Nuorten Luonto

Nuorten Luonto on Luonto-Liiton jäsenlehti, jota tekevät nuoret itse yhdessä lehdenteon ammattilaisten kanssa. NL paneutuu ympäristöasioihin ja aika paljon muuhunkin raikkaalla ja räväkällä otteella. Lehden kestoaiheita ovat ekoelämä ja kestävä kulutus, ympäristönsuojelu sekä luonnossa harrastaminen – kulttuuria unohtamatta. NL ilmestyy neljä kertaa vuodessa.


Nuorten Luonnossa nyt


Reseptinä luonto

Diagnoosi: Lihaskipuja, stressiä, unettomuutta, lievää ahdistuneisuutta. Resepti: Sykähdyttävät luontokokemukset ja metsäseikkailut sisäisesti ja ulkoisesti nautittuina aluksi viikon intensiivikuurin verran. Jatkossa hoitoa voi jatkaa aina tarvittaessa. Prognoosi: Stressitasot laskevat, lihaskunto paranee ja suoliston mikrobitasot rikastuvat. Teksti
[Lue lisää]

Reseptinä luonto

×

Diagnoosi: Lihaskipuja, stressiä, unettomuutta, lievää ahdistuneisuutta.

Resepti: Sykähdyttävät luontokokemukset ja metsäseikkailut sisäisesti ja ulkoisesti nautittuina aluksi viikon intensiivikuurin verran. Jatkossa hoitoa voi jatkaa aina tarvittaessa.

Prognoosi: Stressitasot laskevat, lihaskunto paranee ja suoliston mikrobitasot rikastuvat.

Teksti ja kuvat: Maria Rautio.

Luin jokin aika sitten tutkimuksesta, jonka mukaan luontonäkymä sairaalan ikkunasta nopeuttaa potilaiden toipumista.

– Se on klassikkotutkimus 1980-luvun alusta. Yksi ainoa ruukkukasvikin tai kuva luonnosta tuottaa aivoissa välittömiä vaikutuksia ja myönteisiä tunnetiloja jopa 200 millisekunnissa. Sitkeinkin urbaani ihminen osoittautuu luontoihmiseksi tässä ”valheenpaljastuskokeessa”, kertoo metsien terveysvaikutuksiin perehtynyt maantieteilijä ja toimittaja Marko Leppänen.

Käännyin Terveysmetsä-nimisen teoksen yhdessä Adela Pajusen kanssa kirjoittaneen Leppäsen puoleen, koska aion suorittaa ihmiskokeen. Aion viettää seuraavan viikon ajan joka päivä metsässä vähintään tunnin ajan, mitata sykettäni ja tunnustella metsäterapian henkisiä ja ruumiillisia vaikutuksia.

Elän hektistä kaupunkilaisen elämää, enkä ehdi luonnon helmaan niin usein kuin haluaisin. Jos omaa aikaa jää arjen puuhista, myönnän myös jääväni laiskuuksissani liiankin helposti sohvalle makaamaan. Kärsin monien kaupunkilaisystävieni tapaan stressistä, ajoittaisesta unettomuudesta, niska- ja hartiakivuista ja välillä jopa ahdistuksestakin. Toimisiko reseptinä vaivoihini viikon kuuri luontoon?

– Varmasti ainakin lyhytkestoista muutosta on odotettavissa. Kestävät tulokset vaativat säännöllisyyttä, mutta kyllä viikossakin voi olo kohentua havaittavasti, Leppänen uskoo.

– Stressissä on pohjimmiltaan kyse pakene tai taistele -reaktiosta. Näin ollen voit kokeilla heittäytyä juoksemaan ikään kuin karkuun. Keho saa siitä viestin, että ahdistavalle tilanteelle on tehty jotain, Leppänen vinkkaa.

Ikävistä ajatuskehistä irtautuu helposti keskittymällä luonnon lumoihin.  

– Jos vaikkapa kiikaroi lintuja tai katselee kasvien yksityiskohtia luupilla, lumoavaan asiaan
keskittyneeseen mieleen ei mahdu muuta, Leppänen luottaa.

Juuri sitä mieleni kaipaa! Kovalevyn tyhjennystä. Mitäs tässä enää kuhnuroimaan, metsään mars.

Ruissalon lumoavat lehdot

Ensimmäisellä metsäreissullani suuntaan Turun Ruissaloon, joka on tunnettu kauniista tammien täyttämistä metsistään ja luonnonsuojelualueistaan. Mukaani otin kameran, sillä ajatus totaalisesta toimettomuudesta ja päämäärättömästä hortoilusta tuntuu jatkuvasti ylivirittyneessä mielessäni ahdistavalta.

Ruissalon sillan ylitettyäni luonto suorastaan iskee kasvoilleni. Miten vihreä voikaan olla noin vihreää? Metsä on Ruissalossa niin erilainen kuin vaikkapa lapsuuteni honkaisissa havupuumaisemissa Turun lähistön saaristossa. Lehtipuut muodostavat Ruissalon halkaisevan maantien ylle holvikaaren, joka romanttisissa ajatuksissani korostaa metsän pyhyyttä. Sammaleen alla lahoavat kaatuneet puuruumiit, oksien välistä itsepintaisesti kurkistava aurinko sekä metsän oma humina ja raksutus selvästi rentouttavat.

Letkeä räpsiminen saa luovempia käänteitä, kun kokeilen itselaukaisua ja pitkiä valotusaikoja kamerallani. Selvästi metsä myös saa luovuuden kukoistamaan! Seuraavana päivänä muistan, että olin nukahtanut edellisenä iltana ilman krooniseksi muodostunutta sängyssä tuhottoman pitkään pyörimistä. Hetkinen, voivatko vaikutukset näkyä jo yhden kerran jälkeen? Tähän uskon jääväni koukkuun.

Mustikoita ja maan kourintaa

Seuraavan päivän kohteeni on lähistöllä sijaitseva kaupunkimetsä. Yllätyn heti ensi metreillä. Mustikoita! Huulet sinisinä pyörin pienehkössä metsässä käytännössä ympyrää useamman kerran. Päätän myös ottaa juoksuspurtteja Leppäsen vinkin perusteella. Kuvittelen juoksevani karkuun jotain pelottavaa ja päädyn huohottelemaan kallion päälle, josta avautuu kaunis maisema Aurajoelle ja Koroisten historiallisiin maalaismaisemiin. Maisemaa ihaillessani alan miettiä kehoni mikrobitasoja.

