Nuorten Luonto

Nuorten Luonto on Luonto-Liiton jäsenlehti, jota tekevät nuoret itse yhdessä lehdenteon ammattilaisten kanssa. NL paneutuu ympäristöasioihin ja aika paljon muuhunkin raikkaalla ja räväkällä otteella. Lehden kestoaiheita ovat ekoelämä ja kestävä kulutus, ympäristönsuojelu sekä luonnossa harrastaminen – kulttuuria unohtamatta. NL ilmestyy neljä kertaa vuodessa.


Nuorten Luonnossa nyt


Luontoharjoitteita

Luonnon vuotuiset syklit kertovat osaltaan jotain myös oman elämämme sykleistä. Kevät ja kesä houkuttelevat vaivatta huomiomme ulospäin suuntautuvaan tekemiseen ja itsemme ilmaisuun. Syksyn lopussa koittava kaamos voi puolestaan muistuttaa meitä itsemme kuuntelemisen tärkeydestä sekä rentoutumisen
[Lue lisää]

Luontoharjoitteita

×

Luonnon vuotuiset syklit kertovat osaltaan jotain myös oman elämämme sykleistä. Kevät ja kesä houkuttelevat vaivatta huomiomme ulospäin suuntautuvaan tekemiseen ja itsemme ilmaisuun. Syksyn lopussa koittava kaamos voi puolestaan muistuttaa meitä itsemme kuuntelemisen tärkeydestä sekä rentoutumisen ja levon merkityksestä. Kaamoksessa luontokin lepää ja latautuu aloittaen keväällä jälleen uuden kasvun.

Teksti: Risto Heikkinen. Kuva: Emilia Raunio

Löydä itsellesi sopiva, rauhallinen sijainti levähtää hetkeksi. Joko ulkoilmassa riittävän lämpimästi pukeutuneena tai vaikkapa sängyllä maaten.

Seuraa hengityksesi liikettä. Ensin sieraimissa, sitten koko kehossa. Salli lopulta huomiosi laskeutua alavatsaan. Anna syvenevän hengityksen rentouttaa alavatsan lihaksia yhdessä huomiosi kanssa. Hiljalleen hengityksesi saa syventyä entisestään ja mielesi saa rentoutua.

Huomioi ja tunne nyt koko kehosi. Havainnoi tuntemukset kehon pinnalla sekä sisällä. Voit halutessasi syventää tätä kokemusta hengittämällä muutaman kerran rauhallisesti syvään sisään ja uloshengityksellä tuomalla napaa kohti selkärankaa auttaen näin keuhkoja tyhjentymään. Uloshengityksen lopuksi voit vielä pidättää pienen hetken hengitystäsi napa lähellä selkärankaa.

Huomioi nyt myös tilaa kehosi ympärillä. Aivan kuin voisit tuntea kehosi lisäksi noin metrin etäisyyden kaikkialla sen ympärillä. Huomaa, kuinka kehosi tuntemukset sekä sisäiset tuntemuksesi ovat läsnä tässä tilassa ja osa sitä.

Anna tuntemusten kertoa itsestään. Aivan kuten aistimme, myös tuntemuksemme ovat viestintuojia. Ne kertovat sen hetkisestä sisäisestä tilastamme. Kohtaa ne avoimen uteliaasti ja lempeästi. Ikään kuin tutkisit ensimmäistä kertaa, miltä sinusta oikeasti tuntuu.

 

Linkki artikkelin sivulle

Älä haksahda vaatteiden viherpesuun

Ympäristöystävällisintä on hankkia vaatteita tarpeeseen, huolehtia käyttämästään ja hävittää kestävästi. Teksti ja kuvitus: Miia Vistilä Vaateteollisuuden ympäristöhaittoja tiedostetaan koko ajan paremmin. Kuten muussakin kulutustavaroiden massatuotannossa, voittoja maksimoidaan tekemällä tuotteita, jotka kestävät tarkoituksella vain vähän aikaa,
[Lue lisää]

Älä haksahda vaatteiden viherpesuun

×

Ympäristöystävällisintä on hankkia vaatteita tarpeeseen, huolehtia käyttämästään ja hävittää kestävästi.

Teksti ja kuvitus: Miia Vistilä

Vaateteollisuuden ympäristöhaittoja tiedostetaan koko ajan paremmin. Kuten muussakin kulutustavaroiden massatuotannossa, voittoja maksimoidaan tekemällä tuotteita, jotka kestävät tarkoituksella vain vähän aikaa, jotta kuluttajien pitäisi ostaa pian uusia. Ala tuottaa kymmenesosan maailman hiilidioksidipäästöistä.

Vaateteollisuuden ongelmia ovat tämän lisäksi esimerkiksi puuvillan viljelyn iso vedenkulutus, värjäyksessä ympäristöön leviävät myrkylliset aineet, ompelijoiden tauottomat työpäivät ja vaatepölystä tulevat terveysongelmat, vaatteiden lyhyt käyttöikä, monia eri kuituja sisältävien kankaiden kierrätyksen vaikeus ja kaikesta tästä syntyvä tekstiilijäteongelma.

Moni haluaisi ostaa eettisemmin tuotettuja ja kestävämpiä vaatteita, mutta niitä ei usein ole tarjolla tai helposti löydettävissä.

