Nuorten Luonto

Nuorten Luonto on Luonto-Liiton jäsenlehti, jota tekevät nuoret itse yhdessä lehdenteon ammattilaisten kanssa. NL paneutuu ympäristöasioihin ja aika paljon muuhunkin raikkaalla ja räväkällä otteella. Lehden kestoaiheita ovat ekoelämä ja kestävä kulutus, ympäristönsuojelu sekä luonnossa harrastaminen – kulttuuria unohtamatta. NL ilmestyy neljä kertaa vuodessa.


Nuorten Luonnossa nyt


Mummoillen

Teksti ja kuvat: Kaisa Illukka Mummoilu on mielentila ja elämäntyyli, iloa kotoilusta ja kohtuullisuudesta. Tällä palstalla kaakut ja kasvikset keitellään nostalgisella otteella, kukkasia ja kattausta unohtamatta. Syödään yhdessä! Usein kuulee tuskailua siitä, että pitäisi laittaa
[Lue lisää]

Mummoillen

×

Teksti ja kuvat: Kaisa Illukka

Mummoilu on mielentila ja elämäntyyli, iloa kotoilusta ja kohtuullisuudesta. Tällä palstalla kaakut ja kasvikset keitellään nostalgisella otteella, kukkasia ja kattausta unohtamatta.

Syödään yhdessä!

Usein kuulee tuskailua siitä, että pitäisi laittaa ruokaa seurueelle, jossa noudatetaan useaa eri ruokavaliota. Olisi mukavaa jakaa ja syödä yhdessä samaa ruokaa, tai kokin kärsivällisyys ei riitä valmistamaan jokaiselle erillistä annosta. Toisaalta huolettaa, mitä sekasyöjät ajattelevat vegaanisesta ruuasta (etenkin ne konservatiiviset seniorit!). Tarvetta maistuvalle, ”matalan kynnyksen” vegaaniselle ruualle siis on. Ja kynnyshän madaltuu ovelasti lapsuusnostalgiaan, maalaismummolaan ja 60-luvun ruokakomeroihin vetoamalla. Kuka voisi vastustaa perunamuusia ja lihapulliksi naamioituneita härkäpapupyöryköitä?

 

Sekasyöjänkin sekoittavat, mukavan pehmoiset härkäpapupyörykät

1 paketti (250 g) härkäpapuvalmistetta*

1 dl vettä

1 keitetty ja muussattu peruna

0,8 dl (gluteenittomia) korppujauhoja

1 sipuli

2 valkosipulinkynttä 

1 tl juustokuminaa

1 tl chilijauhetta tai -hiutaleita

1 tl timjamia

1,5 tl pizzamaustetta

1,5 tl jauhelihamaustetta

3 rkl tomaattisosetta (pyreetä tai ketsuppia)

(suolaa)
(savuaromia)

1 rkl öljyä

Pane härkäpapuvalmiste, vesi, peruna ja korppujauhot tehosekoittimeen tai jauha ne sileähköksi massaksi tehokkaalla sauvasekoittimella. Silppua sipulit. Kuumenna öljy pannulla ja kuullota sipulit; lisää mausteet ja tomaattisose. Kuumenna sekoitellen 1 minuutti, varo polttamasta. Lisää sipuliseos taikinaan. Anna maustua jonkin aikaa ja lisää tarvittaessa ripaus suolaa. Pyörittele massasta pienehköjä pyöryköitä. Paista pyöryköitä öljyssä muutama minuutti käännellen, kunnes ne ovat kauniin ruskeita.

Huom. Pyörykkätaikina on helposti murenevaa, joten pyöryköitä kannattaa käsitellä pannulla varovasti.

* Esimerkiksi Härkis. Huom. Valmistajan mukaan tuote on käytännössä gluteeniton, mutta sisältää pienen määrän ohramallasta. Soveltuvuus keliaakikolle kannattaa siis vielä tarkistaa.


Perunamuusi

1 kg (jauhoisia) perunoita

vettä

1 tl suolaa

noin 1–1,5 dl soijamaitoa tai perunoitten keitinvettä

(suolaa, margariinia)

Pese, kuori ja lohko perunat. Lisää ne kiehuvaan, suolalla maustettuun veteen. Keitä rauhallisella lämmöllä kannen alla puolisen tuntia, kunnes perunat ovat pehmeitä. Kaada vesi pois ja soseuta perunat survimella tai sähkövatkaimella. Lisää maitoa (tai talteen otettua keitinvettä), kunnes sose on sopivan sakeaa. Tarkista maku ja lisää halutessasi ripaus suolaa ja nokare margariinia.

