metsiensuojelijoiden yhteisö

Metsäryhmän toiminta on suunnattu pääasiassa nuorille, noin 15‒29-vuotiaille, mutta kaikki ovat tervetulleita mukaan. Toiminnassa on mukana myös paljon vanhoja konkareita, joilta saa tukea.

‒ Metsäryhmän kuukausittaiset kokoontumiset ovat kaikille avoimia. Niihin voi tulla kuulostelemaan, mitä on meneillään. Paikallistoimintaa on Joensuussa ja pääkaupunkiseudulla. Sitä käynnistellään myös Jyväskylässä sekä mahdollisesti Tampereella, Mikkola luettelee.

Paikallisryhmien toiminta voi olla kaikkea yhteisestä ajanvietosta metsäkartoitusten tekemiseen ja kampanjointiin. Mukana voi olla juuri itselle sopivalla panoksella. Toiminta muokkautuu osallistujien kiinnostuksen mukaan.

‒ Viestintä ja erityisesti sosiaalinen media on yhä keskeisempää, ja siihen kaivataan lisää tekijöitä. Viestintäkanavamme on tarkoitettu nuoria varten. Halukkaat metsäryhmäläiset saavat itse tuottaa sisältöä kanaviimme, Mikkola vinkkaa.

Metsien kartoittamisesta metsäryhmä järjestää vuosittain koulutuksia. Kartoittamisella eli inventoinnilla tarkoitetaan metsän suojeluarvojen selvittämistä, kuten uhanalaisten lajien tunnistamista. Se on yksi suojelutyön tärkeimmistä välineistä.

Kartoituskurssien jatkoksi suunnitteilla on opintopiiri, jossa vapaaehtoiset opettelevat yhdessä kartoituksen eri vaiheita ja esimerkiksi uhanalaista lajistoa.

 

Luonnontilaiset metsät kartalle

Metsäryhmä suunnittelee kampanjaa, jossa murretaan metsätalouden kestävyysmyyttejä ja viestitään niistä. Tämä kytkeytyy Suomen metsien tilaan yleisemmin. Tutkijoilta ja EU:sta on annettu tavoitteeksi, että luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi metsistä tulee suojella tiukasti kymmenen prosenttia ja maa-alasta yhteensä kolmekymmentä prosenttia.

‒ Pyrimme vaikuttamaan tähän konkreettisella metsäkartoitustyöllä. Olemme mukana määrittämässä, missä arvokkaat metsät ovat. Tähtäämme siihen, että Suomi ottaa tässä mahdollisimman kunnianhimoisen tavoitteen ja todella pitää huolen, että kaikki luonnontilaiset ja luonnontilaisen kaltaiset metsät suojellaan, Mikkola sanoo.

‒ Erityisesti metsien määritelmään pitää ottaa kantaa. Täysin luonnontilaisia metsiä on niin vähän jäljellä, että niistä ei tällä hetkellä muodostu välttämättä edes tiukan suojelun kymmenen prosentin minimitavoitetta. Myös luonnontilaisen kaltaisia metsiä on saatava suojeluun.

Valtiolla on tässä erityinen rooli. Avohakkuut historiaan -kansalaisaloitteen myötä käydään parhaillaan keskustelua siitä, pitäisikö avohakkuut lopettaa valtion metsissä.

‒ Luonto-Liiton metsäryhmässä me kyseenalaistamme koko metsätalouden valtion metsissä, sillä ne ovat meidän kaikkien yhteisiä metsiämme.

Ensi keväänä käydään YK:n luontokokouksen tärkein vaihe eli keskustellaan keinoista, miten luontokato saadaan pysäytettyä. Metsäryhmä seuraaa prosessia ja erityisesti Suomen näkemyksiä.

‒ Osallistumme lisäksi maastossa kartoitustyöhön, jotta säästettävät metsät pystyttäisiin laittamaan kartalle. Olemme liittyneet myös kansainväliseen Global Youth Biodiversity Networkiin, joka osallistuu kokouksiin ja tuo nuorten ääntä esille. Tätä yhteistyötä voisimme kehittää konkreettisemmaksi.

Myös kampanjointi lähimetsien puolesta jatkuu.

‒ Aiomme pyrkiä tuomaan esille vaihtoehtoja rakentamiselle, jotta metsät säilyisivät, ja pohtia, miten kaavaprosesseista saataisiin osallistavampia. Toimintaan voi tuoda myös omia ideoitaan. Mitä juuri sinä haluaisit tehdä metsien ja luonnon monimuotosuuden puolesta?

 

Liity metsäryhmään: www.luontoliitto.fi/metsa

Linkki artikkelin sivulle

Kenen on maisema?

  Teksti: Mirelle Aalto Kuvitus: Maria Leskinen Kuka saa päättää, miltä kaikkien yhteinen maisema näyttää? Maisema jokamiehen oikeutena on motivoinut uutta tutkimustyötä. Oikeus maiseman muokkaamiseen määritellään laissa.   Lähellä lapsuudenkotiani, siellä, missä hiekkatie loppuu, alkoi
[Lue lisää]

Kenen on maisema?

×

 

Teksti: Mirelle Aalto

Kuvitus: Maria Leskinen

Kuka saa päättää, miltä kaikkien yhteinen maisema näyttää? Maisema jokamiehen oikeutena on motivoinut uutta tutkimustyötä. Oikeus maiseman muokkaamiseen määritellään laissa.

 

Lähellä lapsuudenkotiani, siellä, missä hiekkatie loppuu, alkoi oikein kunnon metsä: karut kalliot naavaisine käkkyrämäntyineen ja hömötiaisineen, mahtihongat pöllöineen, pitkänä mutkitteleva valoisa puron varsi. Kun iso osa pitäjän nuorista suuntasi keskustan kaupan eteen notkumaan, minä suuntasin lähimetsään.