– Elimistön mikrobiköyhyydellä on havaittu olevan monen muun asian ohella yhteys masentuneisuuteen ja ahdistuneisuuteen. Suolistomikrobeilla on yhteys tunteita ja käyttäytymistä sääteleviin aivoalueisiin. Suomessa on meneillään tutkimuksia, joissa koehenkilöt ovat hieroneet metsämaata käsiinsä parin viikon ajan päivittäin, eikä käsiä saa sen jälkeen pestä. Tämän on huomattu monipuolistavan suolistomikrobistoa. Kannattaa siis hypistellä ja heittäytyä metsässä. Voit vaikka työntää kasvot pohjoispuoleisen kallion sammaleeseen ja haistella, Leppänen vihjaa.

Ennen kuin työnnän kasvoni sammaleeseen, minun on tarkistettava, näkeekö erikoiselta tuntuvan tekoni vaikkapa juuri aiemmin minua väistänyt maastopyöräilijä. Nuuskaisen sammalta ja samalla työnnän käteni metsämaahan. Metsäinen tuoksu tarttuu muutamassa sekunnissa eikä lähde pois koko iltana. Ihana tuoksu! Kuvittelen, kuinka mikrobit marssivat köyhään elimistööni ja päättävät perustaa suolistooni parantavia kolonioita.

Pääomaa muistoista

Seuraavat retkeni kohdistuvat kesälomareissumme lomassa Kirkkonummen mökkimetsiin. Leppänen mainitsi minulle, miten sykähdyttävistä, uusista ja ikimuistoisista kokemuksista voi jäädä vuosikausiksi pääomaa mieleen. Täällä kohtaan muutaman sellaisen.

Lähdemme porukalla lenkille rämeikköön, jonne ollaan kaavailemassa uusia mökkitontteja. Huomaamme maassa kolojen verkoston, jossa kaverini kertoo nähneensä aikaisemmin ketunpoikasia. Tästä ei voi erehtyä, sillä yhden pesäkolon vieressä lähes loppuun kaluttu pari metsäkauriin jalkoja. Emme näe ketunpoikia, mutta jään pitkäksi aikaa kannon päälle kuvittelemaan maanalaiset onkalot ja miten ketut parhaillaan ovat painautuneena toisiinsa päiväunillaan makuusopeissaan.

Toisen sykähdyttävän hetken koen toisella reissulla, kun mökkipolulla korviini kantautuu armotonta määintää. Lähden ääntä kohti ja huomaan olevani aivan Dåvitsin lammaslaitumen vieressä. Laitumelle pääsee luvallisesti, joten päätän käydä morjestamassa määkijöitä. Kavereita näyttää olevan satoja ja kaikki pysyvät tilanteen kartalla huutelun avulla. Uskomatonta, miten vivahteikkaita ääniä! Kaikkea bassontäyteisistä käskyistä sydäntäsärkeviin huutoihin, joiden tulkitsen menevän suunnilleen näin: – Herra mun vereni! Tänne tuli joku outo tyyppi, älkää nyt hyvät hyssykät hyljätkö mua! Samalla reissulla näen vielä kallion päälle noustuani kahden metsäkauriin tarkkailevan minua puskista.

Leppänen mainitsi keskustelussamme, että viherympäristössä sosiaalinen aktiivisuus on erään tutkimuksen mukaan 83% suurempaa kuin rakennetussa ympäristössä. Huomaan tämän toteutuvan, kun vastaani kävelee vanhempi herrasmies. Hänkin osoittautuu toimittajaksi, joka kirjoittaa artikkelia samaisen metsän uudesta kaavoituksesta mökkitonteiksi. Rupattelemme aiheesta tovin.

Sipoonkorven metsäsotku

Kirkkonummelta jatkamme Sipooseen, ja mitäpä metsäterapia olisikaan ilman astumista Sipoonkorven kansallispuistoon. Täällä huomaan heti, miten paikka eroaa aiemmista metsistä. Kirkkonummella talousmetsässä silmiin pistivät ikävät, tasaisesti sahatut kannot ja selkeä metsien karsinta. Täällä taas metsä näyttää ”siivottomalta”: kaatuneita puunrunkoja siellä täällä hujan hajan, ilman että kukaan kävisi noukkimassa kaatuneet rungot. Metsä luonnollisesti tarvitsee myös lahoavaa puuainesta, joten kansallispuiston metsä tuntuu heti hyvinvointisemmalta kuin talousmetsä.

Lintujen viserrys, pienet purot, saniaiset ja lehtipuut… Paikoitellen Sipoonkorpi ei häviä mitään Thaimaan saariston vehreille metsille, jonne suomalaiset sankoin joukoin lentävät rentoutumaan ja nollaamaan. Ymmärrän, miksi Leppänen ja Pajunen järjestävät yhteistyössä Sipoon terveyskeskuksen kanssa elvyttäviä Terveysmetsä-retkiä juuri Sipoonkorpeen.

Metsäpaniikki Ruovedellä

Ihmiskokeiluni viimeisen metsäretken teen Ruovedellä. Lähden tuntemattomaan metsään yksin puhelimeni karttapalvelu tukenani. Samoilen aluksi ympäriinsä, mutta takaisin päin mennessä jostain syystä päädyn metsän sijaan rämeikköön, jossa ei kuljekaan helppokulkuista polkua. Päätän kuitenkin oikaista rämeikön läpi. Kun olen jo liian syvällä takaisin kääntyäkseni, tilanne ei tunnu enää kivalta. Puuntaimet yltävät liian korkealle, liian isojen lainasaappaiden alla on vuorotellen valtavia kiviä tai upottavaa rämeikköä ja paniikki alkaa iskeä. Ympärilläni pörräävät hyttyset ja paarmat tekevät kaikkensa, että oloni olisi mahdollisimman epämukava. Katson sykkeeni, 120. Olen hermostunut. Lopulta tutun oloinen metsä alkaa ja saan saappaani ihanaan havumaahan. Hengästyneenä tajuan, etten ehtinyt hädässäni iloita rämeikössä vastaani tulleesta vadelmapensaiden merestä. Vadelmien kypsymisaikaan tänne on tultava uudestaan!

Ihmiskokeen tulos: Olen biofiili

– Lapsi tuntee välitöntä, luontaista vetoa luontoon, mitä on selitetty biofilia-, eli elämänrakkaus-hypoteesillä. Tutkijaprofessori Edward O. Wilsonin mukaan biofilia on kaikissa ihmisissä lähtökohtaisesti, ikään kuin tehdasasetuksissa. Se ei kuitenkaan aktivoidu automaattisesti, vaan se vaatii kokemuksien kautta oppimista ja toisilta saatua tukea, Leppänen kertoo.