Tähteeksi jääneestä muusista voit valmistaa samana iltana tai seuraavana päivänä perunalepuskoita eli rieskoja eli limppuja. Rakkaalla läpyskällä on monta nimeä.


Perunalepuskat

2,5 dl notkeaa perunamuusia

2 dl jauhoja (perinteisesti ohrajauhoja, mutta mm. vehnä, speltti tai gluteeniton jauhoseos toimivat myös oikein hyvin)

(suolaa)

Sekoita muusi ja jauhot tasaiseksi taikinaksi. Taputtele taikina pellille leivinpaperin päälle halkaisijaltaan n. 15-senttisiksi, ohuiksi (0,5–1 cm) rieskoiksi ja pistele ne haarukalla. Paista 225–250 asteen lämmössä 10–15 minuuttia ruskeapilkullisiksi. Tarjoa heti lämpimänä tai kietaise seuraavana päivänä lepuskan sisään esimerkiksi punajuuripestoa ja pari härkispalleroa.

Talven selän taittuessa ekologisia kierroksia lisätään vähentämällä ruokahävikkiä ja hyödyntämällä komeroista ja kellareista pussin- ja purkinpohjat. Klassisia jämäruokia ovat esimerkiksi pizza, sosekeitot, smoothiet, puurosämpylät, runebergintortut (niihin murskataan viimeiset joulupiparit tai kuivakakut!) sekä Amerikan herkku Rocky Road.


Soratie eli Rocky Road

200–300 g tummaa suklaata TAI vanhoja konvehteja ja suklaanjämiä

pieni pala margariinia tai kookosöljyä/rasvaa

OMAVALINTAISET TÄYTTEET:

Suolapähkinöitä

Pähkinöitä 

Muroja

Vaahtokarkkeja (vegaanisia myy mm. Vegekauppa)

Pipareita ja keksejä

Popcorneja

Marmeladinpaloja

Jne.

Huom. Tarkista tuotteiden vegaanisuus ja gluteenittomuus kaikille sopivaan versioon.

Sulata pilkotut suklaat ja rasva mikrossa. Anna jäähtyä hetki ja sekoita suklaasulaan sopivan pieniksi paloitellut täytteet. Täytteitä kannattaa laittaa sellainen määrä, että suklaa riittää sitomaan ne kunnolla yhteen. Vuoraa pieni uunivuoka (15×15 cm) leivinpaperilla ja levitä massa tasaisesti vuokaan. Halutessasi voit laittaa vielä pinnalle vaahtokarkkeja tai nonparelleja. Nosta vuoka jääkaappiin jähmettymään. Voit nopeuttaa jähmettymistä laittamalla vuoan hetkeksi aikaa pakastimeen. Leikkaa terävällä leipäveitsellä suklaalevy pieniksi neliöiksi. Säilytä Rocky Road -palat jääkaapissa.

 

Linkki artikkelin sivulle

Protect Our Winters: Yhdessä talviemme puolesta

Onko aika kullannut muistomme vai satoiko Suomessakin ennen runsaammin lunta? Yhdysvalloista alkunsa saaneen, sittemmin kansainväliseksi ilmiöksi kasvaneen Protect Our Winters –ilmastoliikkeen talviurheilijat eivät ole jähmettyneet kysymyksen äärelle vaan koonneet voimansa pelastaakseen talvet.   Talviurheilijoiden ilmastoliike
[Lue lisää]

Protect Our Winters: Yhdessä talviemme puolesta

×
Onko aika kullannut muistomme vai satoiko Suomessakin ennen runsaammin lunta? Yhdysvalloista alkunsa saaneen, sittemmin kansainväliseksi ilmiöksi kasvaneen Protect Our Winters –ilmastoliikkeen talviurheilijat eivät ole jähmettyneet kysymyksen äärelle vaan koonneet voimansa pelastaakseen talvet.  