Olen juuri se vähän kliseinenkin suomalainen, jolle metsä on rakas. Olen myös jonkin psykologisen trillerin suomalainen, jolta metsä on murhattu.

Yhtenä päivänä maisema oli nimittäin poissa. Oli tapahtunut avohakkuu.

Ensin tuli mieleen, miten tämä voi olla laillista. Jos tämä kerran on laillista, niin miksi? Eivätkö kaikki ahdistu ja sure, kun mahtavat metsät viedään pois?

Maisematutkija Ilona Hankonen tunnistaa maiseman menetyksen tuoman surun.

– Metsäsuru on terminä aika uusi. Olen huomannut sen vasta teologi Panu Pihkalan kirjassa Päin helvettiä? Ympäristöahdistus ja toivo. Omassa väitöskirjassani se tulee joidenkin haastateltujen puheessa vahvasti esille, pian tohtoriksi väittelevä Hankonen kertoo.

– Hyvin mieluisan ja arvostetun metsän menetys on koettu voimakkaana, jopa fyysisiä oireita aiheuttavana suruna, ahdistuksena ja raivona. Myös metsätaloutta harjoittava ihminen voi surra rakkaan metsän menetystä.

Suhteemme luonnonmaisemaan

Maisematutkijalle maisema on ympäristö sellaisena kuin ihminen sen kokee.

– Suhteemme luonnonmaisemaan on aina ollut jatkuvassa muutoksessa ja suhteita on aina ollut useita erilaisia. Ei ole yhtä ”suomalaista metsäsuhdetta”. Varmasti sekä ”sensitiivisemmät” ja suojelevammat että ”ronskimmat” ja utilitaristisemmat suhtautumistavat ovat lisääntyneet samalla, kun luonnontilaiset ympäristöt ovat käyneet vähiin, Hankonen pohtii.

– Toisaalta luontokato on lisännyt huolta luonnosta. Halutaan säilyttää kaunis luonnonmaisema lajistoineen. Toisaalta teollista metsätaloutta on harjoitettu Suomessa jo niin kauan, että monet ovat alkaneet pitää raskaasti käsiteltyjä metsämaisemia ”luonnollisina”, koska vertailukohtia ei juuri ole.

Hankonen myös tietää, että sama henkilö voi nauttia vanhan metsän maisemasta kansallispuistossa ja tehdä avohakkuun omassa metsässään.

Maisema jokamiehen oikeutena on motivoinut Hankosen tutkimusta. Hän toivoo, että yleiseen puheeseen nousisi maisemaa muokkaavan toiminnan ”esteettinen jalanjäljki” eli minkälaista esteettistä haittaa tai hyötyä mikäkin tuotannon tai kulutuksen muoto aiheuttaa.

– Näen ongelmana, että tähän liittyvät asiat eivät ole oikein käsitteellistyneet hallinnon puhetavoissa. Metsätalouden hallinnossa metsät ovat puuntuotannon resurssi ja luonnonsuojelun hallinnossa monimuotoisuuden resurssi. Luonto elettynä ja koettuna ympäristönä ei oikein mahdu kumpaankaan kehykseen, Hankonen huomauttaa.

Taajaman puistikot

Maiseman muokkaamiseen vaikuttaa sen valtion laki, jonka alueella maisema sijaitsee. Suomessa maisemat ovat lain edessä eriarvoisessa asemassa sijaintinsa perusteella, sillä eri alueilla vaikuttaa erilainen kaavoitus. Kaavoitus säätelee maisemanmuokkausta. Toisinaan kaavoitusta varten pyydetään maisematutkijan laatima maisemaselvitys tai -arviointi.

Taajamassa eli tiheään asutulla alueella maankäytöstä määrää asemakaava. Siellä puita ei ihan noin vain kaadeta. Ympäristöasioihin erikoistunut oikeustieteen maisteri, yliopisto-opettaja Saara Ilvessalo kertoo tarkemmin maiseman muokkaamista säätelevästä laista.

– Asemakaavoitetulla alueella puunkaatoon vaaditaan useimmiten lupa, koska kaupunkialueella yksikin yksittäinen puu on sekä ihmisten että kaupunkiluonnon kannalta korostuneen merkityksellinen, Ilvessalo aloittaa.

Puunkaatolupaa ei millään kaava-alueilla erikseen tarvitse hakea, jos sellainen on myönnetty vaikkapa rakennusluvan tai hyväksytyn tie- tai ratasuunnitelman yhteydessä.

Maaseudun metsät

Asemakaavoitetun alueen ulkopuolella, esimerkiksi harvaan asutulla maaseudulla, puunkaadon luvanvaraisuutta säätelee ylätasoisempi yleiskaava.

– Mikäli alueella on yleiskaava, siinä saattaa olla määräyksiä puunkaatoluvista. Esimerkiksi ettei viheralueen maisemaa saa luvatta muokata, Ilvessalo jatkaa.

Puunkaatolupaa ei vaadita, jos alue on yleiskaavassa merkitty maa- ja metsätalousalueeksi.

– Mielestäni on valitettavaa, että yleiskaavoissa ei enää vuoden 2017 jälkeen ole vaadittu maisematyölupaa puunkaadolle maa- ja metsätalousvaltaisilla alueilla. Silti edelleen monet valittavat, että ”lupamenettelyjä on sujuvoitettava”, mikä siis useimmiten tarkoittaa, että hiljaiset kärsivät: luonto, metsät ja eläimet, Ilvessalo harmittelee.

– Kun tiedämme, miten nopeasti luonnon monimuotoisuus vähenee ja miten ilmastonmuutos etenee, pitäisi metsiä pikemminkin suojella tehokkaammin kuin sujuvoittaa puiden kaatoa. Luonto tarvitsee puolestapuhujia.