Olen selvästi biofiili. Olen nukkunut koko viikon paremmin, niskakipuni on selväsi vähentynyt ja oloni on raikkaampi. Aktiivisuusrannekkeen ja sykemittarin datan mukaan metsäpäivinä aktiivisuustasoni ovat merkittävästi yli tavoitteeni. Normaali leposykkeeni on tilastojen mukaan korkea, yli 70 lyöntiä minuutissa. Kuitenkaan liikunnalliset metsäretket eivät tee piikkejä sykediagrammiin, joten luonnossa oleminen näyttäisi vaikuttavan myös sykkeeseen alentavasti. Juoksulenkki kaupungissa nostatti sykkeen jopa 180 lyöntiin minuutissa, kun taas metsässä juoksu ei nostattanut sykettä yli 160.

Juoksu metsässä tuntui kaikin puolin miellyttävämmältä kuin kaupungissa. Metsässä en tiedostanut itseäni, eivätkä muiden katseet päässeet häiritsemään yksin juostessa. Maa tuntui mukavammalta jalkojen alla, ja maaston nousut ja laskut saivat lenkin tuntumaan jännittävämmältä. Puunjuurien yli loikkiminen jopa riemastutti.

– Kokemus on osoittanut, että luontoon lähtemistä katuu harvoin, jos koskaan. Heikoillakin hetkillä pitää vain voittaa se halu jäädä nyhjäämään sisälle. Rottakokeetkin sen todistavat, että tutussa tylsässä häkissä kyhjöttävillä rotilla aivosolujen hermoyhteydet ovat paljon suppeammat ja vähähaaraisemmat kuin virikehäkkirotilla. Sama pätee ihmisiin. Kun on moniaistillista tutkittavaa, aivot kukoistavat, Leppänen summaa.

 

 

Linkki artikkelin sivulle

DIY: Helpot Kestohedelmäpussit

Syksyn satoa on mukava kantaa kaupasta omatekemässä hedelmäpussissa, joka syntyy vaikkapa verhokankaista ja kengännauhoista. Kaupan kassan yllättäminen sallittu! Teksti: Vilma Tammelin. Kuvat: Matilda Saarikoski Tarvikkeet: ohutta kangasta esim. 30×60 cm, vähän karheapintaista kangasta, sakset, ompeluvälineet,
[Lue lisää]

DIY: Helpot Kestohedelmäpussit

×

Syksyn satoa on mukava kantaa kaupasta omatekemässä hedelmäpussissa, joka syntyy vaikkapa verhokankaista ja kengännauhoista. Kaupan kassan yllättäminen sallittu!

Teksti: Vilma Tammelin. Kuvat: Matilda Saarikoski

Tarvikkeet: ohutta kangasta esim. 30×60 cm, vähän karheapintaista kangasta, sakset, ompeluvälineet, nyöriksi esim. nauhaa tai virkattu ketju, hakaneula

1. Taita ohut kangas kaksinkerroin nurjat puolet vastakkain ja ompele kumpikin sivusauma. Jos haluat kauppalappupaikan sivusaumaan, ompele samalla karhea kangaspala kankaiden väliin. Voit ommella paikan myös valmiin pussin päälle.

2. Tee nauhakuja: Käännä avointa yläreunaa 3 cm nurjalle puolelle ja ompele pussin suun ympäri 2 cm päästä sen ylälaidasta. Käännä pussi oikein päin.

3. Tikkaa toisen puolen sivusauman päälle, aivan pussin yläreunaan vaakasuunnassa pari senttiä edestakaisin estääksesi sauman purkautumisen. Ratko tikkauksen alapuolelle nauhakujaan reikä, josta saat nauhan kulkemaan pussin suun ympäri. Käytä pujottamisen apuna hakaneulaa. Päättele langanpäät pussin sisäpuolelle.

 

 

Linkki artikkelin sivulle

Mummoillen: Terveyden lähteellä

Herkuttelua Roomalaisittain Teksti ja kuvat: Kaisa Illukka Ruokakirjeenvaihtajan tervehdys Roomasta, jossa mummoilija on viettänyt koko kesän. Italialainen keittiö on äkkiseltään varsin vehnäpainotteinen ja moni evästi matkaani, että vegaanisia tuotteita ei välttämättä löydy samaan tapaan kuin
[Lue lisää]

Mummoillen: Terveyden lähteellä

×

Herkuttelua Roomalaisittain

Teksti ja kuvat: Kaisa Illukka

Ruokakirjeenvaihtajan tervehdys Roomasta, jossa mummoilija on viettänyt koko kesän. Italialainen keittiö on äkkiseltään varsin vehnäpainotteinen ja moni evästi matkaani, että vegaanisia tuotteita ei välttämättä löydy samaan tapaan kuin Suomesta. Ja höpsistä! Vegaaniset vaihtoehdot, ravintolat ja elintarvikkeet löytyvät enenevässä määrin Roomastakin, hieman eri painotuksin ehkä. Perusmarketista saa esimerkiksi tölkissä vegaanista lasagnevalkokastiketta, vegaanisille pakasteille on kokonainen oma kaappinsa, seitan maustetaan kekseliäästi sitruunalla ja lähiluomugelaterian (jäätelökaupan) valikoimasta puolet ovat vegaanisia makuja. Ja tietysti tämän paikan nimi on Fonte della Salute (Terveyden lähde), koska näiden täyteläisten ja raikkaitten gelatojen ainekset ovat käsittämättömän terveellisiä.

Koska mummoilija on kuitenkin kohtuutalouden asialla, suosikkiarkiruokani täälläkin on paitsi terveellinen (tomaatin terveysaines on lykopeeni), myös monikäyttöinen tomaattikeitto. Italia ja tomaatti kuuluvat yhteen ja tomaattihommat täällä osataan. Jos samaa keittoa ei huvita syödä seuraavana päivänä (vaikka sen maku siiheksi paraneekin), paksun loppukeiton voi käyttää pasta- tai pizzakastikkeena. Pakastustakin se kestää.

Tomaattikeitto (4 annosta)
  • 3 rkl oliiviöljyä
  • 2 valkosipulinkynttä
  • 2 tlk tomaattimurskaa (Italiasta saa myös hienorakenteista tomaattimurskaa; kunpa joku toisi sitä Suomenkin valikoimiin, se on täydellistä keittoihin.)
  • 4 dl vettä
  • 2 rkl tummaa ruokosokeria tai siirappia (tomaatin maku pyöristyy pienellä makeutuksella)
  • ½ tl suolaa
  • 1 dl kasvikermaa
  • (1 rkl tuoretta oreganoa)
  • (Jos haluat keittoon proteiinilisää: 1 dl punaisia linssejä)

Lisäksi: paahdettua leipää, tofupestoa, oliiviöljyä

Silppua valkosipulinkynnet hienoksi ja kuullota niitä pikku hetki oliiviöljyssä kattilassa. Lisää tomaattimurska. Huuhtele tölkit vedellä ja lisää tölkinhuuhteluvesi kattilaan. Kun tomaattiseos kuumenee, lisää joukkoon vielä sokeri ja huuhdellut linssit jos haluat niitä käyttää, ja vähennä lämpö miedolle tasolle. Anna muhia hissukseen puolisen tuntia, kunnes keitto on sakeaa ja muhevaa. Lisää suola, kasvikerma ja oregano, kiehauta vielä nopeasti. Tarkista maku. Tarjoile keitto pannulla tai leivänpaahtimessa paahdettujen ja revittyjen leipäpalojen, tofupeston ja oliiviöljyn kera.