Jotkut kaupat ovat alkaneet tarjota kuluttajille kierrätysmahdollisuutta, jossa vanhoja vaatteita vastaan saa alennuskupongin kauppaan. Tämä ei korjaa tuotannon ongelmia, ja samalla alennus kannustaa kuluttamaan lisää.

Hanki tarpeen mukaan

Kestävä vaatteiden käyttö lähtee omista tarpeista. Vaatteita, kuten muutakin kulutustavaraa, markkinoidaan mielikuvilla tavoiteltavasta elämästä. Jos mainoksen viesti viehättää, mieti tarvitsetko todella uutta tuotetta siihen. Esimerkiksi uusia trikoita paremmin lenkille lähtemiseen voi kannustaa, että varaa sille ajan kalenteriin ja sopii menosta kaverin kanssa.

Monella on ongelmana, että vaatteita on liikaa, mutta ei kuitenkaan tarkoitukseen sopivia. Vaatevuoren haltuunotto-ohjeet lähtevät yleensä siitä, että heitetään pois se, mikä ei sovi ja mitä ei tule syystä tai toisesta pidettyä. Jäljelle jää ns. kapselivaatekaappi, jossa ideaalitapauksessa arjen käyttövaatteet sopivat toistensa kanssa yhteen niin, että uusien hankintaa, vaatehuoltoa ja asukokonaisuuksia ei tarvitse koko ajan miettiä.

Tällaiseen tilaan kannattaa pyrkiä hitaasti ja omaan tilanteeseen fiksusti soveltaen. Käyttökelpoisen vaatteen pois heittäminen ei ole ympäristöteko. Ohjeita ympäristöystävälliseen vaatteista luopumiseen on jutun lopussa.

Harvoin tarvittavia vaatteita kannattaa vuokrata ja lainata. Erityisen kannattavaa vaatteiden vuokraaminen on, kun oman kehon koko ja muoto muuttuu. Myös arjen käyttövaatteita varten on vaatelainaamoita.

Löydä laatua

Hinta ei aina takaa hyvää laatua, eikä laatu ole välttämättä kallista – käytännössä ei kuitenkaan koskaan myöskään todella halpaa.

Laadukas vaate on riittävän paksua kangasta, se sopii tarkoitukseensa ja istuu hyvin päällä. Jos kankaan on tarkoitus venyä, se palautuu hyvin venytettäessä. Kankaista parhaiten kestävät elastaanittomat luonnonkuidut, joita löytää paremmin miesten- kuin naistenvaatteista. Onneksi monet mallit sopivat sukupuolesta riippumatta.

Ompelun laatu kannattaa tarkistaa: ovatko napit hyvin paikallaan, miten koristeet on kiinnitetty, ja mistä aineesta ne on tehty.

Kulumisen näkee parhaiten käytetyistä vaatteista. Kankaiden kestävyyttä on vähennetty koko 2000-luvun. Jos vanha tyyli miellyttää, 1900-luvulla tehdyt, hyvin pidetyt vaatteet ovat yhä käyttökelpoisia.

Myös vaatehuoltoa kannattaa pohtia jo hankittaessa: Millaista pesua vaate kestää ja vaatiiko se muuta huoltoa? Haluanko nähdä vaivaa vaatteen kunnossa pitämiseen vai onko helppohoitoisuus tärkeää?

Tuotanto-olojen selvittäminen voi olla kankaan laadun selvittämistä vaikeampaa. Tuotannolle on erilaisia sertifikaatteja, mutta niiden valvonta voi olla puutteellista. Myyjiltä kannattaa kysyä ja vaatia ottamaan selvää.  

Myös mieltymyksillä on väliä. Oman maun mukaista vaatetta käyttää kuluneempanakin, ja laadukaskin vaateostos on turhaa kulutusta, jos ostostaan ei sitten tule käyttäneeksi.

Pidä hyvin

Helpoin tapa pidentää vaatteiden käyttöikää on säilyttää hyvin ja pestä vain tarvittaessa. Esim. farkkuja ja villapaitoja kannattaa pesun sijaan usein vain tuulettaa tai pestä vain näkyvän tahran kohdalta. Hikiset vaatteet taas kannattaa pestä pian niiden likaantumisen jälkeen.

Tarkempia ohjeita vaatteiden pesuun, huoltoon ja käyttökauden ulkopuoliseen säilytykseen löytyy esimerkiksi Marttaliiton sivulta. Myös korjausompeluun löytyy sivustolta ohjeita.

Vanhan korjauttaminen on ympäristölle kannattavaa, vaikka uuden, ehkä vieläkin nopeammin rikkoutuvan, saisikin halvemmalla. Varsinkin rikkoutuneet kengät kannattaa näyttää ensin suutarille. Jos niitä ei voikaan korjata, voit pyytää neuvoja uusien kestävien ostamiseen – todennäköisesti saat niitä pyytämättäkin!

Uudelleenkäyttöä ennen kierrätystä

Kun vaate ei enää palvele sinua, mieti voiko joku muu vielä käyttää sitä. Ympäristöä säästävin tapa on siirtää vaatteet seuraavalle käyttäjälle mahdollisimman vähillä välikäsillä, esimerkiksi kirpputorilla, vaatteidenvaihtotapahtumassa tai lahjoittamalla paikalliselle hyväntekeväisyysjärjestölle.