Suojellut maisemat

Taajaman ulkopuolella sijaitsee myös maisemia, joita ei saa muokata.

– Kansallispuistossa ja luonnonpuistossa luontoa muuttava toiminta on kielletty, Ilvessalo kertoo.

Lainsuoja saattaa kattaa kuitenkin vain ja ainoastaan suojellun alueen. Metsän voi saada hakata aivan kansallispuiston rajaan saakka. Tällainen tapaus on esimerkiksi Kurjenrahkan kansallispuiston Pukkipalon aarnialueen reunalla, mistä alkaa tuore ojitettu avohakkuualue.

Euroopan unionin Natura 2000 -verkostoon kuuluvan alueen suojelun perusteena olevia luonnonarvoja ei saa merkittävästi heikentää. Ilvessalo kertoo tämän tarkoittavan joillain alueilla myös sitä, että Natura-alueen ulkopuolellakaan ei saa tehdä maisemaa muokkaavia toimenpiteitä.

Joissain tapauksissa suojelemattomillakin metsämaisemilla on mahdollisuuksia säilyä.

– Tuomioistuimissa on viime vuosina käsitelty useita tapauksia puunkaadosta yleiskaava-alueilla. Linjaksi on selventynyt, että jos yleiskaavassa vaaditaan lupaa ympäristöä muuttaviin toimenpiteisiin, lupa on haettava. Naapureiden kannattaa siis olla aktiivisia, sillä heillä on oikeus saada mielipiteensä kuulluksi, Ilvessalo vinkkaa.

Maiseman puolesta

Millä muilla tavoilla tavallinen henkilö voi vaikuttaa siihen, ettei itselle tärkeää maisemaa tuhota?

– Olen itse lähtenyt politiikkaan vaikuttaakseni siihen, miltä lait ja lupapäätökset näyttävät. Suosittelen tätä lämpimästi, sanoo Ilvessalo.

Hän aloitti politiikassa lukiolaisena. Nyt kolmikymppisenä hän toimii Turun kaupunginvaltuuston varapuheenjohtajana ja Vihreiden valtuustoryhmän puheenjohtajana.

Ilvessalo kannustaa muutenkin aktiivisuuteen ympäristön ja maisemien puolesta, vaikkei kokopäiväinen politiikka olisi oma juttu. Luonnonsuojeluyhdistysten ja yksittäisten ihmisten aktiivisuuden ansiosta monia arvokkaita metsäalueita on jo saatu pelastettua.

– Vireillä oleviin hankkeisiin kannattaa tutustua ja antaa niihin mielipiteensä, ja kunnalle voi jättää myös aloitteita jonkin alueen suojaamiseksi. Kyseenalaisia hankkeita voi nostaa myös median tietoon.

– Turussa eräs puistikko saatiin pelastettua parkkialueen alta jo sillä, että asiasta nousi aktiivisen kansalaiskeskustelun luoma paine, Ilvessalo iloitsee.

 

 

Kirjoittaja on filosofian maisteri, joka varmisti uuden kotinsa metsämaiseman ostamalla sen omaksi ja kaikkien iloksi.

Linkki artikkelin sivulle

Rumat uhanalaiset

Kuka suojelisi rumilusta?  Teksti: Juuli Lehtinen  Kuvat: Maria Tuunanen    Kumman suojeluun lahjoittaisit, kitasammen vai saimaannorpan? Kun tietoisesti tai tiedostamatta valikoidaan luonnonsuojelulle keulakuvia, söpöimmät lajit ovat voittajia ja kitasammen kaltaiset eliömaailman rumilukset jäävät unholaan.    
[Lue lisää]

Rumat uhanalaiset

×

Kuka suojelisi rumilusta? 

Teksti: Juuli Lehtinen 

Kuvat: Maria Tuunanen 

 

Kumman suojeluun lahjoittaisit, kitasammen vai saimaannorpan? Kun tietoisesti tai tiedostamatta valikoidaan luonnonsuojelulle keulakuvia, söpöimmät lajit ovat voittajia ja kitasammen kaltaiset eliömaailman rumilukset jäävät unholaan.  
 

Jokainen tuntee luonnonsuojelun uljaat, kauniit ja söpöt keulakuvat. Valloittavan suloiset lajit, kuten saimaannorppa ja isopanda ovat tuttuja luonnonsuojelujärjestöjen logoista, tuotteista ja koskettavista dokumenteista. Luultavasti osaisit nimetä lukuisia muitakin uhanalaisia lajeja, joiden säilyttämiseksi kerätään rahaa sekä jaetaan tietoutta. 

Samanaikaisesti monet rumat, pelottavat ja vähemmän tunnetut, mutta yhtä kriittisesti suojelua tarvitsevat lajit pysyvät piilossa julkisuudelta. Huomio jakautuu uhanalaisten lajien välillä epätasaisesti, vaikka todellisuudessa meillä ei olisi varaa valikoida, mikä laji ansaitsee suojelua ja mikä ei – ainakaan ulkonäön perusteella. 

Tietyistä lajeista muodostuu kaupallisen luonnonsuojelun keulakuvia monista syistä, joita ovat muun muassa ”maskottiarvo”, eliöryhmä, elinalue sekä se, miten tunnettu laji on. Merkitystä on lisäksi lajin uhanalaisuusluokituksella, sillä useimmat tunnetut keulakuvalajit ovat äärimmäisen uhanalaisia. 

Suuri yleisö huolestuu – jos edes huolestuu – yleensä vasta kun ilmenee, että jokin laji on vaarassa kuolla sukupuuttoon lähitulevaisuudessa. Jos laji on luokitteluportaikossa vain vaarantunut tai silmällä pidettävä, se pysyy sivussa valokeilasta. 