Talviurheilijoiden ilmastoliike Protect Our Winters sai alkunsa vuonna 2007, kun ilmastonmuutoksen vaikutukset talvilajeihin iskivät rajusti yhteen lumilautailun ammattilaisista. Yhdysvaltalainen Jeremy Jones havahtui kiihtyvällä tahdilla hupenevaan lumeen; useille hänen laskemilleen vuorille ei yhtäkkiä päässytkään laskemaan surkean lumitilanteen takia. Jonesin näkökulmasta ympäristöjärjestöjen kentältä puuttui yhteisö, joka kannustaisi juuri talviurheilijoita toimimaan lajiensa elinehtojen, lumen ja talven, puolesta.

Suomessa POW on toiminut talvesta 2015 ja sen sanansaattajina toimivat talvilajien ja ympäristöaktiivien parista kerätyt lähettiläät. Yle Puheen haastattelussa ilmastoliikkeen Suomeen tuonut Niklas Kaskeala painotti taannoin, ettei nykytilanteessa oikeastaan kellään ole varaa olla olematta ilmastoaktiivi.

Vaikka toimiin on syytä ryhtyä nyt eikä huomenna, POWin aktivismi välttää ihmisten syyllistämistä ja korostaa päämäärätietoista, positiivisen kautta tapahtuvaa toimintaa. Ennen kaikkea tarkoitus on olla matalan kynnyksen ilmastoliike. Jos omat keinot vielä hakevat muotoaan, on POW koonnut listan, jolla pääsee hyvin alkuun vaikuttamisen tiellä.  

Ilmastokysymys on poliittinen

POW peräänkuuluttaa suoraa toimintaa päättäjien suuntaan ja äänestämistä, sillä suurten muutosten aikaansaamiseksi tarvitaan poliittisia ja lakisääteisiä linjauksia. Tähän uskoo myös lumilautailija Siv Knudsen:

Yksilön vaikutusmahdollisuuksia ei kannata vähätellä. Kansanedustajille voi lähettää sähköpostia ja vaatia heiltä ilmastotekoja. Me olemme heidät sinne äänestäneet, ja silloin heidän on myös kuunneltava meitä.

Esimerkkiä voi ottaa vaikka rapakon takaa, josta POWin pääkonttorista kantautui vuoden alussa viesti, joka kehotti ihmisiä synnyttämään Twitter-lumimyrskyn, jonka tarkoitus oli muistuttaa Donald Trumpia pitämään kiinni Pariisin ilmastosopimuksesta.

Opiskelun kautta ymmärrystä

Joskus luotettavan tiedon puute tai ristiriitaisia tuloksia esittävät uutiset saavat pään pyörälle. POW muistuttaakin ohjeissaan opiskelun ja koulutuksen tärkeydestä. Vapaalaskija Paul Siljama halusi ottaa selvää ilmastonmuutoksesta huomattuaan lumitilanteen ailahtelevuuden laskureissuillaan.

– Aloin miettiä, mistä ilmiö johtuu ja käymään yhä enemmän insinööritieteiden sivuaineina ympäristöön liittyviä kursseja. Kaikki opiskelu johtaa yleisen kriittisyyden lisääntymiseen.

Suomessa ilmastoasioista on mahdollista saada helposti tietoa laadukkaan ja ainakin vielä verrattain tasavertaisen koulujärjestelmän ansiosta. – Kannattaa lukea ja opiskella enemmän, opiskelu on jees. Ja se on täällä Suomessa ilmaista, Siljama painottaa.

Puhu ja hyödynnä omat vahvuutesi

Jokaisen panos on tärkeä riippumatta siitä, oliko ammattiurheilija, yritysjohtaja tai perheensä nuorin. Kaikissa on potentiaalia, ja vaikuttamismahdollisuuksia on yhtä paljon kuin on vaikuttamaan ryhtyviä ihmisiä. Juuri tähän luottaa myös lumilautailija Enni Rukajärvi.

– Tosi pieniä juttuja voi tehdä: säästää energiaa mahdollisimman monella eri tavalla, ottaa kimppakyydin mäkeen ja äänestää vaaleissa ehdokasta, joka vie ilmastoasioita eteenpäin.

Yhtenä vaikuttamisen muotona on POWin listalla ilmastonmuutoksesta puhuminen. Yhdessä luonnossa liikkuessa voi hauskanpidon ohella ottaa välillä vakavampia asioita esille. Freeski-laskija Jussi Mononen vaikuttaa nuoriin ammattinsa kautta.