Rikkinäiset vaatteet ovat tekstiilijätettä, jota ei saa viedä kaatopaikalle, vaan se kuuluu kierrätykseen. Tekstiilijätteen keräyspisteet löytyvät kierrätys.info -sivulta. Rikkinäiset ja likaiset tekstiilit saa myös laittaa sekajätteeseen (ei kaatopaikkajätteeseen!), jolloin ne menevät poltettavaksi.

Vaatekaupoille lahjoitetuista vaatteista käyttökelpoiset myydään eteenpäin ulkomailla, käyttökelvottomista soveltuvat kierrätetään uusiokuiduksi ja muut poltetaan. Kierrätysteollisuuden pyörittäminen pitkine kuljetusmatkoineen kuluttaa myös luonnonvaroja. Kaupallisen toiminnan ensisijaisena tarkoituksena ei ole jätteen minimointi, vaan taloudellisen hyödyn maksimointi kerätyistä vaatteista ja ympäristöystävällisestä imagosta.

Vaadi ja vaikuta!

Koska yhden ihmisen teot eivät vielä muuta tuotannon suuntaa, opasta muitakin kestävään vaatehuoltoon, vaadi kaupoissa kestäviä tuotteita ja poliitikoilta alan sääntelyä.

martat.fi

Linkki artikkelin sivulle

DIY: Kiertokarkkiyllärit

Teksti: Vilma Tammelin. Kuvat: Sofia Bister Nämä brittiläisistä candy crackereista eli paukkukarkeista innoituksensa saaneet kiertokarkit eivät vaadi uusien materiaalien hankkimista, vaan pidentävät vanhojen elinkaarta vaikkapa pikkujoululahjoina. Täytä rulla herkuilla tai etsi kotoa tai kirpparilta aarre
[Lue lisää]

DIY: Kiertokarkkiyllärit

×

Teksti: Vilma Tammelin. Kuvat: Sofia Bister

Nämä brittiläisistä candy crackereista eli paukkukarkeista innoituksensa saaneet kiertokarkit eivät vaadi uusien materiaalien hankkimista, vaan pidentävät vanhojen elinkaarta vaikkapa pikkujoululahjoina. Täytä rulla herkuilla tai etsi kotoa tai kirpparilta aarre ilahduttamaan lahjansaajaa. Ohjeista vetämään lahja auki rullan molemmista päistä!

Tarvikkeet:

2 wc-paperirullaa tai 1 kahtia leikattu talouspaperirulla, paperia (esim. vanha lahjapaperi, sanomalehti tai iso servetti), nauhaa/lankaa/narua, pieni yllätys lahjan sisälle.

  1. Pujota kaksi lyhyttä rullaa hiukan limittäin ja piilota yllätys pötkön sisälle.
  2. Leikkaa paperista 30 cm pitkä pala, joka yltää reilusti rullan ympäri. Kierrä se rullan ympärille.
  3. Rutista pötkön päät ja solmi niihin rusetit kahdesta nauhasta. Kiinnitä pakettikortti, ja lahja on valmis!
Linkki artikkelin sivulle

Mummoillen: Oi joulun tähteet!

Teksti ja kuvat: Kaisa Illukka Nykyisen hävikkiruokaravintolatrendin aikana tekee mieli muistella perinteisiä ruokakulttuureita, joissa keskeisenä ideana oli uudelleenkäyttää tähteitä. Työllä ja vaivalla kasvatettua ruokaa oli hulluutta heittää hukkaan. Monet klassikkoruuat ovatkin perustuneet tälle ajatukselle. Vielä
[Lue lisää]

Mummoillen: Oi joulun tähteet!

×

Teksti ja kuvat: Kaisa Illukka

Nykyisen hävikkiruokaravintolatrendin aikana tekee mieli muistella perinteisiä ruokakulttuureita, joissa keskeisenä ideana oli uudelleenkäyttää tähteitä. Työllä ja vaivalla kasvatettua ruokaa oli hulluutta heittää hukkaan. Monet klassikkoruuat ovatkin perustuneet tälle ajatukselle.

Vielä omassakin lapsuudessani leivänkannikat kuivattiin, jauhettiin korppujauhoksi ja säilytettiin kaapinperällä kultavihreässä metallipurkissa. Vanhat piparit murskattiin runebergintorttuihin, kermanjämät kierrätettiin kuivakakkuihin, puuronrippeet sämpylätaikinaan ja muussista pyöräytettiin lepuskoita. Tarkemmin kun ajattelee, tuntuu että söimme lähes koko ajan kierrätysruokia!

Fossiilitalouden aikakaudella ruuan raaka-aineiden arvostus on lopahtanut: hinnat ovat niin alhaalla ja kaupanhyllyt ylitäynnä, että roskikseen heittäminen ei tunnu missään. Toisaalta meillä on sen verran hyvät säilytysmahdollisuudet, että jämiä voisi hyvinkin siirtää myös pakkaseen. Samoin kuin kauppojen punaisten lappujen alennustuotteita, dyykatuista ruuista puhumattakaan.

Jouluaterioille varataan usein sen verran paljon ja monenlaista syötävää, että melko varmasti tähteitäkin jää. Jossain kohtaa juhlapyhiä laatikot, rosollit ja piparit alkavat vähän jo kyllästyttääkin. Siinä kohtaa laatikoita voi paistaa kasvispyöryköiksi ja pipareita ja suklaita sulattaa rocky roadiksi. Tai sitten antaa pulikalle kyytiä.