Keulakuviksi muotoutuvat luonnostaan viehättävät lajit, jotka aiheuttavat ihmisissä positiivisia tunteita, sillä ne kasvattavat järjestöjen kassavirtaa ja edistävät niiden toimintaa. Siksi keulakuvat ovat usein eläimiä, yleisimmin nisäkkäitä, sillä ne ovat parhaiten tunnettuja eliöitä. 

Kärjistäen voisi sanoa, että suojelujärjestöjä ei lajin uhanalaisuudesta huolimatta kiinnosta sademetsän karikkeessa viipottava, mikroskooppisen pieni hyönteinen tai vaatimattoman näköinen kasvi.  

Suosittujen lajien saama huomio on osittain pois lukuisilta muilta uhanalaisilta lajeilta, kun ihminen toiminnallaan asettaa lajit tärkeysjärjestykseen tahallisesti tai tahattomasti. Lajin suloisuus, näyttävyys tai kiehtovuus ei kuitenkaan saisi ratkaista sen suojeluun käytettävää rahallista panosta, sillä jokainen laji on omassa elinympäristössään sekä koko maailman elonkirjossa tärkeä. 

Suojeluun erikoistuneet ammattilaiset onneksemme tekevät suojelutyötä ekologisin perustein niidenkin uhanalaisten lajien eteen, joita suuri yleisö ei tunne. Lohdullista on myös se, että lähtökohtaisesti kaikki luonnonsuojelutyö hyödyttää useampia lajeja riippumatta siitä, mihin lajiin toimet kohdistetaan. Näin kansikuvalajin suojelu saattaa siis epäsuorasti helpottaa muidenkin uhanalaisten lajien ahdinkoa.

Omaa tietämystään muistakin uhanalaisista lajeista kuin luonnonsuojelun kansikuvalajeista voi kasvattaa itsenäisesti. Listasimme muutamia mielenkiintoisia uhanalaisia lajeja, jotka eivät syystä tai toisesta ole koko kansan tuntemia suojelutyön söpöjä keulakuvia.  

 

Huppukorppikotka 

Kaljupäinen huppukorppikotka ei ehkä ole Afrikan taivaan korein tai suurin lintu, mutta jättäisi kadotessaan merkittävän aukon Sahelin savannien lajikirjoon. Merkityksestään huolimatta harva on edes kuullut tästä enintään kaksi kiloa painavasta, tummanruskeasta korppikotkalajista, saati sitten törmännyt siihen luonnonsuojelun kuvastossa. Kymmenen vuotta sitten kanta oli enää noin 200 000 yksilöä ja se on ollut selvässä laskussa. Laji viihtyy parhaiten asutuksen läheisyydessä sekä vesistöjen äärellä. Suurimpia uhkia lajille ovat metsästys, myrkyt sekä elinympäristöjen tuhoutuminen.   

Kaksikyttyräinen kameli 

Kaksikyttyräinen kameli on etelänlomilta tuttu, idän eksotiikkaa tihkuva näky. Kameli ei kuitenkaan todennäköisesti tuo ensimmäisenä mieleesi suojelutyötä, vaikka luonnonvarainen laji on äärimmäisen uhanalainen. Luonnonvaraisena kaksikyttyräisiä kameleita elää Aasian sisäosissa enää alle tuhat yksilöä. Merkittävimpiä uhkia lajille ovat laiton metsästys, veden saannin vaikeudet, ympäristömyrkyt, sudet sekä risteytyminen kotieläiminä olevien kamelien kanssa ja siitä seuraava hedelmättömyys.  

Australianaavikkorotta 

Vaatimattoman näköinen australianaavikkorotta on kertaalleen jo sukupuuttoon kuolleeksi luultu jyrsijä. Lajin karvapeite on kellertävänruskea, ja noin sata grammaa painava ruumis on vaaksan mittainen. Australianaavikkorotan elintapoja ei tunneta tarkasti, mutta lajin tiedetään elävän pääasiassa ruohikkoisilla ja kallioisilla alueilla sekä avoimissa metsissä Australian pohjoisosissa. Yksilömäärän arvioidaan olevan enää alle tuhat. Lajia uhkaavat maastopalot, joille lajin ominaiset elinympäristöt ovat erityisen alttiita, sekä pedot, joihin lukeutuvat myös villiintyneet lemmikkikissat ja koirat.  

Kitasampi 

Merihirviötä muistuttava kitasampi on Kaspianmerellä, Asovanmerellä, Mustallamerellä sekä näiden merien laskujoissa esiintyvä vaelluskalalaji. Useiden metrien pituiseksi ja yli 3000-kiloiseksi kasvavaa kitasampea ei enää esiinny lainkaan Adrianmerellä. Lajia uhkaa etenkin jokien patoaminen, mutta  myös kalastus, sillä lajin mädistä valmistettava beluga-kaviaari kuuluu maailman arvostetuimpiin. Pitkäikäinen, jopa yli satavuotiaaksi elävä sampi on mätinsä vuoksi yleisesti viljelty kalalaji. 

 

Linkki artikkelin sivulle

DIY

DIY-Paidan värjäys kurkumalla Teksti ja kuvat : Noora Ketolainen   Vaatteiden värjäys luonnon omilla väriaineilla on hauskaa ja helppoa! Vanha paita saa uuden elämän pirteän keltaisena, kun se värjätään kurkumalla.   Värjäyksessä on tärkeää huomioida
[Lue lisää]

DIY

×

DIY-Paidan värjäys kurkumalla

Teksti ja kuvat : Noora Ketolainen

 

Vaatteiden värjäys luonnon omilla väriaineilla on hauskaa ja helppoa! Vanha paita saa uuden elämän pirteän keltaisena, kun se värjätään kurkumalla.