Rouhea pestontapainen lisäke
  • 1 dl cashew-pähkinöitä
  • 1–2 ruukkua basilikaa (voit käyttää osan rukolaa)
  • 1 valkosipulinkynsi
  • 100 g maustamatonta tofua
  • 1 dl oliiviöljyä
  • ¼ tl suolaa

Pestoa voi tehdä oikeastaan mistä tahansa vihreästä + siemenistä. Italian marketeista ostamani vegaaniset tuorepestot sisältävät useimmiten tofua ja cashew-pähkinöitä, sitä oli siis kokeiltava itsekin. Mikäli haluat tästä pestosta tahnamaisemman, surauta se toki sileämmäksi tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella.

Rouhi pähkinät hienoksi murskaksi, silppua valkosipulinkynsi sekä basilikanlehdet. Möyhennä tofu haarukalla. Sekoita kaikki ainekset kulhossa tai morttelissa hieroen. Tarjoa keiton tai leivän päällä.

Panna cotta (4 annosta)
  • 6 dl kasvimaitoa (esimerkiksi kookos-cashew-maitoa)
  • 1/3 dl agave- tai vaahterasiirappia
  • 2 tl (4 g) agar-jauhetta (hyvin varustelluista ruokakaupoista ja ekokaupoista)
  • 1 tl vaniljasokeria tai -uutetta

Tarjoiluun: tuoreita marjoja tai mustikkakompottia, pistaasirouhetta

Panna cotta eli “keitetty kerma” on italialainen klassikkojälkiruoka, joka kasvimaidosta valmistettuna ja marjojen kanssa tarjoiltuna on varsin terveellinen herkku. Mutta mikäli haluat rasvaisemman ja täyteläisemmän panna cottan, korvaa osa maidosta kookoskermalla. Keittele lisukkeeksi mustikkakompottia.

Sekoita ainekset kattilassa hyvin ja lämmitä seos kiehumispisteeseen (eli kunnes se alkaa kuplia) koko ajan sekoittaen. Keitä vielä muutama minuutti keskilämmöllä edelleen sekoittaen. Jaa seos neljään lasiin tai tarjoilukuppiin ja anna niiden jäähtyä huoneenlämmössä. Siirrä astiat jääkaappiin vähintään tunniksi jähmettymään.

Mustikkakompotti
  • 2 dl mustikoita
  • 2 rkl ruokokidesokeria
  • 1 rkl vettä

Yhdistä ainekset kattilassa, keitä keskilämmöllä 5–10 minuuttia välillä sekoittaen, kunnes seos sakenee. Jäähdytä ja lusikoi jähmettyneen panna cottan päälle.

 

Linkki artikkelin sivulle

Älä anna arjen jyrätä – 7 vinkkiä hyvinvointiin

Loma on arjen velvoitteista – koulusta, opiskelusta tai työstä – palautumista ja virkistäytymistä varten. Vaikka syksyn alkua odottaisikin innostunein mielin, silti lomalta arkeen palaaminen voi tuntua raskaalta. Tätä voi helpottaa jo tieto siitä, että monesta
[Lue lisää]

Älä anna arjen jyrätä – 7 vinkkiä hyvinvointiin

×

Loma on arjen velvoitteista – koulusta, opiskelusta tai työstä – palautumista ja virkistäytymistä varten. Vaikka syksyn alkua odottaisikin innostunein mielin, silti lomalta arkeen palaaminen voi tuntua raskaalta. Tätä voi helpottaa jo tieto siitä, että monesta muustakin paluu arjen velvoitteisiin tuntuu tylsältä ja väsyttävältä. Tavallaan nämä tunteet kuuluvatkin asiaan, ja loman loppumisesta saa tuntea haikeutta. Omasta hyvinvoinnista huolehtiminen auttaa lomaltapaluussa ja arjen jaksamisessa. Vinkit syksyn hyvinvointia lisäämään antaa Nyyti ry:n toiminnanjohtaja Minna Savolainen.

 

Teksti: Tuuli Turtola. Kuvitus: Minna Pyykkönen.

 

1.  Totuttele arjen vuorokausirytmiin

Jos lomalla vuorokausirytmi on ollut kovin erilainen kuin yleensä arkena, voi arjen rutiineihin ja rytmiin paluuta helpottaa sillä, että viikkoa paria ennen loman loppumista alkaa siirtää vuorokausirytmiään lähemmäs arjen rytmiä. Ihan ymmärrettävästi tätä ei kovin moni raaski tehdä. Siksi onkin hyvä varautua siihen, että ennen kuin arjen vuorokausirytmi taas löytyy, niin ensimmäiset arjen aamuherätykset ovat vaikeita ja väsymys vaivaa päiväaikaankin.

 

2.  Tee vapaa-ajalla mukavia asioita

Kaiken loma-ajan mukavan tekemisen ei tarvitse loppua arkena: vapaa-aikaan kannattaa sisällyttää samaa mukavaa tekemistä kuin lomallakin. Mieli kaipaa myös rauhoittumista ja mielekästä tekemistä, oli se sitten musiikin kuuntelua, leffan katsomista, kirjan lukemista, käsitöitä tai luonnossa liikkumista. Mieli janoaa myös uuden oppimista ja uteliasta suhtautumista ympäristöön.

 

3.  Nuku hyvin

Nukkumisesta ei kannata tinkiä arjen kiireessäkään. Uni huoltaa aivoja, edistää oppimista ja on välttämätöntä palautumisen ja hyvinvoinnin kannalta. Nuoret tarvitsevat unta keskimäärin 8–10 tuntia joka yö, ei siis vain viikonloppuisin ja lomalla. Murrosiässä on tavallista, että hormonitoiminnan muutoksista johtuen nukahtamisaika siirtyy myöhemmäksi. Monella tämä johtaa siihen, että arkisin uni jää liian vähäiseksi, kun aamun velvollisuudet, kuten koulu ja opiskelu kuitenkin pakottavat heräämään aikaisin. Tästä johtuen moni nuori kärsii erityisesti aamuväsymyksestä. Silloin on nukkunut riittävästi, kun kokee olonsa levänneeksi, virkeäksi ja jaksaa tehdä normaaleja päivään kuuluvia asioita.