Karjalanpiirakat (25–30 kpl)

KUORI

  • 2 dl vettä
  • 1 tl suolaa
  • 1 ½ dl vehnäjauhoja ja 4 dl ruisjauhoja TAI 5 ½ dl ruissihtijauhoja

Täytteeseen ylijäämiä esimerkiksi jostain seuraavista: riisipuuro, ohrapuuro, porkkanalaatikko, bataattilaatikko, perunamuussi, keitetyt tai paahdetut punajuuret puuron sekaan hienonnettuina…

VOITELUUN

  • 2 dl kiehuvaa vettä
  • 50 g margariinia

Tee kuoritaikina. Sekoita vesi, suola ja jauhot ja vaivaa notkeaksi taikinaksi. Muotoile taikinasta tanko ja jaa se 25–30 osaan. Pyöritä palat palloiksi ja painele litteiksi kakkaroiksi. Peitä muovilla tai liinalla.

Ajele kakkarat piirakkapulikalla ohuiksi, pyöreiksi kuoriksi, halkaisijaltaan noin 15 cm (jos teet pienempiä cocktail-piirakoita, tee myös pienempiä pyörylöitä). Käytä leipoessa runsaasti ruisjauhoja; taikina tarttuu helposti alustaan ja repeilee. Pinoa kuoret ja ripottele jauhoja väliin. Peitä muovilla tai liinalla, ettei taikina kuivu.

Levitä kuoret pöydälle ja harjaa ylimääräiset jauhot pois molemmilta puolilta. Levitä täytettä tasaiseksi kerrokseksi pyörylän keskelle. Ummista piirakat rypyttämällä reuna sormin täytteen päälle.

Paista 250 asteen lämmössä (tai kuumemmassa) noin 15 minuuttia. Piirakat maistuvat ”kuivempinakin”, mutta perinteisesti vastapaistetut piirakat kastetaan vesi-margariiniseokseen ja pannaan kulhoon liinan alle pehmenemään.

Vinkki: Osan raaoista piirakoista voi pakastaa ja käyttää raakapakasteiden tapaan: paistaa suoraan pakkasesta aina muutaman kerrallaan.

Pappilan hätävarakakku (10 annosta)

Klassinen pappilan hätävara -kerrosjälkiruoka on perustunut siihen, että kulhoon ladotaan kerroksittain sitä mitä kaapista, kellarista tai pakastimesta löytyy: kakkupaloja, pipareita, hilloja ja marjoja, kermavaahdolla tai vanukkaalla höystettynä. Tässä jouluhävikkiversiossa piparien, glögin ja luumuhillon jämät jalostetaan kakuksi.

POHJA

  • 200 g piparkakkuja
  • 75 g margariinia

TÄYTE

  • 1 tlk (n. 2 dl) kaura- tai soijavispiä
  • 200 g soijarahkaa
  • 1 dl luumuhilloa
  • (sokeria)

PINNALLE

  • 200 g puolukoita
  • 1 dl glögiä tai glögitiivistettä
  • 1 rkl sokeria
  • 1 ½ rkl perunajauhoja

Valmista ensin puolukkakiisseli. Mittaa marjat, 1/2 dl glögiä ja sokeri kattilaan. Kuumenna kiehuvaksi. Siirrä kattila liedeltä. Sekoita 1/2 dl glögiä ja perunajauhot keskenään. Kaada suurus ohuena nauhana marjojen joukkoon koko ajan sekoittaen. Kuumenna vielä edelleen sekoittaen, kunnes kiisseli sakenee. Nosta kattila jäähtymään esimerkiksi kylmään vesialtaaseen tai parvekkeelle.

Hienonna keksit monitoimikoneessa tai survimella painellen. Lisää sulatettu rasva ja sekoita tasaiseksi. Painele seos tiiviisti piirakkavuoan (halkaisija 26 cm) pohjalle. Nosta vuoka jääkaappiin.

Vaahdota kerma. Sekoita kerma, rahka ja luumuhillo keskenään, makeuta tarvittaessa sokerilla. Levitä seos keksipohjan päälle. Lusikoi sakea, haalea kiisseli kermarahkakerroksen pinnalle ja levitä tasaiseksi kerrokseksi. Koristele esimerkiksi piparinpaloilla tai kukilla.

 

Linkki artikkelin sivulle

Maistelussa vegaaniset vaaleat suklaat

Teksti: Johanna Jämsä. Kuva: Liisa-Maija Aukia Luonto-Liiton toimistolla soi taukokello. Ensimmäiset nopeat pelmahtavat huoneeseen, on iltapäiväkahviaika. “Oi, oi, oijoi!”, pääsee jonkun suusta, kun katse osuu pöydän suuntaan. Se on täynnä suklaata! Keskiviikkoiltapäivän sokerihumala on taattu.
[Lue lisää]

Maistelussa vegaaniset vaaleat suklaat

×

Teksti: Johanna Jämsä. Kuva: Liisa-Maija Aukia

Luonto-Liiton toimistolla soi taukokello. Ensimmäiset nopeat pelmahtavat huoneeseen, on iltapäiväkahviaika. “Oi, oi, oijoi!”, pääsee jonkun suusta, kun katse osuu pöydän suuntaan. Se on täynnä suklaata! Keskiviikkoiltapäivän sokerihumala on taattu.

Maistelussa ovat vegaaniset valko- ja maitosuklaat. Kaikki suklaat ovat luomulaatua.