 

Värjäyksessä on tärkeää huomioida paidan materiaali, sillä eri kangasmateriaalit voivat käyttäytyä värjättäessä eri tavalla. Paras materiaali värjäykseen on luonnonkuitu, kuten pellava tai puuvilla. Silkki ja villa eivät kestä kovin kuumaa vettä.

Kun värjäät kangasta luonnon väriaineilla, lopputulos voi vaihdella eikä väristä tule välttämättä yhtä intensiivinen kuin synteettisillä väriaineilla. Väri voi myös haalentua pesussa.

Kurkuman lisäksi värjätä voi monella muulla luonnon väriaineella ‒ kokeile värjäykseen myös vaikkapa sipulin tai avokadon kuoria tai punakaalia!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

TARVIKKEET

  • Kuivattua kurkumaa: mitä enemmän, sitä intensiivisempi väristä tulee (jutussa käytetty n. 3 rkl kurkumaa)
  • Värjättävä materiaali (jutussa värjätty paita ja pellavaliina)
  • Kattila
  • Kauha

 

HUOM! Koska kurkuma on helposti värjäävää, suojaathan ympäristön ja laita yllesi sellaiset vaatteet, jotka saavat sotkeutua.

 

OHJE

  1. Pese värjättävä tekstiili ja kastele se märäksi ennen värjäystä, jotta väri tarttuu paremmin.
  2. Lisää kattilaan vesi ja kurkumajauhe Keitä värilientä n. 30‒60 minuuttia riippuen siitä, kuinka intensiivisen värin haluat. Jutussa kurkumaa keitettiin tunti.
  3. Lisää värjättävä tekstiili kattilaan ja pidä vesi lämpimänä n. 20‒60 minuuttia. Älä keitä! Painele ja liikuttele kangasta tasaisen värin saamiseksi.
  4. Huuhtele värjättävä tekstiili viileällä vedellä, kunnes huuhteluvesi on kirkasta. Nosta kuivumaan. Mikäli kuivatat ulkona, vältä suoraa aurinkonpaistetta, sillä se haalentaa väriä.

 

Vinkki! Voit värjätä myös lankoja samalla tekniikalla.

Linkki artikkelin sivulle

Tiede tekee eläinten tunteet näkyväksi

  Teksti Hilla Laakkonen ja Katariina Lehtola Valokuvat Hilla Laakkonen Kuvitus Maria Leskinen Oletko pohtinut, minkälaista on olla jokin muu eläin kuin ihminen? Tiede selvittää, minkälaisia ajatuksia ja tunteita eläimillä on.     Eläinten tietoisuutta on vaikea
[Lue lisää]

Tiede tekee eläinten tunteet näkyväksi

×

 

Teksti Hilla Laakkonen ja Katariina Lehtola

Valokuvat Hilla Laakkonen

Kuvitus Maria Leskinen

Oletko pohtinut, minkälaista on olla jokin muu eläin kuin ihminen? Tiede selvittää, minkälaisia ajatuksia ja tunteita eläimillä on.  

 

Eläinten tietoisuutta on vaikea mitata, joten tietoa niiden ajatuksista ja tunteista kerätään useimmiten seuraamalla eläinten käyttäytymistä ja tuntemalla niiden biologiset ja psykologiset perustarpeet. Vesi, ruoka ja uni ovat esimerkkejä biologisista perustarpeista, joita kaikki eläimet tarvitsevat elääkseen, ihminen mukaan lukien. Tarve kokea mielihyvää on universaali psykologinen perustarve eläinmaailmassa.

Nisäkkäillä ja linnuilla on seitsemän sellaista perustunnetta, joista tutkijat tietävät jo paljon: ilo, suru, pelko, aggressio, kiintymys, seksuaalisuus ja leikkisyys. Kahdeksantena perustunteena osa tutkijoista pitää yllättyneisyyttä, mutta sitä on tutkittu toistaiseksi vähemmän. Muilla selkärankaisilla eläimillä kuten kaloilla ja matelijoilla esiintyy ainakin iloa, pelkoa ja aggressiota, mutta niiden muita perustunteita on tutkittu vasta hyvin vähän.

Kun tutkitaan eläimen tunnetilaa, se sijoitetaan asteikoille negatiivisesta positiiviseen ja rauhallisesta kiihtyneeseen. Esimerkiksi ihminen on innostuessaan positiivisesti kiihtynyt.

Lyhytaikaisten tunnetilojen lisäksi eläimillä on pitkäaikaisia mielialoja, joilla tarkoitetaan toistuvista tunnetiloista kertynyttä perusvirettä. Hyvinvoivan eläimen mieliala on tasapainoinen ja optimistinen. Kroonisesti stressaantuneen eläimen mieliala on ahdistuneen tai huolestuneen pessimistinen, ja liian virikkeettömässä ympäristössä elävän taas apaattisen pessimistinen. Pitkäkestoisilla mielialoillakin on siis vaikutuksensa eläimen käyttäytymiseen ja toimintakykyyn.

Tunnetutkimusta lämpökameralla

Suomessa tehdään kansainvälisellä mittapuullakin korkealaatuista eläinten tunnetutkimusta. Viisivuotinen Eläinten tunteet näkyväksi -tutkimushanke kehittää muun muassa uutta lämpökuvantamismenetelmää. Tutkimusta tehdään Korkeasaaren eläintarhassa Helsingin yliopiston ja Arador Innovations -tutkimusyrityksen yhteistyönä.