 

4.  Pyri huomaamaan myönteiset asiat arjessa

Arjen velvollisuudet ja rutiinit saattavat joskus tuntua tasapaksulta pakkopullalta. Nämä ovat kuitenkin tärkeitä, sillä ne rytmittävät elämää, sisältävät sosiaalisia suhteita ja kiinnittävät meidät ympäröivään yhteiskuntaan. Välillä kannattaa pysähtyä havainnoimaan omaa arkea ja löytämään sieltä mieluisia asioita. Voi vaikka kysyä itseltään, mikä tässä arkipäivässä oli mukavaa, mistä tuli hyvä mieli tai missä onnistuin tänään. Näin voi oppia näkemään arkielämänsä uudessa valossa.

 

5.  Käytä nettiä ja somea kohtuudella

Netti ja erityisesti some syövät enenevässä määrin aikaamme. Ne tarjoavat tuiki tarpeellisia sosiaalisen yhdessäolon foorumeita ja aktiviteetteja. Niillä voi kuitenkin olla myös päinvastainen vaikutus, erityisesti somen tiedetään aiheuttavan myös riippuvuutta. Riippuvuus tarkoittaa sitä, että ihminen viettää aikaa netissä ja somessa niin paljon, että toiminta muuttuu yksilölle ja ympäristölle haitalliseksi. Somen ongelmallinen käyttö muodostuu usein vaivihkaa ja sitä voi olla vaikea tunnistaa. Keskeisiä someriippuvuuden tunnusmerkkejä on se, että somepäivityksiä on pakonomainen tarve lukea koko ajan sekä tehdä niitä itse. Riippuvuudessa somesta irtioleminen synnyttää vahvan paitsi jäämisen kokemuksen ja ärtymyksen ja ahdistuksen tunteita.

Somen tiedetään vaikuttavan mielenterveyteen niin hyvässä kuin pahassa. Epäsuotuisia vaikutuksia ovat ulkonäköpaineiden lisääntyminen ja kehonkuvahuolien pahentuminen, uniongelmien, ahdistuksen, masennuksen ja yksinäisyyden tunteiden lisääntyminen. Somessa esiintyy myös kiusaamista, joka alentaa itsetuntoa ja voi aiheuttaa masennusta sekä itsetuhoisia ajatuksia.

Omaa somen käyttöä kannattaa välillä seurata ja kuulostella, millaisia tunteita herää, jos yrittää olla vaikka yhden päivän pois somesta. Jos somen käyttö on pakonomaista ja huolta herättävää, niin siihen kannattaa hakea tukea ja apua. Usein jo se, että huolestaan kertoo jollekin, voi helpottaa tilannetta. Isompien ongelmien syntymisen ennaltaehkäisemiseksi olisi hyvä rauhoittaa vähintäänkin myöhäisillat ja yöt levolle ja nukkumiselle, ja pistää somen seuraaminen yötauolle.

 

6.  Laita perusasiat kuntoon

Vanhat tutut neuvot on aina hyvä kerrata: Riittävä lepo ja uni, terveellinen ravitsemus ja sopiva määrä liikkumista ovat hyvinvoinnin kivijalka. Mielenterveys vahvistuu arjessa ja arjen tekemiset sekä rutiinit ylläpitävät sitä. Näihin kannattaa kiinnittää huomioita erityisesti silloin, jos eläminen ja oleminen tuntuu väsyttävältä tai ei oikein tahdo saada aikaan mitään.

 

7.  Ylläpidä sosiaalisia suhteita

Myös ihmissuhteet ovat tärkeitä hyvinvoinnille. Näitä kannattaa aktiivisesti ylläpitää. Myötätunnon tiedetään lisäävän myös omaa mielen hyvinvointia. Myötätunnon taitoja voi harjoitella vaikkapa hyväntekemisen kautta: voisitko olla avuksi jollekin läheisellesi jossain asiassa?

 

Mitä tehdä kun ahdistaa, pelottaa tai masentaa?

Elämään kuuluu erilaisia tunteita ja erilaisia elämänvaiheita, joista toiset ovat kuormittavampia. Erityisesti nuoruusikään kuuluu tunteiden kuohuntaa. Synkkien ajatusten kanssa ei kuitenkaan kannata jäädä yksin.

– Aikuisuuteen siirtyminen on yksi haastavimmista kehitysvaiheista ihmisen elämässä. Nuoren mieli on erityisen herkkä haavoittumaan ja moni elämänaikainen mielenterveysongelma alkaakin jo nuoruusiässä. Aina ei ole helppoa erottaa, mikä on normaalia ja milloin kyse voisi olla sellaisesta oireesta, josta tarvitsisi olla huolissaan. Omista tunteistaan ja voinnistaan kannattaa aina puhua lähipiirin aikuisten kanssa tai kavereiden kanssa, sanoo toiminnanjohtaja Minna Savolainen Nyyti ry:stä.

Tunteita ja oireita, joita ei tulisi sivuuttaa, on pidempään kestänyt epätavallisen surullinen ja alakuloinen mieliala. Lisäksi, jos tuntuu, ettei enää saa mielihyvää asioista, jotka ennen ovat tuntuneet kivoilta, ja jos nukkumisessa tapahtuu muutoksia niin, että mikään nukkuminen ei tahtoisi riittää tai ei saa nukutuksi, kannattaa hakea tilanteeseen apua. Tällöin voi olla kyse masennuksesta.

– Jos on enimmän osaa aikaa huolissaan jostain itseen tai läheisiin liittyvistä asioista, murehtii paljon eikä saa sitä lopetetuksi, tulevaisuudessa näyttää olevan pelkkiä uhkia ja olo tuntuu levottomalta ja ehkä tuskaiseltakin, niin silloin on avun hakemisen paikka. Tässä voi olla kyse ahdistuneisuushäiriöstä.

Kaikenlaiset todella epätavalliset ajatukset, epäluuloisuus ja harhojen kuuleminen tai näkeminen voivat olla psykoosihäiriöiden oireita. Näissä tarvitaan aina ammattiapua, Minna Savolainen sanoo.

Toistuvat kuolemanajatukset ja ajatukset itsensä vahingoittamisesta ovat ison huolen paikka: niiden kanssa ei pidä jäädä yksin. Apua on saatavilla.