– Teen töitä nuorten kanssa ja yritän saada heidät tietoisiksi siitä, että he voivat vaikuttaa siihen, minkälainen maapallo tänne jää.

Muutos lähtee myös yrityksistä ja yhteisöistä

Tähän mennessä järjestön näkyvin projekti on tänä talvena lanseerattu sähkökampanja, jonka pyrkimys on saada mahdollisimman moni suomalainen hiihtokeskus siirtymään SLL:n ympäristösertifikaatilla varustettuun uusiutuvaan energiaan. Tähän mennessä keskuksia on lähtenyt mukaan viisi.

Toiveena on tavoittaa myös yksittäisiä kuluttajia, joilla on konkreettinen valta ohjailla rahavirroillaan yritysten toimintaa kestävämpään suuntaan. Telemark-laskija Jani Johanssen uskoo oman esimerkin ja yksilön voimaan.

– Pelastetaan talvet -kampanjassa aion ottaa yhteyttä kaikkien niiden hiihtokeskuksien päättäjiin, missä käyn ja kehottaa heitä vaihtamaan EKOenergiaan. Omalla esimerkillä ja liikunnan kautta voi saada aikaan paljon.

POW on mukana myös Luonto-Liiton Talviseurannassa, jonka tarkoitus on innostaa ihmisiä tarkkailemaan talvea ja raportoimaan sen ilmiöistä kuten lumesta ja jäästä. Havainnot ovat arvokasta dataa pohjoisessa tapahtuvien ilmastonmuutoksen vaikutuksien tutkimiseen. Talvilajien harrastajat liikkuvat luonnossa aktiivisesti ja heille kertyy sen kautta käsitys luonnon tilasta pidemmältäkin aikaväliltä. Voisi ajatella, että juuri jo vuosia tehdyn talvien seurannan takia talviurheilijat havahtuivat ilmastonmuutokseen ja ilmastoliike sai alkunsa.

Ilon kautta

Talviemme pelastamisessa on lopulta kyse siitä, että oivallamme luontomme ja ilmastomme positiivisen merkityksen ja arvon ja tämän ilon kautta innostumme itsekin toimimaan arjessamme parhaamme mukaan.

Yksi tapa muistuttaa itseään tästä on kenties nauttimalla annos lasten aitoa iloa talvesta. Hyvänä esimerkkinä on lumilautailija Miikka Hastin jälkikasvunsa kanssa jaettu talvihetki.

Olimme tyttäreni kanssa tänä talvena Rukalla. Hän oli lautani päällä jalkojeni välissä. Ainoa, mitä kuulin hänen huudostaan, oli: Hauskaa! Lisää!

Teksti ja kuvat: Aino Huotari

Linkki artikkelin sivulle

Uhanalaiset metsälajit: lahokaviosammal

Teksti ja kuva Laura Vuoksenmaa Äärimmäisen uhanalainen (CR, critically endangered) lahokaviosammal on eriskummallinen ilmestys: lähes tohjoksi lahonneesta puuaineksesta kohoaa vankkojen perien päissä pulleita, kirkkaanvihreitä itiöpesäkkeitä. Lehtisammaliin kuuluvan lahokaviosammalen voikin löytää pelkästään itiöpesäkkeiden tai niiden perien
[Lue lisää]

Uhanalaiset metsälajit: lahokaviosammal

×

Teksti ja kuva Laura Vuoksenmaa

Äärimmäisen uhanalainen (CR, critically endangered) lahokaviosammal on eriskummallinen ilmestys: lähes tohjoksi lahonneesta puuaineksesta kohoaa vankkojen perien päissä pulleita, kirkkaanvihreitä itiöpesäkkeitä. Lehtisammaliin kuuluvan lahokaviosammalen voikin löytää pelkästään itiöpesäkkeiden tai niiden perien perusteella, sillä lahopuun sisällä suikertava huomaamaton verso ei ole käytännössä juuri havaittavissa. Punaruskea itiöpesäkkeen perä on karhea ja punaruskea, itse pesäke vihreä, puikea ja ”nipukallinen”. Pesäke perineen on 1–2 cm korkea. Vanhemmiten itiöpesäkkeet rusehtuvat ja kurtistuvat.