Lämpökuvantamisesta toivotaan eläinten käyttäytymistutkimukseen ja neurotieteeseen uutta, lupaavaa työkalua tulevina vuosina.  Eläimen kokiessa erilaisia tunnetiloja sen pintaverenkierrossa tapahtuu pieniä muutoksia, jotka voidaan tunnistaa tarkoilla lämpökameroilla. Esimerkiksi kiihtymisen myötä eläimen ääreisosien, kuten kuonon, pintalämpötila ensin laskee ja sitten uudestaan nousee.

Tutkimustietoa tarvitaan vielä paljon lisää, jotta lämpötilan muutosten perusteella pystyttäisiin varmasti päättelemään, mitä eläin tuntee. Samanlaisia kehon lämpötilan muutoksia aiheuttavat myös liikunta ja ympäristön lämpötilan muutokset, joten lisätutkimusta tarvitaan, jotta löydetään juuri ne seikat, jotka kertovat tunnetiloista luotettavasti eri eläinlajeilla. Käytännössä tietoa voitaisiin hyödyntää esimerkiksi tarhattujen ja vankeudessa elävien eläinten hyvinvoinnin parantamiseen.

Katse tiikeriin

Yksi tutkimuksessa tarkastelluista eläimistä on amurintiikeri. Amurintiikeri on suuri, uhanalainen kissaeläin. Tiikeri nauttii vedessä telmimisestä. Luonnossa se on yksineläjä. Tiikerin käyttäytymisen tutkiminen eläintarhassa voi auttaa kehittämään lajin suojelua.

Esimerkiksi ruokailu tuottaa amurintiikerille mielihyvää.  Lämpökamerakuvassa tiikerin silmät, kuono ja korvat näkyvät kirkkaina eli ne ovat muuta kehoa lämpimämmät. Tarkkailemalla muutoksia lämpötiloissa voidaan tulevaisuudessa saada tietoa tiikerin tunnetiloista ja sitä kautta eläimen hyvinvoinnista.

Tutkimusmenetelmien kehitystyön lisäksi Eläinten tunteet näkyväksi -tutkimushankkeessa halutaan selvittää, miten hyvin ihmiset tunnistavat eläinten tunteita niiden ilmeistä ja eleistä.  Tutkimusasetelmalla testataan, vaikuttaako esimerkiksi lemmikkikissan läsnäolo ihmisen arjessa hänen kykyynsä tunnistaa muiden kissaeläinten, kuten tiikerin, tunteita.

Ymmärrä lemmikkisi tunteita

Monilla meistä on lemmikkieläimiä kotona. Tuntemalla lemmikkinsä biologisia ja psykologisia perustarpeita voi vaikuttaa eläinystävänsä hyvinvointiin.

Kissaeläimet rauhoittuvat, kun niitä tervehtii räpyttelemällä silmiään hitaasti muutaman kerran kiinni ja auki. Kissa vastaa tähän samalla tervehdyksellä.

Koirat nauttivat pureskelusta ja kaluamisesta, sillä se on niille biologinen perustarve. Mikset tarjoaisi koirallesi säännöllistä mahdollisuutta pureskeluun niin kuin lenkkeilyynkin? Eläin ei tunne häpeää tavaroiden pureskelusta omistajan poissa ollessa. Koira pureskelee, koska se tuottaa sille mielihyvää tilanteessa, jossa yksinolo saa sen tuntemaan olonsa stressaantuneeksi.

Myös neitokakadut kaipaavat seuraa. Jo pelkkä läsnäolosi tukee niiden hyvinvointia. Neitokakadut pitävät myös erilaisista virikkeistä. Esimerkiksi tyhjän pahvilaatikon nakertelu ja “sisustaminen” on niille mielekästä puuhaa.

On hyvä oivaltaa, että lemmikkieläin ei koe mustasukkaisuutta toisen eläimen saamasta huomiosta omistajalta. Kun huolehdit lemmikkisi hyvinvoinnista, älä yliarvioi sen tunnetietoutta, vaan muista olla tietoinen sen kokemusmaailman rajoista.

 

Tämä teksti syntyi tutkimusharjoittelun aikana, jota Hilla Laakkonen pääsi tekemään Eläinten tunteet näkyväksi -hankkeessa. Valokuva ja lämpökamerakuva tiikeristä otettiin hankkeen aikana Korkeasaaren eläintarhassa.

Katariina Lehtola on viestinnästä ja vaikuttamisesta innostunut kielitieteilijä, joka toimii Luonto-Liiton metsäryhmässä.

 

Tutustu tarkemmin eläinten tunteisiin:

Helena Telkänranta: Millaista on olla eläin? (SKS 2015)

Helena Telkänranta: Eläin ja ihminen – mikä meitä yhdistää? (SKS 2016)

Susani Mahadura – Mielen jäljillä: Eläinten tunteet (Yle Areena)

Linkki artikkelin sivulle

Kuntavaaleissa äänestetään utopiat toteen

Teksti Aino Huotari Kuvat Maria Leskinen Minkälaisesta asuinympäristöstä sinä haaveilet? Kesäkuun 13. päivänä järjestettävät kuntavaalit ovat kaikille täysi-ikäisille mahdollisuus vaikuttaa oman kuntansa ihmisten ja ympäristön hyvinvointia koskevaan päätöksentekoon – ja siksi niissä kannattaa ehdottomasti äänestää!
[Lue lisää]

Kuntavaaleissa äänestetään utopiat toteen

×

Teksti Aino Huotari

Kuvat Maria Leskinen

Minkälaisesta asuinympäristöstä sinä haaveilet? Kesäkuun 13. päivänä järjestettävät kuntavaalit ovat kaikille täysi-ikäisille mahdollisuus vaikuttaa oman kuntansa ihmisten ja ympäristön hyvinvointia koskevaan päätöksentekoon – ja siksi niissä kannattaa ehdottomasti äänestää!