 

  • Nuorille tarkoitettu Sekasin Chat päivystää lähes vuorokauden ympäri, osoitteessa sekasin247.fi.
  • Kriisipuhelin päivystää lähes vuorokauden ympäri, p. 010 195 202.
  • Lasten ja nuorten puhelimesta saa keskustelutukea, p. 116 111.

Netissä toimiva Nuorten mielenterveystalo on hyvä palvelu, joka sisältää kattavasti tietoa erilaisista mielenterveyshäiriöistä ja niiden oireista, testejä ja oma-apuohjelmia sekä tietoa tuki- ja hoitopalveluista, www.mielenterveystalo.fi/nuoret/Pages/default.aspx

Linkki artikkelin sivulle

Addiktoiva älypuhelin

Älypuhelin hiipii bussimatkalle, sänkyyn, pulpetille… Kuinka jatkuva puhelimen piippaus ja medioiden moniajo vaikuttavat meihin? Puhelimen käyttöä pitäisi osata säädellä samalla kun yhteydenpito kavereihin hoituu suurelta osin sen kautta. Onko älypuhelimen käytöllä myös hyviä vaikutuksia? Teksti
[Lue lisää]

Addiktoiva älypuhelin

×

Älypuhelin hiipii bussimatkalle, sänkyyn, pulpetille… Kuinka jatkuva puhelimen piippaus ja medioiden moniajo vaikuttavat meihin? Puhelimen käyttöä pitäisi osata säädellä samalla kun yhteydenpito kavereihin hoituu suurelta osin sen kautta. Onko älypuhelimen käytöllä myös hyviä vaikutuksia?

Teksti ja kuvat: Kerttu Pakkasvirta.

Omalla vastuulla

Tänä päivänä melkein jokaisella nuorella on älypuhelin. Väitöskirjatutkija Antti Paakkari tutkii älypuhelinten ja koulun yhteyttä. Paakkari seurasi lukiolaisten puhelimen käyttöä kolmen vuoden aikana oppilaiden jakaessa puhelimen näyttönsä sovelluksen kautta. Osalle puhelin oli tärkeämpi kuin toisille, mutta viestintä kavereiden kanssa eri sovelluksien, kuten Snapchatin ja Instagramin, kautta nousi ylivoimaisesti esille. Nykyään tuntuukin, että on oltava jatkuvasti puhelimen päässä.

– Yksityisyys muotoutuu hyvin toisella lailla: on pakko valita olla tavoitettavissa, se ei tapahdu enää luonnostaan. Se voi näkyä stressinä siitä, että on pakko olla osallistumassa johonkin jatkuvasti ja että tulee koko ajan ärsykkeitä, Paakkari kertoo.

Myös vastuu puhelimen käytöstä on usein nuoren harteilla.

– Moderointi tai puhelimen hyllylle laittaminen jää kaikki yksilön omalle vastuulle. On itse mietittävä sitä, mikä määrä käyttöä on minulle hyvä ja mikä taas liikaa. Se on eräänlaista metatyötä, joka sinänsä on aika raskasta, Paakkari pohtii. Jo alakoululainen voi joutua opettelemaan säätelemään älypuhelimen käyttöään ja kiinnittämään huomiota omaan jaksamiseensa.

Paakkarin mukaan puhelimen käyttö on kuitenkin todella yksilöllistä. Osalle puhelin on kavereiden takia on tärkeä, mutta ilmankin pärjäisi ihan yhtä hyvin.

Somen käytön seurantaa

Käytän itse puhelintani sosiaaliseen mediaan, uutisten lukemiseen ja netin selailuun päivittäin. En kuitenkaan tiennyt, kuinka monta tuntia yhteensä puhelimella näpräämiseen päivässä kuluu. Latasin sovelluksen, joka mittaa puhelimella käytettyä aikaa eri sovelluksiin. Olin käyttänyt WhatsAppissa reilun tunnin ja internetissä puoli tuntia. Yhteensä yli neljä tuntia puhelimella! Eri sovelluksiin käytetty aika vaihteli päivittäin.

Selailen usein puhelinta bussissa tai metrossa ja etsin hetken mielijohteesta tietoa internetistä. Usein myös varsinainen etsittävä asia unohtuu, ja eksyn selaamaan jotain aivan muuta. Järkytyin hiukan tiedosta, että neljä tuntia päivästäni upposi puhelimella selailuun. Mitä olisin tehnyt ne neljä tuntia ilman puhelinta? Toisaalta taas monta viestiä ja uutista olisi jäänyt lukematta ilman. Mutta olisiko se lopulta ollut katastrofi?

Päätin olla päivän kokonaan ilman puhelinta. Eniten jännitin niitä kaikkia Whatsapp-viestejä ja Facebook-ilmoituksia, jotka saisivat odottaa. Vastoin oletuksiani puhelin kuitenkin unohtui pian. Tyhjät hetket bussissa tai odotellessa luin kirjaa tai vain olin. Kuuntelen usein musiikkia kuulokkeista, mutta oli virkistävää vain keskittyä ääniin ympärilläni. Kirjan nappaaminen kassiin puhelimen sijasta tai luurin jättäminen taskuun esimerkiksi kaverin näkemisen ajaksi ovat pieniä, mutta puhelinaddiktille merkittäviä tekoja.

Treenaa työmuistia

Psykologian tohtori ja aivotutkija Mona Moisala tutki väitöskirjassaan, miten somettaminen ja pelaaminen vaikuttavat nuorten aivoihin ja kognitiivisiin toimintoihin, kuten keskittymiskykyyn. Moisalan mukaan vaikutukset riippuvat käytön määrästä ja siitä, mihin älylaitetta käytetään. Jos puhelinta käyttää päivittäin tuntikausia vapaa-ajalla, se voi tutkimuksen mukaan olla pois kehitykselle muusta tärkeästä tekemisestä, kuten liikunnasta ja kaverien näkemisestä.

– Kuitenkaan parin tunnin käytöstä päivässä ei ole haittaa, jos aikaa jää paljon muuhunkin, jolloin hyvinvointi pysyy hyvänä, Moisala kertoo. Myös unenpuute laskee keskittymiskykyä, joten puhelimen käyttöä iltaisin olisi hyvä välttää.

Älylaitteella pelaamisella saattaa olla posiitivisiakin vaikutuksia kognitiivisiin toimintoihin. Sitä vastoin monisuorittaminen on yhteydessä huonompaan keskittymiskykyyn. Moisalan väitöskirjatutkimuksessa havaittiin, että laitteilla paljon monisuorittavat nuoret suoriutuvat huonommin yhteen asiaan keskittymistä vaativassa tehtävässä. Heidän aivojensa etuosat myös aktivoituivat tällöin voimakkaammin, mikä kielii mahdollisesta pinnistelyn tarpeesta keskittymistä vaativan tehtävän aikana. Kuitenkin pelaamisella on Moisalan mukaan lukuisia positiivisia yhteyksiä kognitiivisiin toimintoihin.