Lahokaviosammalen elinympäristöjä ovat havumetsät ja lehtomaiset paikat. Se nauttii kosteasta pienilmastosta ja vaatii pitkän lahopuujatkumon. Todennäköisimmin lahokaviosammal elää pitkälle lahonneella havupuulla, mutta sen voi tavata myös lehtipuualustalta. Kannot ja lahopuun murtumapinnat ovat lahokaviosammalelle erityisen mieluisia kasvupaikkoja.

Lahokaviosammalen levinneisyys on eteläinen: sitä esiintyy harvinaisena Varsinais-Suomessa, Uudellamaalla ja Ahvenanmaalla. Pohjoisin lahokaviosammal on löytynyt Pirkanmaalta.

Lajin uhanalaisuuteen on vaikuttanut metsänkäsittely ja rakentaminen. Etelä-Suomi on tiheästi asutettua aluetta, jonka metsät ovat muuhun maahan verrattuna erityisen pienialaisia ja pirstaloituneita. Hakkuut ja metsänhoitotoimet vaikuttavat lahokaviosammalelle elintärkeän lahopuujatkumon lisäksi myös kosteuteen ja varjoisuuteen, joita sammal vaatii menestyäkseen. Kannoilla viihtyvää lahokaviosammalta uhkaa myös kantojen nosto.

Kuitenkin lahokaviosammal on myös EU:n luontodirektiivin II-liitteen laji sekä erityisesti suojeltava laji, minkä takia sen kasvupaikat ja niiden lähiympäristöt on jätettävä lain mukaan metsänhoitotoimien ulkopuolelle. Erityisesti suojeltavan lajin esiintymispaikkaa ei saa hävittää tai heikentää, joten sellaisen löytyminen voi estää hakkuiden toteutumisen! Lahokaviosammalen elinympäristöt ovat yleensä monilla tavoin luontoarvoiltaan merkittäviä paikkoja, mikä onneksi edistää lajin säilymistä.

Tällä hetkellä suurin osa lahokaviosammalen tunnetuista esiintymistä sijaitsee erilaisilla suojelualueilla.

 

Tiesitkö, että Suomen metsissä elää 816 uhanalaista lajia? Tänä vuonna Luonto-Liiton tavoitteena on kerätä yhtä monta uutta jäsentä. Tule mukaan, suojellaan yhdessä arvokasta metsäluontoamme! Liity jäseneksi: luontoliitto.fi/liity
Linkki artikkelin sivulle

DIY: Hedelmäkori sähköjohdoista

Tähän hauskaan hedelmäkoriin voit punoa vaikkapa rikkinäisten jouluvalojen johdot ja vanhat kaapelit ja piuhat, joille ei enää ole käyttöä. Tarvikkeet: tarpeettomia sähköjohtoja, rautalankaa, leikkuripihdit, muotiksi kulho (esim. mikrokupu), maalarinteippiä Leikkaa johdoista irti ylimääräiset osat, kuten
[Lue lisää]

DIY: Hedelmäkori sähköjohdoista

×

Tähän hauskaan hedelmäkoriin voit punoa vaikkapa rikkinäisten jouluvalojen johdot ja vanhat kaapelit ja piuhat, joille ei enää ole käyttöä.

Tarvikkeet: tarpeettomia sähköjohtoja, rautalankaa, leikkuripihdit, muotiksi kulho (esim. mikrokupu), maalarinteippiä