Arviointiraadiksi on kutsuttu yksitoista Luonto-Liiton aktiivia ja työntekijää. Porukassa on kaikenikäistä, ikäjakauma on 15–74. Monet vaaleista vegesuklaista sisältävät pähkinää, joten pari raadin jäsentä jättää allergian vuoksi ne väliin.

Useissa levyissä kuitenkin vaaleus ja maku on saavutettu esimerkiksi kasvimaidolla tai kaakaovoilla. Suklaille annetaan pisteitä yhdestä viiteen. Mitä raati pitää suklaista? Tässä arviot maistamisjärjestyksessä: (hinta saattaa hieman vaihdella kaupoittain)

MIELIPITEIDEN JAKAJA!

iChoc White Vanilla valkosuklaa: 2.7

Suklaan paketti houkuttelee maistamaan, ja sisämuovi on biohajoavaa materiaalia, mistä iChocin kaikki suklaat saavat plussaa. Maku jakaa mielipiteitä.

Kuin leivontasuklaa.”
“Musta tää on ihana.”
“Imelänmakee.”

Hinta 3,10 €

SUOSIKKI!

iChoc White Nougat Crisp valkosuklaa: 3.3

Ihanasti pähkinäinen suklaa miellyttää melkein kaikkia maistelijoita ja kohoaakin yhdeksi suosikeista. Jopa suklaa nimi tuntuu ihanalta suussa.

“Paahteisen pähkinäinen, ylellinen!”
“Tulee mieleen Pandan juhlapöydän suklaat.”

Hinta 3,10 €

LUOTTOMAKU!

iChoc Almond Orange appelsiinisuklaa: 3.0

Appelsiinsuklaasta joko tykkää tai ei, ja tässä suklaassa appelsiini tosiaan maistuu! Maitosuklaisuus on saatu aikaan riisijuomajauheella, kuten muissakin maistelun iChoc-suklaissa. Kukaan ei ollut ehdottomasti vastaan tätä suklaata, ja se välttikin pienimmät arvosanat kokonaan.

“Tämähän on pehmeä.”
“Maistuu ihan joululta.”

Hinta 3,10 €

Foodin Coconut Milk, raakasuklaa: 1.9

Yksi maistelun kolmesta raakasuklaasta. Maku on erittäin kookoksinen ja koostumus hienon rakeinen. Moitetta suklaa saa ylipakkaamisesta, sillä kääreessä on sisäfolio. Jos tykkää kookoksesta, tykkää tästä! Monelle vahva kookoksen maku oli liikaa.

“Outo kookos.”
“Alkumaku on hyvä, mutta sitten pettymys.”
“Raskaus on tehnyt minusta kookoksen ystävän.”

Hinta 2,95 €

KAUNEIN LEVY!

Lovechock Almond & Mulberry, raakasuklaa: 1.4

Tämä kaunis, kaarnamaisella kuvioinnilla ihastuttava raakasuklaa ei maun puolesta vakuuta testiryhmää. Maistelijat hämmästelevät, mihin lupaava alkumaku suussa häviää. Joku kommentoi, että suklaa rouskahtelee mukavasti.

“Ihan kuin se katoaisi jonnekin!”
“Antaa odottaa, mutta maku häviää.”

Hinta 4.95 €

ERIKOISIN!

Benjamissimo Matcha Lemon valkosuklaa: 1.4

Seuraava suklaa vaatii totuttelua niin ulkonäön kuin maunkin puolesta. Vihreä suklaalevy erottuu joukosta ja makumaailma vetää raadin ensimmäistä kertaa hiljaiseksi. Ainakaan ensimmäisellä maistelukerralla tuote ei valloita sydämiä.

“Mielenkiintoisen näköinen.”
“Teepussin tai hippishampoon makuinen.”
“Vaatii totuttelua.”

Hinta 3,40 €

MIELIPITEIDEN JAKAJA!

Cocoa Pistaasi & Suola raakavalkosuklaa: 1.1

Tässä raakasuklaa aikuiseen makuun! Suklaalevyn kääntöpuolella näkyvät pistaasipähkinät tekevät levystä kauniin. Enemmän suolainen kuin makea maku hämmentää maistelijoita, onko tämä suklaa ollenkaan? Maitosuklainen koostumus on saatu aikaan kookosmaitojauheella.

“Kuin ei suklaata ollenkaan.”
“Luikas, jää kalvo suuhun.”
“Suola hyökkäävä, pippurinen.”
“Mää tykkään suolasta.”

Hinta 3,65 €

iChoc Super Nut hasselpähkinäsuklaa: 3.1

Tyytyväinen maiskutus laskeutuu maistelupöydän ääreen. Tässähän on hyvä perussuklaa. Pehmeä suklaa on monen makuun.

“Perinteitä kunnioittava.”
“Vähän yksitoikkoinen, mutta perinteinen.”

Hinta 3,10 €

Goodio ChocoOat Cool Mint: 1.3

Raikas minttu sopii hyvin tämän suklaalevyn nimeen, onhan makukin melkein yhtä raikas kuin suuvedessä. ChocoOat-levyissä kermaisuus on saavutettu kauralla.

“Selkeä minttu kyllä!”
“Suuvettä.”
“Tosi vahva.”