 

Koulutus

Suomessa kunnat vastaavat lähes kaikesta yleissivistävästä opetuksesta ja noin 75 prosentista perusopetuksesta. Jos koulutuksen rahoituksesta leikataan valtion tasolla, voivat kunnat paikata tilannetta. Ehjä opintopolku luo oppilaille ja opiskelijoille hyvinvointia, joka on nyt pandemian aikana ollut koetuksella. Huoli koulutusleikkauksista voi lisätä turhaa stressiä jo valmiiksi vaikeisiin olosuhteisiin.

Kouluttautuminen on yhä tärkeämmässä roolissa yhteiskunnan ollessa jatkuvan muutoksen kourissa esimerkiksi ilmastonmuutoksen vuoksi. Minkälaisia taitoja ja tietoja tarvitsemme tulevaisuuden yhteiskunnassa toimimiseen ja hyvän elämän elämiseen?

Laadukas, hyvin suunniteltu opetus ja turvallinen, yhdenvertainen oppimisympäristö on syytä säilyttää. Tulevaisuuden oppiaineiden rajat ylittävän ilmastotietoisen opetuksen lisäksi oppilaille ja opiskelijoille taataan heidän tarvitsemaansa tukea ja apua opintoihin. Myös kouluruokailuissa otetaan yhä paremmin huomioon planetaariset rajat: tarjolla on pääasiassa kasvisruokaa.

Kulttuuri, kirjastot ja nuorisotyö

Minkälaista kulttuuri- tai kansalaistoimintaa haluaisit kotikuntasi tarjoavan sinulle? Entä millaisia tiloja ja palveluita? Tiesitkö, että sinulla on mahdollisuus vaikuttaa tähän omassa kunnassasi? Kulttuuritoiminta ja kirjastot kuuluvat kunnan peruspalveluihin. Kunnat voivat ylläpitää myös teattereita, orkestereita ja museoita sekä järjestää taiteen perusopetusta. Kunnat toimivat monenlaisen kulttuuritoiminnan mahdollistajina.

Kunnilla on lakisääteinen vastuu luoda mahdollisuuksia erilaiselle nuorisotyölle ja -toiminnalle. Nuorille suunnattujen palveluiden ja tilojen tarjoaminen sekä nuorten kansalaistoiminnan tukeminen kuuluvat kuntien tehtäviin. Esimerkiksi Helsingissä on aktivoiduttu nuorille suunnatun ympäristö- ja ilmastotoiminnan saralla.

Nuorisovaltuustot ovat nuorten mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa kunnan edustukselliseen päätöksentekoon. Kun kyseessä ovat nuorisotyötä ja -politiikkaa koskevat asiat, kuntien on myös kuultava ja osallistettava nuoria – käytä siis ääntäsi rohkeasti!

Kaupunkisuunnittelu

Kunnilla on vahva asema omien alueidensa kaavoituksessa. Kaavoitus on alueiden käytön suunnittelua. Sillä määrätään esimerkiksi, minne rakennetaan taloja tai teitä ja mitkä alueet jätetään virkistyskäyttöön tai suojellaan.   Kasvavat kaupungit vaativat jatkuvaa kehittämistä, kuten uutta rakentamista. Kehittämisen tarpeet voivat olla ristiriidassa lähiluonnon suojelun ja säilyttämisen kanssa.

Kaavat suunnitellaan useiksi vuosiksi eteenpäin, mutta kuntalaiset havahtuvat muutoksiin monesti vasta niiden toimeenpanovaiheessa, kun rakasta kotimetsää aletaan pinota kasaksi puutavaraa.  Luontoarvot, ihmisten hyvinvoinnin ja muut arkitarpeet tunnistava viisas kaavoitus on taitolaji. Voisiko kaavoitus tulevaisuudessa tapahtua aina tiiviissä ja avoimessa yhteistyössä kuntalaisten kanssa?

Tulevaisuuden kaupunkiympäristöissä peruspalvelut ja harrastusmahdollisuudet kukoistavat rinta rinnan monimuotoisen lähiluonnon kanssa. Ilmastonmuutoksen kannalta kaupunkeja voidaan kehittää sopeutumiskykyisiksi ja energiatehokkaiksi kokonaisuuksiksi, jotka osallistuvat viherrakentamisellaan ja lähiluontoalueillaan myös hiilen sidontaan ja varastointiin.

Vesi- ja jätehuolto

Puhtaat vedet ja rannat ovat tärkeitä niin ihmisten kuin ympäristönkin hyvinvoinnin kannalta. Suomessa etenkin talvisateet tulevat lisääntymään ilmastonmuutoksen myötä, mikä lisää myös hulevesien määrää. Jotta vesistöt, kaupunkiympäristö ja rakennukset eivät kärsi sateista ja sulamisvesistä, tulee kunnan huolehtia muun muassa hulevesien käsittelystä ja asianmukaisesta viemäröinnistä. Hulevesiä imeyttämällä ja niiden virtausta viivyttämällä voidaan ehkäistä haittoja. Hulevesien mukana ja lumenkaatopaikkojen kautta kulkeutuu luonnonvesiin valtavasti roskaa, joten myös roskaantumisen estäminen on tässä keskeistä.

Vastuu jätehuollosta kunnassa jakautuu siten, että kunnat hoitavat kuntalaisten asumisesta ja kunnan omasta toiminnasta syntyvät jätteet, kun taas yritykset hoitavat itse omansa. Kunnilla on vaikutusvaltaa muun muassa asuinympäristömme puhtauteen sekä mahdollisuuksiimme kierrättää jätteitämme. Jos tietyllä alueella roska-astioiden määrä ei ole mielestäsi riittävä tai kierrätysmahdollisuudet ovat puutteelliset, voit vaatia kunnaltasi parempaa.