  1. Leikkaa johdoista irti ylimääräiset osat, kuten töpselit. Jos paksussa johdossa on rinnakkain kaksi johtoa, vedä ne erilleen, niin saat enemmän punottavaa ja työskentely on helpompaa. Suunnittele, missä järjestyksessä aiot punoa johdot koriin.
  2. Tee kehikko: Kumoa kulho ja väännä 4–8 rautalanganpätkää ristikkäin sen päälle. Rautalankojen tulee riittää paitsi korin yläreunaan saakka, myös päättelemiseen, joten leikkaa reilut pätkät. Kiinnitä langat kulhon reunaan teipillä ja sitten risteyskohdasta toisiinsa kiinni rautalangalla. Tämän jälkeen tarvitset kehikkoon vielä yhden, muita puolet lyhyemmän rautalangan, jotta määrä on pariton ja punominen onnistuu. Kiinnitä tämä lanka keskiosan solmukohtaan.
  3. Aloita sähköjohdolla punominen keskeltä, korin pohjasta. Pujota johto vuorotellen rautalangan yli ja ali. Kun vaihdat johtoa, voit kiinnittää vanhan ja uuden johdon teipillä yhteen niin, että ne ovat päällekkäin 10 cm matkalta. Puno johdot tiukasti muotin ympärille.
  4. Kun kori on tarpeeksi korkea, on päättelemisen aika. Poista muotti, käännä rautalangat korin reunan yli ja päättele pujottelemalla ne samaa tietä mistä ne ovat tulleetkin, mutta ristikkäin. Tämä vahvistaa koria. Pujota johtojen päät sopiviin väleihin mahdollisimman huomaamattomasti ja leikkaa ylimääräiset päät pois.
Linkki artikkelin sivulle

Tassunjäljillä

Olen aina rakastanut luontoa ja ulkona kulkemista. Koirani on kulkenut kanssani pennusta lähtien metsissä, soilla ja pelloilla ja olemme tottuneet retkeilemään yhdessä. En juuri edes muista, millaista on kulkea yksin luonnossa, sillä olemme niin erottamaton
[Lue lisää]

Tassunjäljillä

×

Olen aina rakastanut luontoa ja ulkona kulkemista. Koirani on kulkenut kanssani pennusta lähtien metsissä, soilla ja pelloilla ja olemme tottuneet retkeilemään yhdessä. En juuri edes muista, millaista on kulkea yksin luonnossa, sillä olemme niin erottamaton pari. Koiran kanssa ulkoilu on uskomattoman vapauttavaa ja rentouttavaa. Se kulkee luonnossa täysin aistiensa varassa ja auttaa ihmistä irrottautumaan mielensä sisältä siihen hetkeen ja paikkaan. Ajantaju ja arkihuolet unohtuvat, kun aistit aukeavat kaikelle ihanalle ja ihmeelliselle, mitä luonto tarjoaa.

Nautin katsella koiraani kävellessämme, sillä se näkee, haistaa ja kuulee asioita, joita minä voin vain arvailla sen reaktioita seuratessani. Sen lisäksi kaikki negatiiviset ajatukset häviävät mielestäni, sillä koiran energia on puhtaan positiivista – se elää hetkessä, eikä murehdi mennyttä tai tulevaa. On myös jännittävää kulkea koiran perässä ja antaa sen johdattaa. Koskaan ei tiedä, minne sitä sattuu päätymään ja välillä tulee pyörittyä ympyrää jonkin kaiketi mielenkiintoisen hajun ympärillä.

Koirani on opettanut minua nauttimaan luonnosta kaikissa olosuhteissa. Ei niin, että sekään nauttisi kaatosateesta tai kovista pakkasista, mutta ulos lähdetään siitä huolimatta kun vaihtoehtoa ei ole. Kaikilla on omat aikataulunsa, eikä sään voi olettaa muuttuvan niiden mukaan. Päätin siis joskus taannoin, että en jää odottamaan täydellistä säätä – sitä saisi sitten odottaa mahdollisesti koko loppuelämän. Sen sijaan pidän huolen siitä, että teen kaikkeni, jotta nautin ulkoilusta aina sen hetkisissä olosuhteissa niin paljon kuin mahdollista.

Teksti ja kuva: Siiri Rantala

Linkki artikkelin sivulle

Ympäristötietoutta Chileen ja takaisin

Luonto- Liiton vieraana kävi chileläinen ympäristövaikuttaja Rodrigo Poliche. Hän koordinoi luonnonsuojeluprojekteja ja lajistokartoituksia Patagoniassa, kotikylänsä Caleta Tortelin lähistöllä. Rodrigo on myös elokuvaohjaaja: hän on tehnyt lyhytvideoita ja kaksi suurempaa luontodokumenttia, jotka ovat nimeltään Isla de
[Lue lisää]

Ympäristötietoutta Chileen ja takaisin

Rodrigo Poliche ihailee 4000 vuotta vanhaa lehtikuusta Chilessä.
×

Luonto- Liiton vieraana kävi chileläinen ympäristövaikuttaja Rodrigo Poliche. Hän koordinoi luonnonsuojeluprojekteja ja lajistokartoituksia Patagoniassa, kotikylänsä Caleta Tortelin lähistöllä. Rodrigo on myös elokuvaohjaaja: hän on tehnyt lyhytvideoita ja kaksi suurempaa luontodokumenttia, jotka ovat nimeltään Isla de los Muertos ja Katalalixar.