Hinta 2,15 €

Goodio ChocoOat Sweet Licorice: 1.4

Goodion pieniä (25 g) ChocoOat-suklaalevyjä on maistelussa neljää eri makua. Lakritsisuklaa ei herätä innostusta raadissa. Harmi, sillä Goodion valmistamat raakasuklaat ovat puolestaan kuulemma monen mieleen.

“Onpa erikoinen.”
“Musta tämä on paha.”
“Tässä on yritystä!”

Hinta 2,15 €

Goodio ChocoOat Original Blond: 1.1

Maustamaton, vaalea suklaa herättää maisteluraadissa tuttuja mielikuvia. Makua verrataan taloussuklaaseen. Joku tuumaa, että palanen riittää tätä laatua.

“Taloussuklaa, leipomissuklaa.”
“Väkevä.”
“Tunkkainen.”

Hinta 2,15 €

Goodio ChocoOat Wild Blueberry, 2.1

Mustikka kohoaa ChocoOat -mauista maistelijoiden suosikiksi. Tässä levyssä on myös hieman enemmän rakennetta kuin muissa Goodion vaihtoehdoissa.

“Mustikka aika mietona.”
“Se tuo rakeisuutta.”

Hinta 2,15 €

Vaaleampien vegaanisten suklaiden maistelu oli monelle uusi kokemus, sillä tummat suklaat ovat tulleet tutummiksi maidottomista vaihtoehdoista.

Raati poistuu kuitenkin tyytyväisenä tahoilleen jatkamaan päiväänsä. Pöydälle jäävät vain rippeet ja nekin katoavat varmasti parempiin suihin pian. Mikä suklaa mahtaa loppua ensimmäisenä?

Linkki artikkelin sivulle

Reseptinä luonto

Diagnoosi: Lihaskipuja, stressiä, unettomuutta, lievää ahdistuneisuutta. Resepti: Sykähdyttävät luontokokemukset ja metsäseikkailut sisäisesti ja ulkoisesti nautittuina aluksi viikon intensiivikuurin verran. Jatkossa hoitoa voi jatkaa aina tarvittaessa. Prognoosi: Stressitasot laskevat, lihaskunto paranee ja suoliston mikrobitasot rikastuvat. Teksti
[Lue lisää]

Reseptinä luonto

×

Diagnoosi: Lihaskipuja, stressiä, unettomuutta, lievää ahdistuneisuutta.

Resepti: Sykähdyttävät luontokokemukset ja metsäseikkailut sisäisesti ja ulkoisesti nautittuina aluksi viikon intensiivikuurin verran. Jatkossa hoitoa voi jatkaa aina tarvittaessa.

Prognoosi: Stressitasot laskevat, lihaskunto paranee ja suoliston mikrobitasot rikastuvat.

Teksti ja kuvat: Maria Rautio.

Luin jokin aika sitten tutkimuksesta, jonka mukaan luontonäkymä sairaalan ikkunasta nopeuttaa potilaiden toipumista.

– Se on klassikkotutkimus 1980-luvun alusta. Yksi ainoa ruukkukasvikin tai kuva luonnosta tuottaa aivoissa välittömiä vaikutuksia ja myönteisiä tunnetiloja jopa 200 millisekunnissa. Sitkeinkin urbaani ihminen osoittautuu luontoihmiseksi tässä ”valheenpaljastuskokeessa”, kertoo metsien terveysvaikutuksiin perehtynyt maantieteilijä ja toimittaja Marko Leppänen.

Käännyin Terveysmetsä-nimisen teoksen yhdessä Adela Pajusen kanssa kirjoittaneen Leppäsen puoleen, koska aion suorittaa ihmiskokeen. Aion viettää seuraavan viikon ajan joka päivä metsässä vähintään tunnin ajan, mitata sykettäni ja tunnustella metsäterapian henkisiä ja ruumiillisia vaikutuksia.

Elän hektistä kaupunkilaisen elämää, enkä ehdi luonnon helmaan niin usein kuin haluaisin. Jos omaa aikaa jää arjen puuhista, myönnän myös jääväni laiskuuksissani liiankin helposti sohvalle makaamaan. Kärsin monien kaupunkilaisystävieni tapaan stressistä, ajoittaisesta unettomuudesta, niska- ja hartiakivuista ja välillä jopa ahdistuksestakin. Toimisiko reseptinä vaivoihini viikon kuuri luontoon?

– Varmasti ainakin lyhytkestoista muutosta on odotettavissa. Kestävät tulokset vaativat säännöllisyyttä, mutta kyllä viikossakin voi olo kohentua havaittavasti, Leppänen uskoo.

– Stressissä on pohjimmiltaan kyse pakene tai taistele -reaktiosta. Näin ollen voit kokeilla heittäytyä juoksemaan ikään kuin karkuun. Keho saa siitä viestin, että ahdistavalle tilanteelle on tehty jotain, Leppänen vinkkaa.

Ikävistä ajatuskehistä irtautuu helposti keskittymällä luonnon lumoihin.  

– Jos vaikkapa kiikaroi lintuja tai katselee kasvien yksityiskohtia luupilla, lumoavaan asiaan
keskittyneeseen mieleen ei mahdu muuta, Leppänen luottaa.

Juuri sitä mieleni kaipaa! Kovalevyn tyhjennystä. Mitäs tässä enää kuhnuroimaan, metsään mars.