– Pelaaminen on joidenkin tutkimusten mukaan yhteydessä parempaan reaktionopeuteen, havaitsemiskykyyn, työmuistiin ja kykyyn siirtää huomio kohteesta toiseen, Moisala luettelee. Jos aivojaan haluaa siis treenata, pelisovellukset ovat todellakin kokeilemisen arvoisia.

Tietoista läsnäoloa?

Nykyään puhelimille on saatavilla laaja kirjo erilaisia mindfulness-sovelluksia, jotka lupaavat käyttäjälleen vapautumista stressistä meditaatioharjoitusten avulla. Kokeilin yhtä sovelluksista nähdäkseni, mistä oikein on kyse.

Rauhoittava vuorimaisema avautuu näytölle linnunlaulun soidessa, kun avaan Calm-sovelluksen. Ensimmäisenä on päivän kymmenenminuuttinen meditaatioharjoitus, jossa naisääni ohjaa rentoutumaan. Seitsemän päivän ilmaiskokeilu sisältää päivittäisen harjoituksen. Meditaatio-osuudessa on lukuisia hengitysharjoituksia, tietoiseen läsnäoloon syventyviä harjoituksia sekä eri pituisia meditaatioharjoituksia. Tarjolla on myös unimusiikkia ja iltasatuja.

Pidin laajasta valikoimasta musiikkia: aaltojen pauhatessa tai rauhoittavan pianosävelmän soidessa uni tuli nopeasti. Calmissa minua häiritsi katkeamaton linnunlaulu taustalla, jonka tarkoitus oli ironisesti kyllä rentouttaa. Itse harjoituksissa en taas pystynyt kunnolla keskittymään. Tiedostin, että naisääni tuli puhelimestani, enkä voinut välttyä ristiriidalta.

Ihmiset voivat mindfulness-sovellusten avulla keskittyä omaan hyvinvointiinsa. Paakkari näkee, että niihin kytkeytyy nykypäivän tarve hallinnoida ja valvoa omaa puhelimen käyttöä. Suuret puhelinvalmistajat ovat tuomassa käyttöjärjestelmiinsä ominaisuuksia, joiden avulla voi asettaa rajoja ja hälytyksiä jos puhelinta on tullut käytettyä liikaa.

– Mutta ehkä tämän hetken paradoksi on, että tarvitaan kone ohjaamaan sen pariin, Paakkari sanoo.

Ehkä mediaatioharjoituksen ironia olikin juuri se. Vaikka saatoinkin rentoutua rauhoittavasta unimusiikista, se tapahtui sovelluksella puhelimessani. Rentoutumista ja meditaatiota voi kuitenkin onneksi harjoittaa myös ilman puhelinta.

 

Nuoret vastaavat

  • Kuinka paljon arvioisit käyttäväsi älypuhelintasi päivässä?
  • Mihin käytät puhelintasi eniten? (sovellukset, pelit)
  • Koetko, että käytät puhelinta liikaa ja haluiaisit vähentää sen käyttöä?
  • Jos saisit valita, haluaisitko elää ilman älypuhelinta?

Marja, 17 v.

  • 6 tuntia.
  • Instagram, Snapchat.
  • Välillä koen, riippuu tilanteesta. Jos haluan saada jotain oikeasti aikaiseksi tai jos olen kavereiden seurassa, olisi kivempi keskittyä siihen niiden kanssa oloon.
  • En, koska olen liian tottunut kuuntelemaan musiikkia siitä, käyttämään sosiaalista mediaa ja soittamaan ihmisille.

Saara, 11 v.

  • Noin 3–5 tuntia.
  • YouTube, Whatsapp ja pelaan joitain pelejä.
  • Koen että voisin käyttää puhelinta vähemmän päivässä.
  • Haluaisin elää ilman älypuhelinta, koska minusta tuntuu että käytän puhelinta liikaa turhiin asioihin.

Mikael, 20v.

  • Varmaankin noin 2–3 tuntia. Kun saan viestin, niin katson sen melkein heti.
  • Snapchat ja Instagram.
  • En tällä hetkellä, nuorempana esimerkiksi yläkouluaikoina tuli käytettyä puhelinta koko ajan.
  • En, älypuhelimella on helppo pitää yhteyttä niihinkin ihmisiin, joita ei näe päivittäin, ja se on todella hyödyllinen kaikessa arjen tekemisessä.

Sofia, 13 v.

  • Arviolta noin 3–7 tuntia.
  • Käytän puhelinta eniten snäppäilyyn, vastaan viesteihin, selaan somet ja katson ehkä YouTubea.
  • Ehkä viikonloppuisin olen puhelimella liian kauan. Ja kyllä, haluaisin vähentää puhelimen käyttöä.
  • En eläisi ilman puhelinta, sillä silloin en voisi ottaa yhteyttä kavereihin tai soittaa apua, jos sitä tarvitsen.

Ukko, 8 v.

  • Perjantaisin 3 tuntia, muina päivinä vähemmän.
  • YouTubeen ja pelaamiseen.
  • Välillä.
  • Ei, en pystyisi soittamaan tai lähettämään viestejä, enkä katsomaan YouTubea.

 

Linkki artikkelin sivulle

Luontokuvaaja on luonnossa läsnä

Luonto-Liiton #luontokuvahaaste-kilpailun voittaja Timo Marjala on oppinut tuntemaan luontoa kuvaamisen kautta. Hän kannustaa myös muita nuoria ulos luontoon kameran kanssa. Teksti: Mari Aarnipelto. Kuvat: Mari Aarnipelto ja Timo Marjala. Oli yksi niistä heinäkuun helteisistä päivistä,
[Lue lisää]

Luontokuvaaja on luonnossa läsnä

×

Luonto-Liiton #luontokuvahaaste-kilpailun voittaja Timo Marjala on oppinut tuntemaan luontoa kuvaamisen kautta. Hän kannustaa myös muita nuoria ulos luontoon kameran kanssa.

Teksti: Mari Aarnipelto. Kuvat: Mari Aarnipelto ja Timo Marjala.

Oli yksi niistä heinäkuun helteisistä päivistä, kun tapasin luontokuvaaja Timo Marjalan Jämsäjoen rannalla. 16-vuotias Marjala on harrastanut luontovalokuvaamista aktiivisesti viimeiset puolitoista vuotta, ja hänen hieno otoksensa oksalla istuvasta varpuspöllöstä voitti Luonto-Liiton keväällä 2018 järjestämän #luontokuvahaaste-valokuvakilpailun.