Mikä toi chileläisen ympäristöaktivistin Suomeen?

Rodrigo Poliche

Rodrigo Poliche on löytänyt Chilen eteläosista hienon koskemattoman alueen, josta on löytynyt uusia eliöitä ja kasvilajeja. Esimerkiksi lihansyöjäkasvi ja myrkyllinen hämähäkki suurine seitteineen. Tarvitaan lisää varoja, jotta kartoitustyö voi jatkua ja ennennäkemättömiä lajeja löytyä. Ymmärryksen ja tiedon lisääminen ympäristöasioissa on myös Polichen tähtäimessä tuleville vuosille. Tarkoituksena on tehdä kampanjoita ja yhteistyötä muiden organisaatioiden kanssa. Tätä varten hän vierailee nyt Ruotsissa, Norjassa ja Suomessa. Englannin kielen taidon lisääminen on olennaista koko Chilessä. Häntä kiinnostaa myös paljon suomalainen koulutusjärjestelmä ja valtion nopea kehittyminen.

Mikä yhdistää Chileä ja Skandinaviaa?

Chilestä on löydetty 4000 vuotta vanha lehtikuusi, joka on ikoninen Chilelle ja kotoperäinen laji Patagonian alueella, vaikka se on nyt vaarantunut. Lehtikuusi löydettiin Chilen ja Argentiinan rajalta vuorelta rotkojen partaalta. Ruotsissa Fulufjället luonnonpuistossa sijaitsee kaikkien aikojen vanhin elävä kuusi, joka on noin 9550 vuotta vanha. Ikä on määritelty radiohiilitutkimuksen kautta juurista. Rodrigoa kiinnostaa tämä fakta ja lajien samankaltaisuus maantieteellisestä sijainnista huolimatta. Chilessä monet tutut skandinaaviset lajit ovat eksoottisia. Esimerkiksi muurahaisia ei esiinny Chilen Patagonian alueella ollenkaan. Chilen talvi on myös samankaltainen kuin Skandinaviassa ja lunta sataa melko paljon. Suomi on enemmän omavarainen veden saannin ja metsänhoidon suhteen, eikä ulkopuolisia yrityksiä ole rajojen ulkopuolelta hallitsemassa tuotantoa, kuten Chilessä.

Rodrigo mainitsee muutaman ympäristöongelman Chilessä, kuten maan etäisyyksien suuruuden, hallinnolliset ja taloudelliset ongelmat sekä raskasmetallikaivokset, jotka sairastuttavat ihmisiä kaivosalueilla. Padot eivät ole hyväksi ekosysteemeille alueilla, joista löytyy yhä tuntemattomia lajeja. Merialueilla ongelmia aiheuttavat esimerkiksi kalateollisuuden mereen dumppaamat kuolleet kalat, jotka aiheuttavat mädäntyessään muun merieliöstön menehtymistä. Yksi uusimmista ongelmista on 300 valaan joukkokuolema, johon ei tiedetä vielä syytä.

Rodrigo ottaa myös kantaa ilmastonmuutoksen, jonka hän väittää olevan luonnollinen ilmiö säiden muuttuessa. Hän kritisoi maailman politiikkaa, jonka mukaan ihmiskunta aiheuttaa ilmastonmuutosta. Yhtä mieltä olemme kuitenkin siitä, että taloustilanne heikkenee, jos luonnonvaroja käytetään huolettomasti eikä tuleviin muutoksiin varauduta riittävästi.

Lisätiedot:

Lyhytvideot: https://vimeo.com/user27818958

Aysén films -elokuvayhtiön Facebook-sivut https://www.facebook.com/Ays%C3%A9n-films-1570804956489288/

 

Stella Siitonen

Kirjoittaja on ympäristökasvatuksen ja Talviseuranta-kampanjan harjoittelijana Luonto-Liitossa

Linkki artikkelin sivulle

KATSO MYÖS