Ruissalon lumoavat lehdot

Ensimmäisellä metsäreissullani suuntaan Turun Ruissaloon, joka on tunnettu kauniista tammien täyttämistä metsistään ja luonnonsuojelualueistaan. Mukaani otin kameran, sillä ajatus totaalisesta toimettomuudesta ja päämäärättömästä hortoilusta tuntuu jatkuvasti ylivirittyneessä mielessäni ahdistavalta.

Ruissalon sillan ylitettyäni luonto suorastaan iskee kasvoilleni. Miten vihreä voikaan olla noin vihreää? Metsä on Ruissalossa niin erilainen kuin vaikkapa lapsuuteni honkaisissa havupuumaisemissa Turun lähistön saaristossa. Lehtipuut muodostavat Ruissalon halkaisevan maantien ylle holvikaaren, joka romanttisissa ajatuksissani korostaa metsän pyhyyttä. Sammaleen alla lahoavat kaatuneet puuruumiit, oksien välistä itsepintaisesti kurkistava aurinko sekä metsän oma humina ja raksutus selvästi rentouttavat.

Letkeä räpsiminen saa luovempia käänteitä, kun kokeilen itselaukaisua ja pitkiä valotusaikoja kamerallani. Selvästi metsä myös saa luovuuden kukoistamaan! Seuraavana päivänä muistan, että olin nukahtanut edellisenä iltana ilman krooniseksi muodostunutta sängyssä tuhottoman pitkään pyörimistä. Hetkinen, voivatko vaikutukset näkyä jo yhden kerran jälkeen? Tähän uskon jääväni koukkuun.

Mustikoita ja maan kourintaa

Seuraavan päivän kohteeni on lähistöllä sijaitseva kaupunkimetsä. Yllätyn heti ensi metreillä. Mustikoita! Huulet sinisinä pyörin pienehkössä metsässä käytännössä ympyrää useamman kerran. Päätän myös ottaa juoksuspurtteja Leppäsen vinkin perusteella. Kuvittelen juoksevani karkuun jotain pelottavaa ja päädyn huohottelemaan kallion päälle, josta avautuu kaunis maisema Aurajoelle ja Koroisten historiallisiin maalaismaisemiin. Maisemaa ihaillessani alan miettiä kehoni mikrobitasoja.

– Elimistön mikrobiköyhyydellä on havaittu olevan monen muun asian ohella yhteys masentuneisuuteen ja ahdistuneisuuteen. Suolistomikrobeilla on yhteys tunteita ja käyttäytymistä sääteleviin aivoalueisiin. Suomessa on meneillään tutkimuksia, joissa koehenkilöt ovat hieroneet metsämaata käsiinsä parin viikon ajan päivittäin, eikä käsiä saa sen jälkeen pestä. Tämän on huomattu monipuolistavan suolistomikrobistoa. Kannattaa siis hypistellä ja heittäytyä metsässä. Voit vaikka työntää kasvot pohjoispuoleisen kallion sammaleeseen ja haistella, Leppänen vihjaa.

Ennen kuin työnnän kasvoni sammaleeseen, minun on tarkistettava, näkeekö erikoiselta tuntuvan tekoni vaikkapa juuri aiemmin minua väistänyt maastopyöräilijä. Nuuskaisen sammalta ja samalla työnnän käteni metsämaahan. Metsäinen tuoksu tarttuu muutamassa sekunnissa eikä lähde pois koko iltana. Ihana tuoksu! Kuvittelen, kuinka mikrobit marssivat köyhään elimistööni ja päättävät perustaa suolistooni parantavia kolonioita.

Pääomaa muistoista

Seuraavat retkeni kohdistuvat kesälomareissumme lomassa Kirkkonummen mökkimetsiin. Leppänen mainitsi minulle, miten sykähdyttävistä, uusista ja ikimuistoisista kokemuksista voi jäädä vuosikausiksi pääomaa mieleen. Täällä kohtaan muutaman sellaisen.

Lähdemme porukalla lenkille rämeikköön, jonne ollaan kaavailemassa uusia mökkitontteja. Huomaamme maassa kolojen verkoston, jossa kaverini kertoo nähneensä aikaisemmin ketunpoikasia. Tästä ei voi erehtyä, sillä yhden pesäkolon vieressä lähes loppuun kaluttu pari metsäkauriin jalkoja. Emme näe ketunpoikia, mutta jään pitkäksi aikaa kannon päälle kuvittelemaan maanalaiset onkalot ja miten ketut parhaillaan ovat painautuneena toisiinsa päiväunillaan makuusopeissaan.

Toisen sykähdyttävän hetken koen toisella reissulla, kun mökkipolulla korviini kantautuu armotonta määintää. Lähden ääntä kohti ja huomaan olevani aivan Dåvitsin lammaslaitumen vieressä. Laitumelle pääsee luvallisesti, joten päätän käydä morjestamassa määkijöitä. Kavereita näyttää olevan satoja ja kaikki pysyvät tilanteen kartalla huutelun avulla. Uskomatonta, miten vivahteikkaita ääniä! Kaikkea bassontäyteisistä käskyistä sydäntäsärkeviin huutoihin, joiden tulkitsen menevän suunnilleen näin: – Herra mun vereni! Tänne tuli joku outo tyyppi, älkää nyt hyvät hyssykät hyljätkö mua! Samalla reissulla näen vielä kallion päälle noustuani kahden metsäkauriin tarkkailevan minua puskista.