Ympäristöpalvelut

Kunnan ympäristöpalvelut valvovat ja edistävät ympäristönsuojelua. Niiden toimintaan kuuluu muun muassa luonnonvarojen kestävään käyttöön sekä vesien-, maaperän- ja luonnonsuojeluun liittyvää viranomaistyötä ja suunnittelua. Kuntalaisilla on oikeus esittää päätöksiä tekevälle viranomaiselle näkemyksensä ympäristölle mahdollisesti haitallisista hankkeista.

Esimerkiksi Enontekiön kunnassa huolta on herättänyt kaivoshanke, jota on suunniteltu saamelaisten kotiseutualueelle Hietakeroon. Suomen koko kaivoslakia on vaadittu päivitettäväksi ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävämmäksi Kaivoslaki Nyt -kansalaisaloitteella, jolle Kuntaliitto on osoittanut tukensa toivoen kunnille parempaa jalansijaa päätöksentekoprosessissa.

Ilmastotyössä kunnat ovat rivakampia kuin Suomen valtio. Lahti ja Joensuu pyrkivät molemmat hiilineutraaleiksi kunniksi jo vuoteen 2025 mennessä, siis kymmenen vuotta aiemmin kuin Suomen valtio. HINKU-hankkeessa on mukana jo 78 kuntaa, jotka pyrkivät vähentämään päästöjään 80 prosentilla vuoden 2007 tasosta vuoteen 2030 mennessä. Myös luonnon monimuotoisuutta vaalitaan kunnissa. Helsinki on kirjannut LUMO-ohjelmassaan tavoitteet luonnon monimuotoisuuden suojelemiseksi.

Sosiaali- ja terveyspalvelut

Mielenterveyden häiriöiden ehkäisy, tunnistaminen, hoito ja kuntoutus ovat kunnan sosiaali- ja terveydenhuollon vastuulla. Erityisesti lasten ja nuorten mielenterveysongelmien kohdalla koulu- ja opiskeluterveydenhuollolla on merkittävä rooli.

Koronapandemia on osoittanut, millaisia henkisiä ja sosiaalisia vaikeuksia äkillinen muutos muun muassa nuorten opiskeluolosuhteissa voi aiheuttaa – uupumusta, yksinäisyyttä ja huolta omasta mielenterveydestä. Helsingin kaupungin teettämän kyselyn mukaan ammattikoululaisista kolmannes tunsi alakuloa ja toivottomuutta lähes joka päivä etäopetuksen aikana, lukiolaisista yli puolet kyselyyn vastanneista.   Myös iso osa korkeakouluopiskelijoista kokee poikkeusoloissa uupumusta ja pitää Suomen hallituksen antamaa tukea opiskelijoille täysin riittämättömänä.

Ilmastonmuutoksen vuoksi elämme jatkuvassa muutoksessa, ja tulevaisuus on saanut uuden kerroksen epävarmuutta aiemman arvaamattomuutensa seuraksi. Kysymys koulutuksen tarpeellisuudesta on ymmärrettävästi monien mielessä, kun tulevaisuus näyttää toivottomalta. Vuoden 2018 Nuorisobarometri osoitti, että 67 prosenttia suomalaisnuorista koki paljon tai melko paljon epävarmuutta tai turvattomuutta ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen takia. Kuntavaaleissa kannattaakin äänestää toivon ylläpitämiseksi. WWF Suomi nostaa kuntien ilmastotyön yhdeksi ilmastotoivon lähteeksi, sillä kuntien ilmastopolitiikka on usein valtioita tavoitteellisempaa.

Positiivista liikehdintää on havaittavissa. Terapiatakuu-kansalaisaloitteella pääsyä mielenterveysapuun pyritään helpottamaan. Tulevaisuuden unelmakunnissa mielenterveyspalveluihin panostetaan ja hoitoon hakeutuminen on helppoa, eikä katso henkilön tulotasoa. Sanoista todellisiin ilmastotekoihin siirtyneet kunnat vähentävät tulevina vuosina kaikkien ilmastoahdistusta – tilalle saa tulvia ilmastotoiveikkuutta.

 

 

Luonto-Liitto painottaa kesän 2021 kuntavaaliteeseissään ruokavalion merkitystä, lähiluontoa, kiertotaloutta, luonnon monimuotoisuutta, metsien suojelua ja päästöjen vähentämistä. Tutustu Luonto-Liiton kuntavaaliteeseihin osoitteessa: luontoliitto.fi/luonto-liiton-kuntavaaliteesit-2021

 

Lue lisää:

Kuntaliitto: kuntaliitto.fi

Opetus- ja kulttuuriministeriö: minedu.fi/kuntien-nuorisotyo

Syitä ilmastotoivoon: wwf.fi/uutiset/2019/12/viisi-syyta-ilmastotoivoon

 

***

 

Lähteet:

Helsingin luonnon monimuotoisuuden turvaamisen toimintaohjelma 2021–2028 (LUMO-ohjelma)

Kuntaliitto.fi

Nuorisobarometri 2018

Opetus- ja kulttuuriministeriö: minedu.fi/kuntien-nuorisotyo

Sivista.fi: Kunnat ja koulutus, faktaa koulutusjärjestelmästä

Sosiaali- ja terveysministeriö: stm.fi/mielenterveyspalvelut

Toisen asteen opiskelijat kokevat etäopiskelun heikentävän oppimista ja hyvinvointia: hel.fi/uutiset/fi/kasvatuksen-ja-koulutuksen-toimiala/opiskelijat-kokevat-etaopiskelun-heikentaneen-oppimista

Ymparisto.fi – ympäristölupa

 

Linkki artikkelin sivulle

KATSO MYÖS