Jämsänkoskella asuvan ja pääosin Keski-Suomen ympäristössä kuvaavan Marjalan aktiivisempi valokuvaaminen alkoi maisemakuvista, jotka alkoivat miellyttää omaa silmää. Ajan myötä Marjala siirtyi laajemmista ympäristöotoksista myös eläinten ja lintujen kuvaamiseen. Sekä maisemien että luonnon asukkien kuvaamisessa on Marjalan mielestä puolensa, ja on mukavaa, kun huomaa kehittyvänsä kuvaajana. Oman tyylinsä, jonka voi nähdä hänen ottamissaan kuvissa, Marjala sanoo syntyneen luonnostaan, kuvaamalla. Aktiivisen luontokuvauksen sivujuonteena on päässyt tapahtumaan myös muutakin kuin kuvaajana kehittymistä.

– Olen oppinut tuntemaan luontoa, tunnistan eläimiä ja lintuja nykyään paljon paremmin, Marjala kertoo.

Suunnitellen ja sattumalta

Luontokuvahaasteen voitto tuli Marjalalle yllätyksenä.

– En osannut yhtään odottaa sitä. Kuvakin oli osittain sattuman tulosta. Olimme istumassa yhdellä kodalla, kun huomasin varpuspöllön puussa. Kävin hakemassa kameran, otin kuvan ja siinä se sitten oli, Marjala kertoo.

Nuorella kuvaajalla on kuitenkin kokemusta pöllöjen kuvaamisesta myös täysin toisella tavalla. Hän halusi kuvata sarvipöllön poikasia, ja toteutti tämän pitkän suunnittelun kautta mennen tarkoituksella tiettyyn, ennalta selvitettyyn paikkaan kuvaamaan. Marjala näkeekin, että sekä sattuma että suunnittelu vaikuttavat luontokuvaukseen, usein vielä samanaikaisesti. Jos haluaa ottaa kauniin kuvan pöllöstä, se saattaakin onnistua, kun on vain muina ihmisinä nauttimassa ulkoilmasta, tai sitten se voi olla onnistunut päätös suunnitelmalliselle kuvausretkelle tai kärsivälliselle odotukselle.

Tärkeintä luontokuvaamisessa, oli kyseessä sitten millainen kuvausretki tahansa, on kuitenkin olla läsnä luonnossa. Marjalan mielestä erityisesti nuoret voisivat olla enemmän tekemisissä luonnon kanssa.

– Nuorten keskuudessa ainakin osa on aika etääntynyt luonnosta. Ei siitä lähemmästä luontosuhteesta mitään haittaa ole kellekään.

Marjala kannustaa nuoria myös kokeilemaan luontokuvausta. Kynnys kuvaamiseen on vielä teknologian ansiosta entistä matalampi.

– Nykyisin kaikilla on puhelimet mukana, niin kuvaaminen on tosi helppoa, koska siihen ei välttämättä tarvitse edes olla hienoa kameraa, Marjala sanoo.

Luontokuvaus ei myöskään suinkaan ole yksinäistä puuhaa, sillä esimerkiksi sosiaalisessa mediassa kuvien jakaminen on helppoa. Marjala kuuluu itse Nuoret luontokuvaajat -nimiseen ryhmään, joka jakaa kuvia toisilleen Whatsappissa, sekä suuremmalle yleisölle Instagramissa ja Facebookissa. Ryhmään kuuluu haastatteluhetkellä noin 30 jäsentä, ja mukaan otetaan otettujen luontokuvien perusteella myös uusia innokkaita alle 18-vuotiaita luontokuvaajia.

Valosta ja järvimaisemasta

Luontokuvaus on hyvin läheisesti sidottu luonnon eri ilmiöihin, kuten säätilojen, vuodenaikojen ja luonnonvalon vaihteluun. Milloin Marjala sitten mieluiten kuvaa luonnossa?

– Jokaisessa vuodenajassa on omat hyvät puolensa kuvaamisen kannalta, Marjala pohtii.

Samaa mieltä hän on myös erilaisista säätiloista ja vuorokaudenajoista, joskin erityisen hieno valo saattaa Marjalan mielestä tulla kuviin illalla, erityisesti, kun aiemmin päivällä on satanut. Puolipilvisessä kelissä kuvaaminen on mukavinta, sateella ei niinkään. Suora auringonpaiste, eli juuri se sää, jossa haastatteluhetkellä, kirkkaana kesäpäivänä istumme puun varjossa, on myös vaikea kuvaamisen kannalta, sillä varjoista tulee tummia ja valosta kova.

Marjalalla on toinenkin luontoon liittyvä harrastus, kalastus. Hän onkin ottanut useita maisemakuvia järvellä, ja pitää järvimaisemaa kuvauksellisena.

– Valokuvaamisen kannalta järvi, joka aukenee metsän keskeltä, ja siihen osuu vielä ilta-aurinko, on hieno.

Kaksi luonnonläheistä mielenkiinnonkohdetta on myös varsin helppo yhdistää.

– Kun veneeseen lähtee, siellä on sekä kamera, että kalastustarvikkeet mukana.

Kaloja Marjala ei ole vielä kuvannut, mutta pitää sitä haasteena, jonka aikoo vielä toteuttaa.

Katse etelään ja pohjoiseen

Suosikkivuodenaikanaan Marjala pitää kesää, mutta kuvaamisen kannalta talvella on aivan omat  kuvauskohteensa. Yksi hänen pidemmän ajan haaveistaan, joka liittyy juurikin pimeimpään ja kylmimpään vuodenaikaan, on päästä Lappiin kuvaamaan revontulia. Toinen tulevaisuuden haave vie hänet toiseen suuntaan, Etelä-Suomeen ikuistamaan kettuja.

– Ketut ovat kesympiä Etelä-Suomessa kuin täällä pohjoisemmassa. Niistä saisi otettua hienoja lähikuvia.

Timo Marjala pitää luontokuvausta hyvänä harrastuksena, mutta ei ole suunnittelemassa siitä itselleen ammattia. Kysyessäni, kiinnostaisiko Marjalaa siirtyä kuvaamaan myös esimerkiksi ihmisiä tai kaupunkiarkkitehtuuria, vastaus tulee nopeasti.

– Luonto on ykkönen. Sitä tykkään kuvata.

 

Timo Marjalan kuvia Instagramissa: @timo_photos

Timo Marjalan kotisivut: timo-marjala-photography.webnode.fi

Nuoret luontokuvaajat-ryhmän kuvia Instagramissa: @nuoretluontokuvaajat

 

 

Linkki artikkelin sivulle

KATSO MYÖS