Leppänen mainitsi keskustelussamme, että viherympäristössä sosiaalinen aktiivisuus on erään tutkimuksen mukaan 83% suurempaa kuin rakennetussa ympäristössä. Huomaan tämän toteutuvan, kun vastaani kävelee vanhempi herrasmies. Hänkin osoittautuu toimittajaksi, joka kirjoittaa artikkelia samaisen metsän uudesta kaavoituksesta mökkitonteiksi. Rupattelemme aiheesta tovin.

Sipoonkorven metsäsotku

Kirkkonummelta jatkamme Sipooseen, ja mitäpä metsäterapia olisikaan ilman astumista Sipoonkorven kansallispuistoon. Täällä huomaan heti, miten paikka eroaa aiemmista metsistä. Kirkkonummella talousmetsässä silmiin pistivät ikävät, tasaisesti sahatut kannot ja selkeä metsien karsinta. Täällä taas metsä näyttää ”siivottomalta”: kaatuneita puunrunkoja siellä täällä hujan hajan, ilman että kukaan kävisi noukkimassa kaatuneet rungot. Metsä luonnollisesti tarvitsee myös lahoavaa puuainesta, joten kansallispuiston metsä tuntuu heti hyvinvointisemmalta kuin talousmetsä.

Lintujen viserrys, pienet purot, saniaiset ja lehtipuut… Paikoitellen Sipoonkorpi ei häviä mitään Thaimaan saariston vehreille metsille, jonne suomalaiset sankoin joukoin lentävät rentoutumaan ja nollaamaan. Ymmärrän, miksi Leppänen ja Pajunen järjestävät yhteistyössä Sipoon terveyskeskuksen kanssa elvyttäviä Terveysmetsä-retkiä juuri Sipoonkorpeen.

Metsäpaniikki Ruovedellä

Ihmiskokeiluni viimeisen metsäretken teen Ruovedellä. Lähden tuntemattomaan metsään yksin puhelimeni karttapalvelu tukenani. Samoilen aluksi ympäriinsä, mutta takaisin päin mennessä jostain syystä päädyn metsän sijaan rämeikköön, jossa ei kuljekaan helppokulkuista polkua. Päätän kuitenkin oikaista rämeikön läpi. Kun olen jo liian syvällä takaisin kääntyäkseni, tilanne ei tunnu enää kivalta. Puuntaimet yltävät liian korkealle, liian isojen lainasaappaiden alla on vuorotellen valtavia kiviä tai upottavaa rämeikköä ja paniikki alkaa iskeä. Ympärilläni pörräävät hyttyset ja paarmat tekevät kaikkensa, että oloni olisi mahdollisimman epämukava. Katson sykkeeni, 120. Olen hermostunut. Lopulta tutun oloinen metsä alkaa ja saan saappaani ihanaan havumaahan. Hengästyneenä tajuan, etten ehtinyt hädässäni iloita rämeikössä vastaani tulleesta vadelmapensaiden merestä. Vadelmien kypsymisaikaan tänne on tultava uudestaan!

Ihmiskokeen tulos: Olen biofiili

– Lapsi tuntee välitöntä, luontaista vetoa luontoon, mitä on selitetty biofilia-, eli elämänrakkaus-hypoteesillä. Tutkijaprofessori Edward O. Wilsonin mukaan biofilia on kaikissa ihmisissä lähtökohtaisesti, ikään kuin tehdasasetuksissa. Se ei kuitenkaan aktivoidu automaattisesti, vaan se vaatii kokemuksien kautta oppimista ja toisilta saatua tukea, Leppänen kertoo.

Olen selvästi biofiili. Olen nukkunut koko viikon paremmin, niskakipuni on selväsi vähentynyt ja oloni on raikkaampi. Aktiivisuusrannekkeen ja sykemittarin datan mukaan metsäpäivinä aktiivisuustasoni ovat merkittävästi yli tavoitteeni. Normaali leposykkeeni on tilastojen mukaan korkea, yli 70 lyöntiä minuutissa. Kuitenkaan liikunnalliset metsäretket eivät tee piikkejä sykediagrammiin, joten luonnossa oleminen näyttäisi vaikuttavan myös sykkeeseen alentavasti. Juoksulenkki kaupungissa nostatti sykkeen jopa 180 lyöntiin minuutissa, kun taas metsässä juoksu ei nostattanut sykettä yli 160.

Juoksu metsässä tuntui kaikin puolin miellyttävämmältä kuin kaupungissa. Metsässä en tiedostanut itseäni, eivätkä muiden katseet päässeet häiritsemään yksin juostessa. Maa tuntui mukavammalta jalkojen alla, ja maaston nousut ja laskut saivat lenkin tuntumaan jännittävämmältä. Puunjuurien yli loikkiminen jopa riemastutti.

– Kokemus on osoittanut, että luontoon lähtemistä katuu harvoin, jos koskaan. Heikoillakin hetkillä pitää vain voittaa se halu jäädä nyhjäämään sisälle. Rottakokeetkin sen todistavat, että tutussa tylsässä häkissä kyhjöttävillä rotilla aivosolujen hermoyhteydet ovat paljon suppeammat ja vähähaaraisemmat kuin virikehäkkirotilla. Sama pätee ihmisiin. Kun on moniaistillista tutkittavaa, aivot kukoistavat, Leppänen summaa.

 

 

Linkki artikkelin sivulle

KATSO MYÖS